Maatalous

Rinteelän tilan lehmät saavat VIC-kohtelua – lehmien hyvinvointi kulkee käsi kädessä talouden kanssa

Maitotilalla ei voi mennä pelkästään rahapussin mukaan, vaan eläimen hyvinvointi on otettava huomioon.
Sanne Katainen
Antti Heinosen Rinteelän tilalla jokainen investointi lasketaan tarkkaan. Rehunsiirtäjän hankinta on hyvä esimerkki tuotannon tehostamisesta. Se vapautti työaikaa 40 minuuttia päivässä ja huolehtii siitä, että lehmillä on neljän aikaan yöllä apetta ruokintapöydällä.

Jotta tilan taloutta voi hallita, pitää tietää mitä haluaa, sanoi hämeenlinnalainen viljelijä Antti Heinonen keskiviikkona ProAgrian Maitovalmennuksessa pitämässään puheessaan. Käytännössä se tarkoittaa strategian luomista yritykselle.

Heinosen Rinteelän tilan strategiaan kuuluu yhden työntekijän pitäminen palkkalistoilla.

”Yrittäjällä tulee keskeytyksiä kesken työpäivän, esimerkiksi konerikko tai lapsen sairastuminen. Haluamme ylläpitää vakaata tuotantoa. Työntekijän avulla se onnistuu, hän ehtii juottaa vasikat ajallaan ja pitää tuotannon pyörimässä”, Heinonen sanoo.

Kiireaikaan apua saadaan kiinteillä urakointisopimuksilla ja ammattitaitoisilla kumppaneilla.

Koska peltoa on saatavilla rajallisesti, tilalla tuotetaan lähinnä karkearehua. Säilörehunurmissa monipuolinen lajikevalikoima tasaa vuosien välistä vaihtelua.

Tilan EKM eli energiakorjattu maitotuotos kertoo, että tilalla osataan lypsää lehmiä.

Kaksi robottia lypsää 81 lehmää. Eläinmäärä on aiheuttanut kummastusta, mutta taustalla on työn sujuvoittamista ja eläinten hyvinvointia lisäävä tekijä.

”Ostimme viime helmikuussa toisen lypsyrobotin ja perustimme sille VIC-osaston (Very Important Cows), jossa on 28 lehmää. Siellä ovat kaikki ensikot, poikineet, hoidettavat, huonojalkaiset ja haettavat.”

Näin saadaan kaikki hyöty irti toisesta robotista, kun sille ei tule ylimääräisiä pesuja ja huuhteluita vaan kaikki tapahtuu toisella robotilla.

Hiehojen kasvatus on ulkoistettu.

”Jos hiehot kasvatettaisiin itse, työaika lisääntyisi sen verran, että tarvitsisimme toisen työntekijän”, Heinonen kertoo laskelmistaan.

Kasvattajan löytymisessä kävi tuuri, sillä hiehot saatiin naapurikylälle 10 kilometrin päähän.

”Tästä yhteistyökumppanista saimme hyvän selkänojan tilallemme. Lisää koneita ja peltoa rinkiin, voimme sumplia viljakauppaa ja viljelykiertoa.”

Strategia tuotannosta ja tuotantomääristä ei ole aivan tavanomainen.

”Urakointi- ja ostopalveluja käytetään keskimääräistä enemmän. 10 vuoden aikana on myös investoitu aktiivisesti, joten pääomakustannukset ovat isona osana kustannusrakennetta.”

Heinonen palastelee investoinnit pienempiin osiin. Esimerkiksi rehunsiirtäjän hankintaa pohdittiin tarkkaan.

”Kun hommasimme toisen robotin, tiesimme, että navetan täyttöaste tulee olemaan 100 prosenttia, joten ruokintapöydän täyttöasteen tulee myös olla 100”, Heinonen taustoittaa.

Robotilta hän sai dataa, että lehmät heräilevät syömään neljän aikaan yöllä.

”Siihen aikaan ei tasan tarkkaan kukaan ole lykkäämässä rehua pöydälle.”

Käsipelillä rehun lykkimiseen meni aikaa 40 minuuttia. Siitä päästiin katelaskelmaan, jonka mukaan rehunsiirtäjä maksaa itsensä palkkakustannuksissa takaisin 5 vuodessa.

Rinteelän tilalla tehtiin viime vuonna puoli vuotta kestänyt koe, jossa pyrittiin hakemaan säästöjä väkirehun määrää pudottamalla. Heinosen mukaan väkirehumäärän tiputtaminen ei tuonut toivottuja säästöjä.

”Loppupeleissä saatiin rehukustannusta jonkun verran alas, mutta maitotuotto per lehmä tippui. Meidän karja ei vastannut alkuunkaan halvempaan ruokintaan.”

Seurauksena oli hiljaisia kiimoja ja tiinehtymättömyyttä, jotka kielivät kroonisesta energiavajeesta.

”Kukaan ei osaa laskea eläinterveyden katelaskelmaa kiimattomilla ja tiinehtymättömillä lehmillä tai kun yleinen vastustuskyky laskee, solutasot nousevat ja utaretulehduskierre iskee”, Heinonen toteaa.

Mitä mittareita maitotilan sitten pitäisi seurata, jos perinteiset tuotannon tunnusluvut eivät suoraan kerro tuotannon tehokkuudesta?

”Yksi hyvä mittari on verrata omaa tilaansa valtakunnallisesti muihin tiloihin”, Heinonen sanoo.

Hänen mielestään hyviä mittareita ovat myös, jos tilalla tulee satatonnareita tai ekm-tuotoksissa päästään uusille tuhansille. Perinnöllistä edistymistä ja tuotannon tunnuslukuja kannattaa vertailla tilan aiempiin lukuihin. Rinteelän tilalla onnistuttiin esimerkiksi nostamaan keskipoikimakerta vuoden 2016 2,0:sta viime vuoden 3,3:een.

Tärkeiksi talouden kulmakiviksi Heinonen nimeää aiemmin mainittujen lisäksi ennakoinnin ja tilojen välisen yhteistyön.

Lue lisää

Jännän äärellä, kun seteleitä leikattiin

Luonto on monipuolinen hyvinvoinnin lähde

”Kukaan ei osaa kertoa, mitä kaikkea pitäisi kirjata”

Setelit historiaan