Maatalous

Aarre: Leskelän tilan ylämaankarjalla on aivan erityinen tehtävä – se hoitaa tilan perinnebiotooppeja

Viimeisen 50 vuoden aikana perinnebiotooppien pinta-ala on vähentynyt yli 90 prosenttia. Pitkäturkkisella ylämaankarjalla on tärkeä tehtävä Jukka Kongan Mäntyharjulla sijaitsevalla tilalla.
Hanne Manelius
Ylämaankarja on skotlantilainen naudan alkuperäisrotu. Pitkäturkkiset eläimet tulevat toimeen karuissakin olosuhteissa. Sisälle navettaan ne eivät tahdo edes talvella.

On marraskuu ja Suomen metsäkeskuksen metsäneuvojana työskentelevällä Jukka Kongalla on vapaapäivä. Tai miten sen nyt ottaa. Kotitilan 25 emolehmän lauma jälkeläisineen pitää huolen siitä, ettei vapaillakaan tarvitse jäädä sohvalle lepäilemään.

Jukka Konga kääntää auton keulan suurjännitelinjaa seurailevalle metsäautotielle.

”Minulla oli pikkupojasta asti visio, että linjan alle jäävä joutomaa pitäisi jollain tavoin käyttää hyödyksi. Ensin ajattelin, että tässä voisi kasvattaa joulukuusia, mutta tästä tulikin ammuille laidun.”

Jukka ja Johanna Kongan tila, Leskelä Highland, sijaitsee Mäntyharjulla, Hietaniemen kylässä. Tila on ollut Kongan suvun omistuksessa vuodesta 1886, ja vuonna 2014 tehdyssä sukupolvenvaihdoksessa se siirtyi Jukan omistukseen.

Jukka ja Johanna ovat sitoutuneet luomutuotantoon. Tilan pelloilla ei käytetä kemiallisia lannoitteita tai torjunta-aineita. Pelloista valtaosa on nurmituotannossa ja laidunkäytössä.

Sähköaidan toisella puolella lähestyvää autoa tarkkailee lauma karvaisia sarvipäitä. Eläimet ovat rodultaan ylämaankarjaa. Rotu on alkujaan Skotlannista, mistä sitä on 1900-luvulla siirretty muualle maailmaan. Leskelän tilalle ensimmäiset ylämaankarjan naudat muuttivat vuonna 2009. Ne pitävät huolen siitä, että voimalinjojen alustat pysyvät siisteinä, mutta se ei ole niiden ainoa työ. Lisäksi ne hoitavat tilan perinnebiotooppeja, joita on yhteensä 13 hehtaaria.

Perinnebiotoopeiksi kutsutaan perinteisen karjatalouden muovaamia ketoja, niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia, jotka toimivat karjan laitumina tai joilta eläimille korjattiin talvirehua. Kun maatalous tehostui, perinnebiotoopit uhanalaistuivat. Viimeisen 50 vuoden aikana niiden pinta-ala on vähentynyt yli 90 prosenttia.

Vanha tienpohja kulkee voimalinjan ali ja sukeltaa metsikköön sen toisella puolella. Alarinteen puolella tietä reunustaa vanha koivikko. Ikä näkyy jo puissa. Suurin osa on ränsistynyt ja siellä täällä näkyy kuivuneita latvuksia.

”Isä aikanaan mietti, että tämä pitäisi uudistaa. Mutta tässä on kauhean hyvä kantarellipaikka, joten uudistaminen jäi. Ja sitten kiire ajoi ohi”, Konga hymähtää.

Aluskasvillisuutta koivikossa ei juuri ole, kiitos nautojen, jotka laidunsivat kesällä koivikossa parin viikon ajan. Konga kertoo, että laidunnuksella ja kuusialikasvosta raivaamalla halutaan lisätä metsän valoisuutta, saada maan siemenpankki itämään ja alueen kasvi-, sieni- ja eläinlajisto elpymään. Lajeista monet ovat nykyään äärimmäisen uhanalaisia.

”Minä ajattelen tämän alueen hoidon karjan kannalta. Joku muu olisi kauhuissaan, kun kuulisi, että täältä raivataan kuusen taimia pois.”

Perinnebiotooppien lisäksi Leskelän tilan metsistä löytyy muitakin mielenkiintoisia kohteita, muun muassa varsin tiheä kuusikko. Lue lisää Aarteen jutusta.

Lue lisää

Keskustan Saarikko: Metsänomistajia ei arvosteta tarpeeksi Suomessa

Aarre: Gutzeitin sellutehdas on tuonut Kotkaan työtä jo reilun vuosisadan – Tehdas ei ollut vain työpaikka, sillä moni sai yhtiöltä myös asunnon

Aarre: Talvi- ja jatkosodassa metsänhoitajat joutuivat usein etulinjaan – ”Kaatuneiden metsänhoitajien määrä on suhteellisesti ajateltuna järkyttävä”, kertoo sotakirjailija

Aarre: Metsänomistaja Tarmo Kallioaho perustaa vain sekametsiä – vuosien varrella hän on huomannut ratkaisunsa positiivisen vaikutuksen hirvituhoihin