Maatalous

Viime viikolla julkistettu Nobel-palkinto palautti näkökulman rauhanteon ytimeen: Ilman ruokaa ja elinmahdollisuuksia konflikteja ei torjuta

Jos elämä Afrikan maaseudulla käy mahdottomaksi, tulevaisuutta ei löydy useimmille kaupungeistakaan. Seurauksena on konflikteja ja hallitsematon muuttoaalto Eurooppaan.
FAO / Sumy Sadurni
Koronaepidemia on vaikeuttanut elämää myös Afrikassa. Liran kaupungissa Ugandassa torikauppias oli suojautunut maskilla 26. syyskuuta.

Viime perjantaina julkistettu Nobelin rauhanpalkinnon saaja, maailman ruokaohjelma, palautti rauhasta puhuttaessa huomion aivan asioiden ytimeen, sanoo ulkomaankaupan ja kehitysyhteistyön johtaja Juha Ruippo MTK:sta.

”Jos Afrikan maaseudulla elävillä ei ole tulevaisuuden näköalaa eikä mielekästä työtä ruuasta ja puhtaasta vedestä puhumattakaan, ihmiset lähtevät väistämättä liikkeelle etsimään elämisen edellytyksiä muualta.”

Samaa korostaa MTK:n asiantuntijaeläinlääkäri Leena Suojala. Hän muistuttaa, että nälän vaikutus ihmislajin käyttäytymiseen ei ole evoluution ja kehityksen myötä hävinnyt mihinkään.

”Ihmisen tärkein tehtävä on turvata ravinnon saanti. Taistelu nälkää vastaan on parasta mahdollista rauhantyötä.”

Vaikka länsimaissa valtaosalla nälkä on nykyään tyydytetty, riskit ovat maantieteellisestikin lähellä. Välimeren eteläpuolella Afrikassa kuluva vuosi on ollut erityisen vaikea covid-19-pandemioineen ja poikkeuksellisine luonnonilmiöineen.

Se on entisestään korostanut maa- ja metsätalouteen keskittyvän kehitysyhteistyön merkitystä, toteaa Food and Forest Development Finlandin (FFD) ohjelmajohtaja Tiina Huvio.

”Teimme toukokuussa kyselyn, johon vastasi 74 afrikkalaista ja aasialaista viljelijäjärjestöä 24 maasta. Kaikkien vastanneiden mukaan yhä useampi viljelijä miettii, onko maatalous enää järkevä elinkeino. Kaikki tuotantoketjun riskit ovat valuneet tuottajatasolle.”

Ongelmien mittakaavaa kasvattaa osaltaan, että erilaisten maatalouden tukipalveluiden saatavuus on Afrikassa täysin olematon.

”Valtaosa kehitysmaiden viljelijöistä tuottaa ruokaa ilman minkäänlaista neuvontaa.”

Suojala toivoo, että Afrikassa maanviljelijän ammatti kokisi samanlaisen profiilin noston kuin Euroopassa.

”Meillä Suomessa nykypäivän viljelijät ovat kovan luokan yrittäjiä ja oman alansa huippuosaajia. Afrikkalaisten nuorten pitäisi voida nähdä viljelijän ammatti samalla tavalla.”

©FAO/Sumy Sadurni / FAO
Oma lehmä on kehitysmaissa monelle maaseudun ihmiselle kuin pankkitalletus. Ugandalaismies talutti lehmiään tiellä Liran kaupungin lähellä Ugandassa 25 syyskuuta.

Vielä muutama vuosi sitten pidettiin aivan mahdollisena, että nälkä saadaan hävitettyä maailmasta.

”Tuolloin nälkää näkeviä oli 80 miljoonaa. Nyt määrä on noussut jo 135 miljoonaan”, Ruippo huomauttaa.

Määrää ovat kasvattaneet lisääntyneet konfliktit, luonnon ääri-ilmiöt ja heikentynyt talous.

”Yhä suurempi osa ihmisistä asuu alueilla, joilla ruuantuotannon mahdollisuudet heikkenevät. Erityisen vaikeaksi tilanne käy pientuottajille”, Huvio toteaa.

Hän ottaa esimerkiksi Tšadjärven Länsi-Afrikassa. Kuivuus on hävittänyt järven pinta-alasta melkein puolet.

Maaseudun ahdinko näkyy massamuuttoina niin Afrikan sisällä kuin yhä enenevässä määrin Välimeren yli Eurooppaan.

Muutto kaupunkiin voi olla ratkaisu vain osalle maaseudun väestöstä, Ruippo pohtii.

Huvio muistuttaa, että Afrikka tarvitsee joka vuosi 15 miljoonaa uutta työpaikkaa nuorilleen.

”Heillä on oltava omalla alueellaan mahdollisuus työhön ja toimeentuloon. Jos väestön enemmistön elinoloihin halutaan vaikuttaa, maatalous ja ruokajärjestelmä pitää nähdä työmahdollisuuksina.”

Nimenomaan koko ruokaketju, ei yksin alkutuotanto. Afrikka ei saa jäädä pelkäksi raaka-aineiden tuottajaksi.

Ruokajärjestelmän kehitystä edistäisi Afrikkaan pitkään rakennettu tulliunioni. Se synnyttäisi maanosaan sisämarkkinat, jolla liikkuisivat paitsi raaka-aineet myös jalostetut tuotteet.

”Afrikan viljelijöiden tilannetta ei ratkaista pelkillä nollatulleilla EU:hun. Se vain jäädyttää heidän asemansa raaka-­ainetuottajan rooliin”, Ruippo korostaa.

©FAO/Sumy Sadurni / FAO
64-vuotias ugandalainen Ketty Okello saa tuloja auringonkukkaviljelmästään.

Ruuantuotantoon kohdistettu kehitysrahoitus on kuitenkin kutistunut. Vielä 1970-luvulla maataloutta kehittävät hankkeet saivat Ruipon mukaan 15–20 prosenttia kehitystueksi laskettavissa olevasta rahoituksesta. Nyt osuus on enää viisi prosenttia.

Kehitysmaille suunnatusta julkisesta ilmastorahoituksesta viljelijöiden hyväksi päätyy vain kaksi–kolme prosenttia, kun viljelijöiden osuus väestöstä on ainakin 30 prosenttia.

”Pahimmillaan toteutetaan isoja hankkeita, jotka eivät kosketa ihmisiä ruohonjuuritasolla lainkaan”, Huvio toteaa.

”Suomen kehitysyhteistyölleen asettamat tavoitteet, esimerkiksi tyttöjen aseman ja koulutustason parantaminen, eivät voi toteutua, jos perus­asiat eivät ole kunnossa.”

FFD kehittää hankkeissaan maa- ja metsätalouden laatujärjestelmiä ja vahvistaa maaseudun elinkeinoja.

”Vaikka osa nuorista jättää maaseudun, elinkeinoja kehittämällä voimme tarjota kohtuullisen toimeentulon tuottajille ja vahvistaa järjestelmän kestävyyttä niin ilmaston, luonnonvarojen kuin taloudenkin kannalta.”

©FAO/Sumy Sadurni / FAO
Ostoksia ugandalaisella torilla. Torikauppias mittaa asiakkaalle säkistään seesaminsiemeniä.

Maailman ruokapäivä

  • Maailman ruokapäivä on YK:n teemapäivä, jota vietetään vuosittain YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAOn perustamispäivänä.
  • FAO perustettiin 16.10.1945.
  • Ruokapäivänä kiinnitetään huomiota erilaisiin ruokaan liittyviin epäkohtiin, jotka vaikuttavat niin tuotantoon ja kulutukseen kuin yksilöön tai yhteiskuntaankin.
  • Yli 800 miljoonaa ihmistä maailmassa kärsii YK:n mukaan päivittäin ainakin jonkinasteista nälkää samaan aikaan kun noin kolmannes tuotetusta ruuasta jää hävikin vuoksi käyttämättä.
  • Lue myös: Viljelijät ovat ruokasankareita, mutta samalla taloudellisesti ruokaketjun heikoin lenkki, toteaa MTK:n Marttila

Lue lisää

Uutistausta: Missä on poliittinen halu rakentaa, ei hajottaa?

Viljelijät ovat ruokasankareita, mutta samalla taloudellisesti ruokaketjun heikoin lenkki, toteaa MTK:n Marttila

Jokainen suomalainen heittää vuosittain noin 50 tuhtia ateriaa roskiin

Vietnamin metsäosuuskunnille ensimmäinen sertifiointi – seuraavaksi haetaan rahoitusta sertifioinnin laajentamiseksi