Maatalous

"Pian häviää kaikki, mikä vihertää" – valkoposkihanhien etujoukot ovat jo Etelä-Suomen pelloilla

Monet viljelijät jättävät hanhivahinkokorvauksen hakematta, koska pitävät summaa näennäisenä, Ari Isotalo kertoo.
Jarno Mela
Ari Isotalo esittelee kaasutoimista äänitykkiä, joka viime syksynä osoittautui melko tehokkaaksi hanhien karkotuksessa. Keväällä sitä ei saa käyttää.

Orimattilan Artjärvellä tähyillään nyt huolestuneina eteläistä taivaanrantaa. Kohta ne tihulaiset taas saapuvat – valtavat valkoposkihanhiparvet.

Ari Isotalon tila sijaitsee hanhien vakituisen muuttoreitin varrella. Alueella on paljon järviä, ja hanhet pysähtyvät mielellään lepäämään ja tankkaamaan rantapelloille.

"Ne syövät keväällä ihan kaiken, mikä on vihreää", Isotalo kertoo.

Ja vihreää on, sillä Isotalon pelloilla tuotetaan nurmirehua tilan lypsävien tarpeisiin. Keväinen nurmi on hanhille mieluisaa rehua.

"Onhan hanhia ollut ennenkin, mutta nyt kanta on kasvanut räjähdysmäisesti", Isotalo kertoo. "Isoimmissa parvissa on tuhansia ja taas tuhansia lintuja. Parvet ovat kuin valtavia lauttoja."

Kesän ensimmäinen säilörehusato on talven rehuhuollon kannalta tärkein. Sen määrään ja laatuun panostetaan eniten.

Juuri sitä hanhilaumat verottavat. Kun juuri kasvuun lähtenyt nurmi syödään maata myöden, ensimmäinen sato putoaa pahimmillaan puoleen.

Sadonmenetyksen lisäksi huolena on tautiriski.

Kun valtava hanhilauma lopulta lähtee, pelto on niin täynnä niiden ulosteita, ettei sinne voi ilman saappaita mennä, Isotalo kertoo.

"Monesti sitä miettii, että jos linnut tuovat mukanaan salmonellan, joka siirtyy rehussa eläimiin, kuka siitä ottaa vastuun. Ei kukaan muu kuin viljelijä!"

Kotieläintilalla salmonella voi aiheuttaa niin valtavat taloudelliset menetykset, että pahimmillaan koko tuotanto loppuu.

Keväällä hanhet saattavat viipyä Artjärven peltoaukeilla pahimmillaan kuukaudenkin.

"Tässä ne odottelevat, että pohjoisessa on hyvät pesimäsäät."

Parvi ei todennäköisesti ole koko ajan sama, vaan osa siirtyy pohjoisemmas, ja uusia tulee tilalle.

Syksyllä edessä on uusi joukkovaellus. "Sama porukka palaa tuplaantuneena samaa reittiä", Isotalo kertoo.

Nurmen korjuu on siinä vaiheessa yleensä ohi, mutta syysviljapelloille syysmuuttajat aiheuttavat isoja tuhoja. Moni onkin luopunut syysviljan viljelystä hanhien takia kokonaan.

Maanantaina Isotalo oli nähnyt vasta kanadanhanhia. Ne ovat yleensä etujoukko, joka enteilee valkoposkien pikaista saapumista.

Kohta pitääkin ottaa pelottelukeinot käyttöön.

Viisi alueen tilaa sai viime vuonna Varsinais-Suomen ely-keskukselta yhteisen valkoposkihanhien häirintäluvan. Sen mukaan hanhia saa syksyllä ampua, mutta vain 170 hanhea vuodessa.

Kevätmuuton aikana ampumista ei sallita, mutta joitakin muita karkotuskeinoja saa käyttää.

"Meillä on ollut käytössä kaikennäköisiä pelättimiä. Ne toimivat vaihtelevasti, sillä valkoposkihanhet ovat yllättävän sopeutuvaisia lintuja", Isotalo kertoo.

Pelotteina käytetään muun muassa huomioliivejä. "Niiden teho on aika heikko. Hanhet jättävät niihin pienen turvavälin, mutta muuten ne eivät niistä juurikaan välitä."

Äänipelotteet olivat syksyllä tehokkaimpia. "Kaasutykki oli toimivin menetelmä, mutta pitää hyvin tarkkaan miettiä, mihin ja kuinka sellaisen laittaa. Siitä on häiriötä ihmisillekin."

Viime syksynä Artjärvellä päästiin kokeilemaan valkoposkihanhien torjuntaa ampumalla. Isotalon mukaan se ei ollut kovin tehokasta.

"Seurasimme yhtä peltolohkoa, missä lintuja käytiin säännöllisesti ampumassa. Ne pysyivät poissa kahdesta tunnista vuorokauteen."

Isotalon mukaan kanta on niin valtava, ettei ampumisen pelotevaikutus riitä. "Kun niitä on paljon ja niiden pitää syödä, kyllä ne tietävät, mistä saa hyvät eväät, ja palaavat sinne."

Lupaehtojen mukaan yhtenä päivänä saa yhdellä karkotuskohteella ampua enintään kolme lintua.

Ammuttuja lintuja neuvotaan jättämään pelotteeksi pellolle. Sekään ei toimi, sillä luonto korjaa raadot nopeasti pois.

Hanhituhoista maksetaan viljelijöille korvausta, mutta Isotalon mukaan summat ovat vain murto-osa todellisesta taloudellisesta menetyksestä.

"Kyllä minä tämän asian jotenkin voisin nieleskellä, jos korvaus olisi kunnollinen", hän sanoo.

Monet viljelijät jättävät korvauksen kokonaan hakematta, koska pitävät summaa näennäisenä, Isotalo kertoo.

Hänen mielestään tässä piilee riski. "Ainoa tapa, jolla hallinto saa kuvaa ongelman laajuudesta, on se, että kaikki hakisivat korvauksia."

Jos pelotteet eivät auta, ei edes ampuminen, mitä ongelmalle pitäisi tehdä?

Isotalo ottaa esimerkiksi naakan. Kun se oli rauhoitettu, niitä oli valtavasti.

Nykyään naakkaa saa metsästää. Isotalon mukaan kukaan ei lähde varta vasten naakkoja ampumaan, mutta kun ne aiheuttavat selvää haittaa, aseeseen tartutaan.

Hän toteaa, ettei naakkakanta ole vaarantunut. "Niitä näkyy edelleen päivittäin, mutta kanta tuntuu nyt olevan melko hyvin tasapainossa."

Lue lisää

Hallinto-oikeus hylkäsi luonnonsuojeluliiton valituksen Tohmajärven hanhiluvasta – 12 viljelijän lupa oli ensimmäinen viime toukokuussa myönnetty ampumislupa

Pohjoismaiden ja Baltian viljelijäjärjestöt vaativat EU-komissiolta toimia valkoposkihanhien kannansäätelyyn – siirrettävä metsästettäväksi lajiksi pikimmiten

Ministerit valmistelevat valkoposkihanhia koskevaa kirjelmää komissiolle – Leppä ja Mikkonen vaativat yhdessä lajin siirtämistä metsästettävien lajiliitteeseen

Lintuinfluenssaa löytynyt valkoposkihanhesta myös Helsingissä – ihmisille ei välitöntä vaaraa mutta kuolleisiin lintuihin ei pidä koskea