Maatalous

Luke luokitteli pellot tuottokyvyn mukaan: "Jokaisella pellolla ei ole oikeus tulla viljellyksi"

Maatalous 19.10.2017

Satotasot ovat Luken mukaan hiipuneet, jopa romahtaneet joillakin kasveilla.


Sari Gustafsson
Minne siemenet kannattaa kylvää? Luke rohkaisee harkitsemaan asian tarkkaan.

”Jokaisella pellolla ei ole yhtäläinen oikeus tulla viljellyksi.”

Kova lause. Se on heijastettuna valkokankaalle Luonnonvarakeskus Luken tutkimusprofessorin Pirjo Peltonen-Sainion laatiman esityksen alkajaisiksi.

Peltonen-Sainio painaa tietokoneensa näppäintä ja seinälle ilmestyy toinenkin lause: ”Korkeatuottoisten peltojen ei tule kärsiä keskiarvoistamisesta”.

Peltonen-Sainio esittelee Luken kehittämää työkalua, PeltoOptimia, jonka avulla Suomen pellot on luokiteltu kolmeen ryhmään: kestävästi tehostettaviin, laajaperäistettäviin ja metsitettäviin.

Päämääränä on kehittää maataloutta niin ekologisesti, taloudellisesti kuin sosiaalisestikin entistä kestävämmäksi, ”kokonaiskestäväksi biotaloudeksi”, kuten Luken tutkimusylijohtaja Johanna Buchert asian määrittelee.

”Tavoitteena on tilanne, jossa oikeaa asiaa tuotetaan oikealla paikalla. Parhaat pellot ovat parhaassa käytössä ja muut pellot muussa käytössä. Se vie suomalaista biotaloutta kestävämpään suuntaan.”

Jo pitkään on Peltonen-Sainion mukaan ollut tiedossa, että satokuilu eli satopotentiaalin ja toteutuneen sadon välinen ero on Suomessa ollut kasvussa.

”Satotasot ovat hiipuneet, tietyillä viljelykasveilla jopa romahtaneet. Samoin laatuominaisuudet ovat heikentyneet. Tämä kehitys on välttämättä saatava käännettyä.”

Lisäpainetta tuo ilmastonmuutos. Se vaikuttaa myös maataloustuotantoon väistämättä. Ja vaikka Suomi on todennäköisesti harvoja siitä hyötyviä alueita, myös täällä siihen on pakko sopeutua.

”Suomessa on yli miljoona peltolohkoa. Me emme pysty millään sopeuttamaan niitä kaikkia kerralla ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin. Tällä työkalulla sopeutustoimia ja niihin käytettävissä olevia varoja pystytään kohdentamaan tarkemmin sopiville lohkoille.”

Peltojen luokittelu tuo yhden apuvälineen myös vuokra- ja myyntihintojen arviointiin: kun pelloille on annettu keskenään vertailukelpoinen pisteytys, vuokraaja tai ostaja voi helposti arvioida pyydetyn hinnan järkevyyttä.

Vaikka sekä Buchert että Peltonen-Sainio korostavatkin sadontuottokyvyn parantamista ja satokuilujen kuromista keskittämällä tuotanto parhaille lohkoille ja tukemalla niitä riittävällä panostuksella, pelkästään viljelyn tehostamisesta pellonkäytön optimoinnissa ei ole kyse. Yhtä lailla tärkeää on myös maatalousluonnon monimuotoisuuden ylläpito ja parantaminen.

Eikä pisteytyksen tulos ole heikollekaan pellolle välttämättä kuolemantuomio.

”Aineisto on ajallisesti dynaaminen eli perusparannuksella laajaperäistettäväksi luokiteltu lohko voi nousta kestävästi tehostettavien peltojen luokkaan. Lisäksi luokittelun pohjana olevia raja-arvoja pystytään muuttamaan, mikäli esimerkiksi politiikkatoimien kannusteet muuttuvat.”

Politiikkatoimista Peltonen-Sainio antaa esimerkiksi kannusteet heikkotuottoisten peltojen metsittämiseen.

Tämänhetkisillä raja-arvoilla metsitettäviin peltoihin on luokiteltu alle prosentti pelloista. Jos metsityksen kannusteita päätetään parantaa, raja-arvoja muuttamalla siihen suositeltavia peltolohkojen osuutta pystytään kasvattamaan ja kohdentamaan oikein.

PeltoOptimi-työkalun taustamateriaalina on käytetty hallinnon ja tutkimuksen vuosien varrella keräämää lohkokohtaista tietoaineistoa. Sitä on Peltonen-Sainion mukaan käytettävissä Suomessa valtavasti.

Yksi käytetyistä aineistoista on satelliittikuvista määritelty kasvillisuusindeksiarvo, joka on tähän asti ollut käytettävissä 600 000 lohkolta eli reilusti yli puolelta kaikista Suomen peltolohkoista. Sen perusteella on määritelty muun muassa satokuilujen suuruutta peltolohkoilla.

Lisäksi kehitystyössä on ollut mukana pilottitiloja, jotka ovat antaneet tutkijoiden käyttöön tietoja muun muassa peltolohkoistaan ja viljelykierrosta.

Työkalu ei ole vielä valmis, ja sen kehitystyö jatkuu. PeltoOptimi-hanke päättyy ensi keväänä, mutta sen jälkeen työkalun jatkokehitys ja sen hyödyntäminen jatkuvat vuoteen 2020 kestävässä Opal-life-hankkeessa.

Luken ohella hankkeessa ovat mukana Helsingin yliopisto, Maanmittauslaitos, MTK, Pro Agria ja Uudenmaan ruotsinkielinen neuvontaorganisaatio Nylands Svenska Lantbrukssällskap.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT