Maatalous

Yliö: Maatalous hyötyisi omista päästötavoitteista, Antti Herlin ja Matti Rihko linjaavat

Maanviljelijän ja Koneen hallituksen puheenjohtajan Antti Herlinin ja Climate Leadership Coalitionin maatalousteemaryhmän puheenjohtajan Matti Rihkon mielestä maatalous tarvitsee monesta syystä oman päästötavoitteen. He uskovat, että hiilensidonnasta syntyy sekä kannattava tukijalka maataloudelle että uusi ekosysteemi suomalaiseen teollisuuteen. Tämä onnistuu kuitenkin vain maatalouden omien päästövähennystavoitteiden kautta.
Kari Salonen
Antti Herlin kuvattuna tilansa karjan kanssa.

Siirrymme vähähiiliseen yhteiskuntaan. Voimme valita, jarrutammeko ja hankaloitammeko siirtymää vai pyrimmekö ohjaamaan sen kulkua, uusiutumaan sen myötä ja hyötymään siitä. Siirtymä tulee vaikuttamaan syvällisesti kaikkiin yhteiskuntamme sektoreihin. Niistä jokaisen täytyy löytää omat keinonsa ohjata muutosta ja tehdä siitä onnistunut.

Suomen maatalous tarvitsee mielestämme oman päästövähennystavoitteen, Tanskan tuoretta mallia seuraten. Tälle on ainakin kolme syytä.

Ensinnäkin vain mitattava ja aikaan sidottu päästö­vähennystavoite mahdollistaa maatalouden hiilensidonnan ohjaamisen liiketoimintana. Tarkastellessa eri sektorien roolia päästövähennyksessä on perusteltua väittää, että nimenomaan maa- ja metsätalousyrittäjät, jotka huolehtivat maaperän hyvinvoinnista, voivat palauttaa ilmakehässä olevan ylijäämähiilen takaisin maaperään. Heille pitää tämä rooli poliittisella päätöksen­teolla mahdollistaa.

Toiseksi, maatalouden oma päästövähennystavoite mahdollistaa sen, että niin sanotun vihreän siirtymän rahoitus hyödynnetään tehokkaammin. Tarjolla on historiallisen suuria pääomia liiketoimintojen uudistamiseen, jos on tahtoa, kykyä ja ideoita. Nyt on aika olla mukana hyödyntämässä rahoituspaketit, joilla siirrytään kierto- ja vetytalouteen. Ilman maataloussektorin omaa kunnianhimoista tavoitetta on kuitenkin vaikeampaa perustella suurempaa, siirtymään varattua tukipakettia.

Kolmas ja ehkä painavin peruste liittyy markkinan luomiseen uusille innovaatioille, jotka vievät meidät fossiili­talouden jälkeiseen maailmaan. Kun tarkasti tiedetään maatalouden päästövähennysten määrä ja aikataulu, synnyttää se varmuuden kysynnästä yrityksille, jotka rakentavat ratkaisuja vähähiilisyyteen. Olemme tässä jo Suomessa vahvoilla.

Esimerkkeinä voi mainita ilmastorehu Benemilkin, yliopistoissa kehitteillä olevan, maaperän hiilensidontaa mittaavan teknologian, ja Vaisalan mittausjärjestelmän, joka seuraa pellon kaasukiertoa reaaliaikaisesti. Lisäksi pidämme maininnan arvoisena vetytaloutta, eli vihreän vedyn ja vihreän ammoniakin myötä syntyvää lannoitetta, jolla voidaan luoda peltoon nettona hiiltä sitova ravinnekierto, ja jonka Naantaliin vuoteen 2023 mennessä rakennettava vetylaitos voisi mahdollistaa.

Murros on aina hankala. Se vaatii uskoa ja uskallusta, oikeita poliittisia päätöksiä ja usein taloudellista tukea siirtymävaiheessa. Mielestämme olisi perusteltua uudistaa maatalouden tukijärjestelmiä siten, että hiilen sidontaa mitataan tilatasolla luotettavasti, ja että siitä palkitaan taloudellisesti.

Teollisuuden päästöoikeuskaupan pitkäaikaisten kokemusten ja viime vuosina nousseiden päästöoikeushintojen perusteella on todennäköistä, että hiilensidonnasta syntyy sekä kannattava tukijalka maataloudelle että uusi ekosysteemi suomalaiseen teollisuuteen, mutta vain alkuun asetettujen maatalouden omien päästö­vähennystavoitteiden kautta.

Hiilen sitomista suunniteltaessa on syytä muistaa, että maa- ja metsätaloudessa hiili esiintyy kolmessa muodossa – nopeana, hitaana tai syvänä.

Maatalouden hiili peltoviljelyssä on nopeakiertoista: satokausi kestää vuoden, ja sen päätyttyä kasvien maanpäälliset osat maatuvat ja niiden hiili vapautuu kasvihuonekaasuina ilmakehään. Metsätalouden hiili on puolestaan pääasiassa hidaskiertoista: talonrakentamiseen käytetty tukki saattaa sitoa sisältämänsä hiilen jopa vuosisatoja sen jälkeen, kun puu on kaadettu.

Maa- ja metsätaloudessa nopean ja hitaan hiilen ohella merkittävä, mutta toistaiseksi huonoimmin mitattu ilmiö on maaperän hiilensidonta eli maaperään erittäin pitkäksi aikaa sitoutuva syvä hiili.

Potentiaali lisätä syvää hiiltä maa- ja metsätaloudessa on merkittävä, ja se tapahtuu maaperän tervehdyttämisen kautta. Hyvinvoivassa maa­perässä pelto ja metsä kasvavat paremmin, ja näin muodostuu myös enemmän maanpäällistä nopeaa ja hidasta hiiltä. Terveempi maaperä liittyy suoraan vesikiertoon ja biodiversiteettiin, mikä on merkittävää, sillä tutkimusten mukaan monokulttuuri on ollut keskeisenä syynä heikentämässä hiilensidontaa.

Meidän kaikkien on valmis­tauduttava uuteen aikaan. Kun yhteiskunta on muutaman vuosikymmenen kuluttua jättänyt fossiilisen polttoaineen ajanjakson taakseen, liittyy kaikki ihmisen aiheuttama hiilen liike maaperän ja ilmakehän välillä ruuan tuotantoon sekä kasvien ja metsien muuhun hyötykäyttöön.

Antti Herlin

maanviljelijä

Kone Oyj:n hallituksen puheenjohtaja

Matti Rihko

maatalousteemaryhmän puheenjohtaja

Climate Leadership Coalition

Lue kaikki MT:n mielipidekirjoitukset

Lue lisää

Sähköautot ovat moraaliposeerausta ja viherpesua, eikä niillä pelasteta maailmaa

Europarlamentaarikko Elsi Katainen vaatii rahahanoja kiinni Puolalta ja Unkarilta, jos oikeusvaltioperiaatetta ei noudateta

Energiakriisistä seuraa ruokakriisi

Maatalous hyötyy omasta päästötavoitteesta