Maatalous

Pellon mikrobit huolehtivat hiilen sitomisesta maaperään

Maakokkareessa on miljoonia mikrobeita ja satoja metrejä sienirihmastoa, jotka pitävät yllä elämää maassa.
Veikko Niittymaa
Juurikkaan välikasvina ollut apilanurmi on murentanut maata, toteaa tutkija Ansa Palojärvi Lukesta.

Mikrobit ovat maaperän ja pellon moottoreita, jotka huolehtivat siitä, että maa toimii kuten pitää. Ne kuljettavat ravinteita, pilkkovat kasvinjätteitä ja huolehtivat myös hiilen sitomisesta maaperään, jos olot ovat kunnossa, toteaa tutkija Ansa Palojärvi Luonnonvarakeskus Lukesta.

Palojärvi puhui mikrobeista ja hiilen sitomisesta Maan vesitalous ja kasvukunto -hankkeen pellonpiennartilaisuudessa Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen pellolla Paimiossa keskiviikkona.

Juurikkaan nostokiireet saattoivat koronan ohella karsia osanottoa. Paikalla oli alun toistakymmentä viljelijää.

Pellosta voi hävitä tai siihen voi sitoutua hiiltä sen mukaan, miten peltoa hoidetaan ja mitä siinä kasvaa, Palojärvi kertoi.

Voimakas muokkaus yhdessä esimerkiksi harvan kasvuston ja tehokkaan rikkakasvitorjunnan kanssa voi hävittää hiiltä ja orgaanista ainesta, mikä on huono asia ilmaston ja maan mururakenteen kannalta.

Toisaalta muokkauksen rajoittaminen ja monipuolinen kasvusto aluskasveineen voivat lisätä hiiltä.

Karjanlanta todettiin tuoreessa ruotsalaistutkimuksessa tehokkaaksi lääkkeeksi maan hiilivarantojen kasvattamiseen. Mikrobit sitovat lannan hiiltä pysyvään muotoon.

Tilanne on jännä.

Ruokaa täytyy pystyä tuottamaan kannattavasti ja kestävästi ja samaan aikaan maaperän hiilivarantoja pitää pystyä kasvattamaan. Se on yksi keskeisistä asioista ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.

Mikrobeita ei voida silloin ohittaa.

Mikrobeita on useita erilaisia yksisoluisista bakteereista rihmamaisesti kasvaviin mikro­sieniin.

Sienirihmastoissa saattaa olla jopa puolet maaperän mik­robien hiilestä, jonka määrä voi olla tonnin luokkaa hehtaarilla.

Osa maaperän sienistä, sienijuuren muodostavat keräsienet, elävät symbioosissa kasvien kanssa. Ne kuljettavat vettä ja ravinteita pääkasviin ja toisaalta saavat hiiltä kasvilta.

Tilaisuus oli sokerijuurikaspellon laidassa. Palojärven mukaan juurikas on harvoja kasveja tattarin ja kaalien lisäksi, joilla ei ole sienijuurta.

Hän rauhoittelee juurikasväkeä.

Maaperä ja sen eliöstö ovat sitkeitä ja sopeutuvat. Kun olot paranevat, eliöstökin toipuu. Hyviä ratkaisuja kannattaa silti suosia.

Maaperän luontaiset torjuntamekanismit ovat alkaneet kiinnostaa Palojärveä. Ne voivat olla yhtä tehokkaita kuin kemialliset torjuntakeinot. Siinäkin mikrobit ovat keskeisiä.

Paimion pelloilla tutkitaan erilaisia maanparannusaineita kipsistä ja rakennekalkista teollisuuden kuituihin.

Tulokset ovat lupaavia. Juurikkaan satoa on saatu kasvatettua tuntuvasti kaikilla niillä, toteaa johtaja Susanna Muurinen Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksesta.

Kipsi on vähentänyt merkittävästi taimipoltetta lohkoilla, joilla tautia esiintyy runsaasti. Rakennekalkilla on saatu lähes yhtä hyviä tuloksia.

Muurinen korostaa viljelykiertoa, jolla myös on saatu hyviä tuloksia.

Yksikin vuosi esimerkiksi viljaa näkyy heti satotuloksissa. Kaura, syysviljat ja saneerauskasvit ovat osoittautuneet parhaiksi. Välikasvikin hyötyy, Muurinen sanoo.

MT:n jättinumero ilmestyy 30.10.
Lue lisää

Suo-ojilla tehoa hiilensidontaan

Yksipuolinen kuva metsänomistajista harmittaa Mikko Tukevaa – "Suomalainen metsänhoito on ilmastoteko"

Uusi tutkimus raottaa ovea puhdistamolietteen peltokäytölle

Nuori, korkeaan sänkeen niitetty ja reilusti lannoitettu nurmi parempi hiilensidonnan kannalta