Maatalous

Sianlihantuottaja: Etelän ja pohjoisen tukierot vääristävät koko ruokaketjua – Porsasralli vie Pohjanmaalle, Atria pärjää HK:ta paremmin

Maatalous 27.12.2017

Isolla eläintilalla etelän ja pohjoisen tukiero voi nousta 12 000 euroon vuodessa.


Pasi Leino
Tukiero tuntuu etenkin nyt, kun sikatalouden kannattavuus on heikko. Tuki asettaa myös lihatalot eriarvoiseen asemaan, väittää sikoja Uudessakaupungissa kasvattava Timo Pirilä.

”Sikojen ja siipikarjan tukierot etelän ja pohjoisen välillä ovat kestämättömiä. Asialle pitää tehdä jotain”, vaatii sianlihantuottaja Timo Pirilä Uudestakaupungista.

Asia nousi taas esiin, kun ensi vuoden tukirahoista sovittiin pari viikkoa sitten.

A- ja B-alueella sikojen ja siipikarjan kansallinen tuki alenee 6 euroa eläinyksikköä kohti, kun C-alueella alenema on 3 euroa 200 eläinyksikköön saakka ja yli menevältä osalta 6 euroa. Isolla tilalla tukiero voi nousta 12 000 euroon vuodessa.

”Se tarkoittaa liki viisi euroa lihasikaa ja viitisen senttiä lihakiloa kohti 2 600 teurassikaan saakka. Se on paljon varsinkin, kun tuotantokustannuksissa ei ole juuri eroa esimerkiksi Varsinais-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan välillä”, Pirilä sanoo.

Kyse ei ole Pirilän mukaan vain viljelijöiden saamista tuista, vaan tukiero kertautuu koko ketjussa.

C-alueella toimivat teurastamot voivat maksaa lihasta tuottajille vähemmän kuin etelässä, kun tuki kompensoi halvemman lihan hinnan, Pirilä väittää.

”Etu säilyy läpi koko jalostusketjun. Atria on tukieron turvin HK:ta kilpailukykyisempi.”

Pirilän mukaan pelin henki on, että teurastamot maksavat lihasta vain sen verran, että kasvattajat pysyvät jotenkuten hengissä, ei yhtään enempää.

Tukiero ohjaa jossain määrin tuotantoa. Etelän emakkosikaloiden porsaita päätyy entistä enemmän loppukasvatukseen, Pirilä kertoo.

Pirilä antaa pyyhkeitä myös omalle tuottajajärjestölle, joka ei ole yksimahaisten ja etelän kasvattajien ongelmille lämmennyt. ”Barrikadeille lähdetään vasta, kun maito-Suomen etu sitä vaatii.”

”Ei puoluekentältäkään löydy ketään, joka puolustaisi etelän viljelijöitä.”

Maatalousjohtaja Johan Åberg MTK:sta muistuttaa, että nyt tehty tukiratkaisu oli pitkälti tekninen. Päätökset tästä tehtiin jo 2008 Suomen ja EU:n välisissä 141-tuen neuvotteluissa.

Tuki laskee sovitun mukaisesti. Etelän yksimahaisten tuki voi joustaa, mutta ei ylöspäin. Kun etelän tukea joudutaan alentamaan, sama alenema on tehty pohjoisen tukeen, Åberg toteaa.

Åbergin mielestä merkkejä tuotannon siirtymisestä tukien perässä ei ole nähtävissä, vaikka porsaiden kuljettaminen Varsinais-­Suomesta Pohjanmaalle on kasvanut koko ajan.

Porsaskuljetusten lisääntymistä ennustettiin jo 2008, kun tukiratkaisua käsiteltiin. Etelässä oli investoitu porsastuotantoon ja pohjoisessa lihasikaloihin, Åberg kertoo.

Yksimahaisten kansallinen tuki perustuu vuoden 2007 tuotantoon. Karjatiloille laskettiin silloin eläinyksiköiden viitemäärät, joita on siitä lähtien noudatettu. Tukea maksetaan, jos tila säilyttää kotieläinstatuksen.

Karjanpidon lopettamisten takia A- ja B-alueen viitemäärä on supistunut neljänneksen alkuperäisestä 252 000 eläin­yksiköstä. Se on puolestaan hillinnyt eläinyksikköä kohti maksettavan tuen alenemista.

Lue myös:

Karja jatkaa vaellustaan kohti länttä – idässä tyhjeneviä karjasuojia

Aiheeseen liittyvät artikkelit