Maatalous

Vaikea syksy koettelee jaksamista ja hermoja – Psykologi: "Ajatus viljan jäämisestä peltoon on niin traaginen"

Maatalous 25.10.2017

Viljelijällä on hieno elämäntapa, mutta vaikea ammatti. Osalla on takanaan useampi haastava vuosi.


Kari Salonen
Välitä viljelijästä -hanke on ohjannut satoja viljelijöitä ammattiauttajan pakeille.

Viljelijöiden jaksaminen on ollut pinnalla hankalan kasvukauden jälkeen. Veden valtaama pelto voi tuntua viimeiseltä pisaralta viljelijälle, jonka jaksaminen on tiukoilla.

Huono satovuosi ei ole vain taloudellinen tappio, sanoo psykologi Pirkko Lahti.

”Pohjimmiltaan ihmisiä kuluttaa se, että vilja tuhoutuu. Se menee hukkaan. Ajatus viljan jäämisestä peltoon on niin traaginen: mikä työ on pantu ja sijoitettu, kaikki sopimukset mitä on luvattu.”

Jaana Ingalsuon mukaan vaikeudet eivät katso tuotantomuotoa saati siviilisäätyä. Hän työskentelee Kokkolan maaseutuasiamiehenä ja toimii vapaa­aikanaan maaseudun tukihenkilönä.

Osalle vaikea vuosi ei ole ensimmäinen.

”Ensimmäinen vuosi menee vielä säästöillä, toinenkin menee jotenkin, mutta kolmas vie jalat alta.”

Keskustelu on hyvä ensiapu, oli puhekumppani sitten tuttu tai tuntematon. Tukihenkilöt ovat vaitiolovelvollisia. ”On kaikkien etu, että viljelijät voivat hyvin”, Ingalsuo painottaa.

Apua voi saada esimerkiksi Välitä viljelijästä -projektin tai Maaseudun tukihenkilöverkon kautta.

”Tiedän, että on aika iso kynnys soittaa terveyskeskukseen ja sanoa, että en jaksa.”

Tukihenkilön kanssa sopivia toimia voi miettiä yhteistuumin.

Vielä yhteydenotot eivät ole lisääntyneet, Ingalsuo kertoo. ”Voisin kuvitella, että talvella tilanne konkretisoituu.”

Uupuminen on nykyajan ilmiö lähes kaikissa ammattiryhmissä.

”Vähän poikkeava jopa alkaa olla se ihminen, joka ei ole koskaan uupunut”, Ingalsuo aprikoi.

Muut yrittäjät pitävät maatalousyrittäjiä etuoikeutettuina, koska he saavat tukia, Ingalsuo pohtii.

Tukia saavat Suomessa kuitenkin monet muutkin, erityisesti suuryritykset. ”Keskisuuret ja pienet jäävät vähemmälle.”

Rahan puute tiloilla vaikeuttaa investointeja, jolloin sadot ja maitotilikin hupenevat.

”Se aiheuttaa monia muitakin vaikeuksia, kuten parisuhde- ja alkoholiongelmia”, Ingalsuo mainitsee.

Voi myös tuntua siltä, ettei viljelijän ammattia arvosteta.

”Jokainenhan meistä haluaisi, että omaa työtä arvostetaan. Halpuutus, viljelijöistä puhuminen Itämeren saastuttajina ja ruuan hukkaan heittäminen saavat monet kokemaan, että heitä vain syyllistetään eikä arvostusta anneta.”

Vaikeuksista huolimatta hyvääkin kehitystä tapahtuu.

”Se on ollut hyvä puoli, että alalla on päästy ajattelu­tavasta, jossa kaikki pitää tehdä itse. Urakoitsijat käyvät ja vapaa-ajan merkitys ymmärretään paremmin.”

Haastavissa tilanteissa olleiden tilanne on myös kohentunut.

”Osa on innostunut liikunnasta uudella lailla, kuntosaliryhmiä on perustettu. Osa isännistä nauttii päästessään metsähommiin. Siellä tehdään nuotio ja juodaan kahvit, katsellaan tulta hiljaisuudessa.”

Pirkko Lahti vertaa ammattiauttajan pakeilla käyntiä auton vuosikatsastukseen. Siitä ei tarvitse tehdä itselleen isoa asiaa.

”Ajatuksena voi olla vain, että käynpä tsekkaamassa, kuinka voin”, hän ehdottaa.

”Toinen ihminen saattaa tehdä juuri ne tarvittavat, simppelit kysymykset, jotka saavat ajattelemaan uudella tavalla.”

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT