Maatalous

Eläintilojen marginaalit romahtaneet syksyllä – porsastuotannossa muuttuvat kustannukset ovat jo suuremmat kuin tuotot

Tuore tilasto puhuu karua kieltä: sekä sika- ja siipikarjatiloilla että maitotiloilla tuottajahinnasta jää muuttuvien kustannusten jälkeen yhä vähemmän kiinteisiin kustannuksiin ja palkkoihin. Tilasto on päivitetty syyskuun tiedoin, ja sen jälkeen tilanne on heikentynyt entisestään.
Jyrki Johannes Tervo
Muun muassa rehukustannusten voimakas nousu on heikentänyt kotieläintilojen taloutta nopeasti.

Sika- ja siipikarjatiloilla sekä maitotiloilla tuottajien käteen jäävien eurojen määrä on laskenut alimmilleen sitten vuoden 2015. Sen osoittavat Luonnonvarakeskuksen (Luke) maanantaina julkaisemat markkinamarginaalitaulukot.

Markkinamarginaalit kuvaavat sitä, kuinka paljon viljelijälle jää tuottajahinnasta sen jälkeen, kun hän on maksanut siitä tietyt tuotannon vaatimat pakolliset kustannukset, esimerkiksi rehut ja sähkön. Jäljelle jäävällä tuotolla viljelijän pitää kattaa muun muassa kiinteät kustannukset sekä oma palkkansa.

Nimensä mukaisesti markkinamarginaalit kuvaavat tuottojen ja markkinoista riippuvien kustannusten suhdetta juuri kyseisen hetken markkinatilanteessa.

"Markkinamarginaalit osoittavat vääjäämättömästi viimeaikaisen kustannusten nousun vaikutuksen tiloille. Niiden näyttämä kuva tilanteesta on erittäin karu", toteaa erikoistutkija Olli Niskanen Lukesta.

"Esimerkiksi porsastuotannossa markkinamarginaali on mennyt jopa negatiiviseksi eli tuottajahinta ei tämän hetken hinnoilla riitä kattamaan välttämättömiä tuotantopanosten aiheuttamia kustannuksia."

Johannes Tervo
Porsastuotannossa tuotto ei enää riitä kattamaan muuttuvia kustannuksia. Kuvituskuva.

Yhden porsaspahnueen tuottaminen painuu syykuun lopun hinnoin 59 euroa miinukselle. Vuoden 2015 jälkeen porsastuotannon markkinamarginaali oli korkeimmillaan toukokuussa 2020, jolloin se oli 112 euroa plussan puolella.

Yhden pahnueen markkinamarginaali on laskettu vähentämällä porsastuotosta pahnueen kasvattamiseen tarvittavien rehujen eli ohran ja seosrehun kustannus sekä sähkö ja muut muuttuvat kustannukset. Lisäksi huomioidaan uuden emakon kasvattamisen aiheuttama kustannus pahnuetta kohden.

Yhdestä lihasiasta saadusta tuottajahinnasta jää laskelmassa huomioitujen kustannusten jälkeen tuottajalle 10 euroa. Se jää jäljelle, kun sianlihatuotoista vähennetään porsaan hinta sekä rehut, ohra ja seosrehu sekä muuttuvat kustannukset kuten sähkö.

Lihasian markkinamarginaali oli korkeimmillaan vuoden 2015 jälkeen viime vuoden heinäkuussa, jolloin se oli 34,80 euroa.

Timo Filpus

Myös siipikarjapuolella pudotukset ovat olleet rajuja.

Broilerintuotannossa 10 000 eläintä kohti laskettu markkinamarginaali oli syyskuun lopussa painunut 3 336 euroon. Viime vuoden tammikuun huipusta on sulanut pois lähes puolet: tuolloin marginaali oli 6 495 euroa.

Broilerituotannon markkinamarginaali saadaan vähentämällä broilerinlihasta saatavasta tuotosta siipikarjan seosrehun ja untuvikkojen hinnat.

Kananmunantuotannossa markkinamarginaali lasketaan 100 munivaa kanaa kohti vuodessa. Syyskuussa marginaali oli 214 euroa, kun se oli korkeimmillaan vuoden 2015 jälkeen 567 eurossa viime vuoden kesäkuussa.

Timo Filpus

Maitotiloilla markkinamarginaali painui syyskuussa 0,123 euroon yhtä tuotettua maitolitraa kohti. Korkeimmillaan vuoden 2015 jälkeen se oli 0,185 euroa syyskuussa 2017.

Maidontuotannon markkinamarginaalissa maitotuotosta vähennetään säilörehuntuotannon aiheuttamat kustannukset, mukaan lukien poltto- ja voiteluaineiden aiheuttamat kustannukset, muut rehukustannukset sekä eläinlääkinnän ja sähkön aiheuttamat kustannukset sekä eläinaineksen uudistamisen kustannus.

Timo Filpus

Niskanen huomauttaa, että markkinamarginaaleja tarkastellessa huomio kannattaa tämän hetken tilanteen ohella kiinnittää huomio myös pitkän ajan kehitykseen.

Markkinamarginaalitietoa on kerätty näistä viidestä tuotantosuunnasta vuodesta 2015 lähtien, ja koko tuon ajan marginaali on ollut pieni.

"Käyrien taso kertoo, että tilojen talous on ollut tiukilla jo vuosien ajan. Viljelijöillä ei ole siksi ollut mahdollisuutta kartuttaa puskuria tuotantopanoshintojen voimakkaan nousun aiheuttamien talousvaikeuksien varalle."

Niskanen muistuttaa, että markkinamarginaalit kuvaavat tuotantosuuntien tilannetta yleisellä tasolla, ja tilojen välillä saattaa olla merkittäviäkin eroja. Tilalla saattaa olla vielä varastossa esimerkiksi edellisvuoden viljaa tai muuta edullisempien hintojen aikaan ostettua rehua.

Siitä huolimatta markkinamarginaalit ovat Niskasen mukaan objektiivinen ja vertailukelpoinen mittari, joka kuvaa hyvin tuotantosuunnan tilannetta yleisellä tasolla.

"Luonnonvarakeskuksen julkaisemat markkinamarginaalit on rakennettu niin, että ne muodostuvat automaattisesti Luonnonvarakeskuksen ja Tilastokeskuksen tuottamien tilastoaineistojen pohjalta."

Tilastokeskus julkaisee tiedot tuotantopanosten hinnoista ja tuottajahinnoista vain neljä kertaa vuodessa, joten tämän hetken tuorein tieto kuvaa siksi syyskuun tilannetta.

Niskasen mukaan onkin siksi tiedostettava sekin, että tilanne on hyvin todennäköisesti runsaan kuukauden aikana heikentynyt entisestään.

"Tiedämme, että tuotantopanosten hinnat ovat jatkaneet nousuaan, vaikka siitä ei virallista faktaa tilaston muodossa tällä hetkellä vielä olekaan."

Sanna Vornanen
Yhdysvalloissa on runsaasti vakuutuksia, joista viljelijä voi saada korvauksen taloudellisia menetyksiä kohdatessaan. Kuvituskuva.

Markkinamarginaalien laskentaa ryhdyttiin Suomessa kehittämään vuonna 2012 tukipolitiikan ja vakuutusliiketoiminnan tarpeisiin. Edellisessä maatalouspolitiikkauudistuksessa tuli EU-tasolla ensi kertaa mahdolliseksi sisällyttää maaseutuohjelmiin riskienhallintavälineitä eli eräänlaisia tulovakuutuksia markkinoista aiheutuvien tulonmenetysten varalle, Niskanen kertoo.

Näitä tulovakuutuksia kehitettiin objektiivisia ja nopeasti markkinoihin reagoivia mittareita kertomaan, milloin viljelijöiden tulot ovat pudonneet korvaukseen oikeuttavan määrän.

Mallia tähän otettiin Yhdysvalloista, joissa satovakuutukset ja muut maatalouden tulovakuutukset ovat olleet keskeinen osa tukijärjestelmää jo 1930-luvulta lähtien

EU:ssa markkinoista johtuvien tulonmenetysten korvaaminen vakuutuksilla ei sen sijaan lähtenyt lentoon. Syynä oli Niskasen mukaan niille laaditut "hyvin hankalat säännöt".

"Tukien maksu automaattisesti tilanteessa, jolloin markkinoilta saatava kate on alhainen, kuulostaa yksinkertaiselta. Todellisuudessa se on hyvin monimutkainen toteuttaa. Miten esimerkiksi määritellään etukäteen se, kuinka paljon budjetissa mahdollisiin korvauksiin pitäisi varata rahaa?"

Rahoitusnäkökulmasta maatalouden tulovakuuttamisen haasteena on se, että vahinko tapahtuu kaikille "vakuutuksenottajille" samaan aikaan. "Ei liikennevakuutuksissakaan ole lähtökohtana se, että kaikki vakuutetut autot kolaroivat samaan aikaan ja kaikki korvaukset lankeavat maksettavaksi kerralla", Niskanen vertaa.

Lisäksi komissio vaati järjestelmään korkeaa omarahoitusosuutta: viljelijöiden olisi pitänyt maksaa rahoituksesta 30 prosenttia ja maaseutuohjelmasta olisi maksettu loppu 70 prosenttia.

Yhdysvalloissa järjestelmä sen sijaan toimii. Markkinoilla on 19 vakuutustuotetta 124 tuotteelle ja eri tuotantosuunnille. Niitä myy 16 yhtiötä, ja ne saavat vakuutuksista ja vahinkojen tarkastamisesta pienen katteen, Niskanen kertoo. Korvauksen maksaa suurimmaksi osaksi valtio.

Lue lisää

Pandemia näytti omavaraisuuden arvon

Kannattavuuskriisi uhkaa jo kotimaista ruuantuotantoa – ProAgria peräänkuuluttaa ketjun ja kuluttajien vastuuta

Heikko sato tyhjentää kotimaan viljavarastot – lannoitepulasta huolimatta ensi vuonnakin tarvitaan laadukasta satoa

Asiantuntija: ”Hömppä ei ole nyt huono vaihtoehto” – lannoitteet syytä kohdentaa vain parhaille lohkoille