Maatalous

Ojaisännöitsijä vielä harvinainen ammattikunta – tarve olisi kova ammattilaisille, jotka hoitavat ne hommat, joita "kukaan muu ei halua tehdä"

Historian toinen ojaisännöitsijöiden koulutus käynnistyy tammikuussa Ilmajoella. Sen jälkeen Suomessa on viitisenkymmentä alan koulutuksen saanutta ojaisännöitsijää.
Juha Sinisalo
Mervi Puontin töihin kuuluvat ennen muuta hallinnolliset työt, mutta myös maastokäynnit ovat ojaisännöitsijän arkea.

Tieisännöitsijöitä Suomessa on toiminut jo pitkään ja ammattikunta on yleistymään päin. Sen sijaan ojaisännöitsijöiden ammattikunta on vielä harvalukuinen. Yksi alalla toimivista on pyhärantalainen Mervi Puonti, joka on isännöinyt teiden ohessa ojayhteisöjä nyt parin vuoden ajan.

Ojaisännöitsijän ja tieisännöitsijän tehtävissä on paljon yhtäläisyyksiä. Useimmiten isännöitsijän tonttia ovat erilaiset hallinnolliset tehtävät kuten vuosikokousten järjestelyt, maksujen periminen ja kirjanpito. Lisäksi isännöitsijä vastaa erilaisista kunnossapito- ja perusparannushankkeista sekä niiden suunnittelusta. Puonti on erikoistunut pääasiassa hallintoon.

Mikäli tiekunta tai ojayhteisö tekee yhteiskunnan avustukseen oikeuttavan perusparannuksen, isännöitsijä voi huolehtia sen hakemisesta ja investoinninaikaisesta yhteydenpidosta avustuksen käyttöä valvoviin virkamiehiin.

”Voisi sanoa, että niitä hommia joita kukaan muu ei halua tehdä”, Puonti naurahtaa.

Isännöitsijä on myös se henkilö, joka huolehtii yhteisön toimien lainmukaisuudesta. Tieisännöitsijän pitää tuntea yksityistielaki, ojaisännöitsijän taas vesilaki.

Näistä vesilaki on erittäin laaja ja huomattavasti monimutkaisempi kokonaisuus.

Ennen ojaisännöitsijäksi ryhtymistä Puonti oli toiminut jo useita vuosia tieisäntänä.

”Ostimme puolisoni kanssa toisen maatilan vuonna 2004 ja sen myötä tulimme osakkaiksi yhteen tiekuntaan. Tiekunnan asioiden hoito tuli minun vastuulleni.”

Puonti hakeutui tieisännöitsijäkurssille syksyllä 2009, kun Laitilan kunnan virkamiehet innostivat häntä sinne. Kurssin myötä asiakaskunta alkoi laajentua.

Ensimmäinen ojitusyhteisö tuli asiakkaaksi ojayhteisön toimitsijamiesten yhteydenoton myötä.

”Siitä se sitten lähti”, Puonti toteaa kuin toimintakentän laajennus olisi ollut hyvinkin yksinkertainen operaatio. Heti perään hän toteaa, että ei se ollut.

Kyse oli vuosikymmeniä ”nukkumassa” olleesta yhteisöstä. Se oli tarpeen herättää uudelleen toimintaan ojaston perkaustarpeen vuoksi.

Moni ojitusyhteisön jäsen ei edes tiedä jäsenyydestään. Puonti joutui vastaamaan lukemattomiin yhteydenottoihin, joissa jäsenyys kiistettiin kokonaan tai siitä haluttiin päästä eroon.

Itse asiassa Puontille selvisi, ettei monilla ollut mitään käsitystä edes siitä, mikä moinen yhteisö on.

”Ihmiset eivät tiedä, että ojayhteisö ei lakkaa olemasta ilman, että se nimenomaisesti puretaan. Jäsenyydestä ei pääse eroon muulla kuin myymällä ojituksesta hyötyvä kiinteistö.”

Moni on Puontiltakin kysynyt, millä maksut voisi välttää. Kysyjälle on tarjota vain yksi vastaus: ei millään. Ojitusyhteisön maksut ovat sellaisenaan ulosottokelpoisia samalla tavalla kuin tienhoitomaksutkin.

”Jonkin verran niitä joutuukin ulosottoon laittamaan”, Puonti harmittelee.

Myös ojaisännöintiin Puonti hankki koulutuksen. Hän suoritti vuosina 2018–2019 Suomen ojaisännöitsijän ammattitutkinnon Sedu Aikuiskoulutuksen Ilmajoen toimipisteessä. Koulutus oli ensimmäinen laatuaan Suomessa.

Koulutuksen osallistui hänen lisäkseen 28 muuta opiskelijaa. Heistä kuudella tai seitsemällä oli Puontin tavoin entuudestaan kokemusta tieisännöinnistä.

Tarvetta uusille tekijöille alalla olisi kipeästi, Puonti kertoo. Kun ihmiset ovat kuulleet Puontin ojaisännyydestä, hänelle on tullut kyselyjä myös muista ojitusyhteisöistä.

Tällä hetkellä hänellä toimii isännöitsijänä kolmessa ojitusyhteisössä ja neljäs on tulossa. ”Se on pitkään ollut levossa ja nyt pitäisi talven mittaan herätellä se eloon.”

Nykyisistä yhteisöistä kahdessa on satoja jäseniä, kolmas on muutaman kymmenen jäsenen yhteisö. Koko ei kuitenkaan välttämättä kerro mitään työmäärästä, Puonti huomauttaa.

”Sillä on erittäin iso merkitys, miten yhteisössä ollaan valmiita tekemään yhteistyötä.”

Jaana Kankaanpää
Valtaoja. Kuvituskuva.

Historian toinen ojaisännöitsijöiden koulutus käynnistyy tammikuussa Sedun Ilmajoen toimipisteessä. Kurssi on jo ehtinyt täyttyä; siihen on hyväksytty 26 opiskelijaa, kertoo Sedun maatalousalan opettaja Heikki Koskimies.

Kurssille hyväksytyt opiskelijat ovat taustaltaan laidasta laitaan: kuuden tieisännöitsijän ohella on vesitalouden ja metsätalouden asiantuntijoita, salaojasuunnittelijoita ja -urakoitsijoita sekä maanrakennusurakoitsijoita ja viljelijöitä.

Vuonna 2018 järjestetyn ensimmäisen ojaisännöitsijäkoulutuksen osallistujat olivat Koskimiehen mukaan suurimmaksi osaksi niin sanotusta vilja-Suomesta. Nyt maantieteellinen jakauma on selvästi edelliskertaa laajempi.

”Mukana on opiskelijoita myös Kainuusta, Pohjois-Karjalasta ja Keski-Suomesta.”

Tämä laajentaa luontevasti koulutuksen sisällön näkökulmaa vesistökunnostuksiin, Koskimies kertoo. Myös vesilaki on kurssilla vahvasti esillä, siihen käytetään yksi kokonainen päivä yhteensä yhdeksästä lähiopetuspäivästä.

Kurssin kolmesta kolmen päivän lähiopetusjaksosta viimeisen on tarkoitus olla huhtikuussa.

”Silloin tavoitteena on päästä maastoon käytännön kohteita tarkastelemaan.”

Kevään opintojakso on jo täynnä, joten onko tulossa lisää ojaisännöitsijäkoulutuksia? Kenties, pohtii Koskimies.

”Näiden kahden kurssin jälkeen olemme kouluttaneet noin 50 ojaisännöitsijää. Kaikki eivät kuitenkaan välttämättä tee ainakaan isossa mittakaavassa alan töitä, joten todennäköisesti tarvetta koulutuksille on jatkossakin.”

Ojitusyhteisö

  • Ojitusyhteisö on yhteisen ojituksen toteuttamista varten perustettu vesioikeudellinen yhteisö. Yhteisö on pääsääntöisesti perustettava silloin, jos ojituksesta hyötyä saavia on vähintään kolme.
  • Ojitusyhteisön jäseniä ovat vesilain mukaan kaikki ojituksesta hyötyä saavien kiinteistöjen omistajat.
  • Ojitusyhteisöä perustettaessa jäsenille määrätään heidän maksuosuutensa aiheutuvista kustannuksista heidän saamansa hyödyn suhteessa.
  • Ojitusyhteisö vastaa ojan kunnossapito- ja peruskorjaushankkeista.
  • Ojitusyhteisö on olemassa kunnes se puretaan erillisellä päätöksellä. Purkaminen on mahdollista vain ojitustoimituksen päätöksellä, ja ennen purkamista yhteisön on saatettava ojat pääosin luonnontilaisen kaltaiseen tilaan.
  • Aiemmin perustetut ojitusyhteisöt löytyvät Ympäristöhallinnon karttapalvelusta.
  • Lähteet: Salaojayhdistys, Ymparisto.fi
Lue lisää

Kaksoistutkinnon suorittaminen kolmessa vuodessa oli rankka, mutta palkitseva urakka – "Nyt minulla on lähinnä helpottunut tunne"

Tiekunnan ulkopuolinen toimitsijamies tekee tienpidosta sujuvampaa, mutta harva tiekunta osaa vielä hyödyntää mahdollisuutta

Peltosalaojituksen suunnittelijoita tarvitaan tulevaisuudessakin – vain yhdessä paikassa voi kouluttautua alan ammattilaiseksi

Pystyisitkö sinä työskentelemään navetassa eläinten kanssa? Testaa tietosi!