Maatalous

Tuottajajärjestöjen vesiohjelmalle kiitosta: Vesienhallinnan pitäisi kohdistua yksittäisen pellon tai metsäkappaleen sijaan valuma-alueelle

Viljelijällä tai metsänomistajalla on oikeus kuivatukseen, mutta myös velvollisuus tarvittaessa pidättää vettä omalle maalleen, toteaa luontojärjestön edustaja.
Kari Salonen
Loviisassa toteutettiin valuma-aluetason kunnostustoimia Loviisanjoen valuma-alueella talvella 2017. Kuvituskuva

Samaan tapaan kuin maanomistajalla on oikeus ohjata maallaan oleva vesi pois, hänellä on myös velvollisuus tarvittaessa viivyttää veden virtausta. Tähän tarvittaisiin asenneilmapiirin muutosta, toteaa WWF:n sisävesivastaava Jenny Jyrkänkallio-Mikkola.

Vesien virtausta viivyttäviä rakenteita voitaisiin rakentaa hyvin erilaisille joutomaille ja valmiiksi kosteille alueille.

Jyrkänkallio-Mikkola on yhtä mieltä MTK:n ja SLC:n joulukuussa julkistaman vesiohjelman (MT 11.12.) kanssa sitiä, että vesienhallinnan järkevä toteuttaminen edellyttää keinojen tarkastelua valuma-aluetasoisesti. Toimia ei sen mukaan tulisi tarkastella vain yksittäisen pellon tai metsäkappaleen tasolta vaan yhä enemmän valuma-alueiden laajuisina.

"Yhden toimijan tekemä työ saattaa mennä hukkaan, jos toinen maanomistaja ei huolehdi vesiensuojelutoimista omalla maallaan."

Jyrkänkallio-Mikkola kommentoi tuottajajärjestöjen vesiohjelmaa MTK:n ja SLC:n tiistaina järjestämässä Yhdessä kohti vesien hyvää tilaa -webinaarissa. Hän totesi olevansa vesiohjelmasta "hirveän iloinen".

Myös Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Hannu Hökkä on tyytyväinen vesiohjelman antiin.

"Se antaa alan toimijoille selkänojaa metsänomistajien neuvontaan." Myös Hökkä kiittelee valuma-aluetason tarkastelun painottamista ohjelmassa.

Vesistökuormitusta pitkään tutkinut ja siitä väitellyt Suomen ympäristökeskuksen Syken tutkija Pasi Valkama puolestaan korostaa viljelijöiden ja tutkijoiden avointa vuorovaikutusta. Hänen mukaansa se paitsi edistää tutkimustiedon jalkauttamista myös auttaa tutkijaa hahmottamaan erilaisten toimien toteuttamismahdollisuuksia.

Omakohtaisia esimerkkejä toteutetuista vesiensuojelutoimenpiteistä webinaarissa esitteli maidontuottaja Sonja Ek-Johansson Paraisilta.

Sadan lypsävän Rinnanbäckin tilalla fosforilannoitus perustuu yksinomaan tilan omaan lantaan, joka separoidaan. Nestejae levitetään sijoittamalla ja kuivajae mullataan vuorokauden kuluessa levityksestä.

Lanta, säännöllinen kalkitus ja muokkaus vain nurmen uusimisen yhteydessä pitävät maan rakenteen ja sen myötä vesitalouden kunnossa. Voimakaskasvuiset monilajiset nurmet käyttävät niille annetut ravinteet tehokkaasti hyödyksi.

Eläimet myös laiduntavat rannoilla ja kaislikkoa ja muuta kasvillisuutta syömällä poistavat rantavedestä ravinteita.

Metsätalouden toimia esitteli maa- ja metsätalousyrittäjä Matti Heikkilä Siikajoelta. Hänen mukaansa paras tapa ehkäistä valumia on puuntuotannon kannattava lisääminen.

Lue lisää

Järvellä paljon liikkuvat lähivesistön parhaita tuntijoita – uusi opas antaa neuvoja veden laadun seurantaan

WWF palkitsi: Puolalainen sikatila Itämeren ympäristöystävällisin

Talousmetsien puuntuotantoa voidaan tehostaa merkittävästi

Roinaan hukkuva maatila sai apua ammattijärjestäjältä – liiterin tyhjennykseen hälytettiin raivausfirma