Maatalous

Nautavoima jyllää yhä Nepalissa – maatilat keskimäärin alle hehtaarin kokoisia

Maatalous 17.02.2018

MT tapasi Nepalissa maanviljelijöitä. Heitä huolettavat hupenevat viljelysmaat, nälkäiset apinat ja arvaamaton sää. Oma traktori on harvinainen aarre.


Jukka Pasonen
Maata viljellään Nepalissa yhä nautavoimin. Koneilla ei ole asiaa jyrkkiin rinteisiin. Nepalissa on yli 30 miljoonaa asukasta, maan pinta-ala on noin 147 000 neliökilometriä.
Maata viljellään Nepalissa yhä nautavoimin. Koneilla ei ole asiaa jyrkkiin rinteisiin. Nepalissa on yli 30 miljoonaa asukasta, maan pinta-ala on noin 147 000 neliökilometriä.
Jukka Pasonen
Rana Ale vuokraa traktoriaan muille kyläläisille.
Rana Ale vuokraa traktoriaan muille kyläläisille.
Jukka Pasonen
Saraswoti Giri työskentelee aamuviidestä iltakymmeneen.
Saraswoti Giri työskentelee aamuviidestä iltakymmeneen.
Jukka Pasonen
Ramu Kafle on paimen tilalla, joka sijaitsee yli 1 500 merin korkeudessa.
Ramu Kafle on paimen tilalla, joka sijaitsee yli 1 500 merin korkeudessa.
Jukka Pasonen
Muurari Bal Bahadur Majhi kuuluu majhi-alkuperäiskansaan.
Muurari Bal Bahadur Majhi kuuluu majhi-alkuperäiskansaan.
Jukka Pasonen
Vuoristossa viljellään esimerkiksi riisiä, maissia ja hirssiä. Silmiä hivelevä ympäristö muuttuu sadekaudella salakavalaksi maanvyörymien takia.
Vuoristossa viljellään esimerkiksi riisiä, maissia ja hirssiä. Silmiä hivelevä ympäristö muuttuu sadekaudella salakavalaksi maanvyörymien takia.

Huuto ja läiske kaikaavat polttavassa keskipäivän kuumuudessa. Härät seisovat kintereitään myöten mutavellissä, eivätkä hievahda ennen kuin vitsa läjähtää niiden kupeille. Puinen aura tempoilee kyntäjän käsissä, ja maa kääntyy hitaasti hikipisaroiden saattelemana.

Kyseessä ei ole historiallinen työnäytös, vaan kynnöt Nepalissa tehdään useimmiten niin kuin ne on tehty satoja vuosia – nautavoimin.

Suurin osa nepalilaisista saa yhä elantonsa maanviljelystä. Maaseudun asukkaille omavaraistalous on kuin se oli suomalaisille 1900-luvun alkupuolella, itsestäänselvyys.

MT:n tapaamat viljelijät huhkivat Parbatin piirikunnassa, vuoristoisessa Nepalin keskiosissa. Pinta-alaltaan se on Tyrnävän kokoluokkaa. Väkeä alueella on kuitenkin enemmän kuin Jyväskylässä. Parbatista 300 kilometriä itään kohoavat maailman korkeimmat vuoret, kuten Mt. Everest.

Nepalissa viljelysmaata on niukasti, vain noin viidennes pinta-alasta.

Lisäksi maatilojen keskikoko on jatkuvasti kutistunut viime vuosina. Tällä hetkellä se on 0,7 hehtaaria. Maa on usein vielä sirpaloituneena sinne tänne. Väestö kuitenkin kasvaa vauhdilla, joten kaikille halukkaille maata ei yksinkertaisesti riitä.

Heikoimmassa asemassa ovat dalit eli kastittomat ja alkuperäiskansat.

Nuoret, varsinkin miehet, lähtevät paremman palkan perässä töihin ulkomaille: Intiaan, Malesiaan ja Lähi-­idän varakkaisiin öljyvaltioihin. Kyliin jäävät naiset, vanhukset ja lapset. Naisten kontolle jäävät usein raskaat työt ja maatilan pyörittäminen. Joka kymmenes nepalilaisista työskentelee ulkomailla.

Monsuunisateet rytmittävät nepalilaisten arkea kesäkuun puolivälistä syyskuulle.

Sateet tuovat mukanaan kallisarvoista vettä kuivuudesta kärsiville alueille, mutta myös tuhoja.

Vuoriston huonokuntoinen tiekanta ja metsänhakkuut yhdistettynä runsaisiin sateisiin aiheuttavat maanvyöryjä.

Esimerkiksi vuonna 2015 Parbatin naapuripiirikunnassa Kaskissa kuoli yli 30 ihmistä maanvyörymiin.

Vuosi 2017 oli erittäin synkkä koko Nepalissa. Monsuunikauden loppuun eli syyskuuhun mennessä tulviin ja maanvyörymiin raportoitiin kuolleen 160 ihmistä. Yli 40 000 ihmistä oli menettänyt kotinsa ja lähes parisataatuhatta taloa vahingoittunut.

Maatalouskoneet ja -teknologia ovat harvinaisia. Useimmilla ei ole varaa pieniin moottorivetoisiin käsiauroihin tai edes lannoitteisiin saatikka laadukkaisiin siemeniin. Monille pelloille ei edes pääse traktorilla, joten eläinvoima on yhä arvossaan.

Hidas ja vaikeakulkuinen tieverkosto hankaloittaa maataloustuotteiden pääsyä kuluttajille ja hidastaa siten maataloussektorin kasvua.

Monsuuni tuo sadetta riittämiin sadekaudella, mutta kuivuus on iso ongelma sadekauden ulkopuolella Länsi-Nepalissa. Kastelujärjestelmiä ei monellakaan ole.

Epävarmuutta lisää entisestään ilmastonmuutos, jonka seurauksena sääilmiöt ovat entistä hankalammin ennakoitavissa.

On arvioitu, että viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana yli 30 000 hehtaaria on muuttunut viljelykelvottomaksi.

Ruokaturvallisuuden takaaminen kaikille on haaste köyhälle ja väkirikkaalle maalle myös tulevaisuudessa.

1. Työteliäs muurari

Bal Bahadur Majhi, 34, on muurari. Nepalin alkuperäiskansoihin kuuluvilla majheilla ei ole riittävästi maata elättääkseen itsensä, joten he kalastavat ja tekevät sekatöitä. Monet majhit kantavat, lastaavat ja purkavat kuormia läheisillä markkinoilla ja työskentelevät toisten maatiloilla. Naisten päiväpalkka on noin 2,5 euroa ja miesten 4.

Bahadur asuu veljensä perheen kanssa vaatimattomassa talossa, johon kuuluu pieni maatilkku. Hän haluaa jatkaa muurarina töitä, sillä niistä maksetaan paremmin kuin peltotöistä.

2. Tyytyväinen vuohipaimen

Ramu Kafle, 50, työskentelee yli 1 500 metrin korkeudessa paimenena vuohitilalla. Se on juuri aloittanut 15 omistajan yhteisomistajuustila, jolla on 150 lihavuohta. Tavoite on 500 vuohta. Tilalla on viisi muuta täyspäiväistä ja kymmenen osa-­aikaista työntekijää.

Aikaisemmin Kafle oli töissä kangastehtaalla Intiassa. Siellä tapahtui onnettomuus, jossa hän loukkasi jalkansa ja sen seurauksena muutti takaisin kotiseudulleen. Hän asuu veljensä kanssa. Kaflen poika on töissä Malesiassa.

Kafle on hyvin onnellinen, että sai työn läheltä kotiaan. Hän nukkuu myös yöt vuohisuojassa, sillä alueella liikkuu leopardeja. ”Olen jo vanha ja minulla on vaivoja, joten en voi työskennellä missä tahansa.”

3. Traktorin omistaja

Rana Ale, 32, on juuri valittu alueensa puhemieheksi. Itsevarman oloisen monialayrittäjän näyttävin omaisuus on traktori, jota hän vuokraa muille kyläläisille. Alella on monta bisnestä: maanviljelyn lisäksi hän kaivoi pihalleen lammikon ja kasvattaa siinä kaloja, jotka hän myy ruuaksi. Talon yhteydessä on pieni kauppa, jota hänen äitinsä pyörittää. Perheeseen kuuluvat vaimo, lapset, vanhemmat ja isoveli.

Suurin huoli on tällä hetkellä veden vähyys. Vaikka sadekauden aikaan vettä on yllin kyllin, sitä ei riitä koko vuodelle. Siitä todisteena on Alen katolta kalalammikkoon kulkeva putki, jolla saadaan varmasti joka ainut tippa hyötykäyttöön.

4. Tomera emäntä

Saraswoti Giri, 45, huolehtii reilun hehtaarin maatilasta, jossa hän kasvattaa riisiä, maissia, hirssiä ja vehnää. Perheellä on myös viisi vuohta ja vesipuhveli. Hänen miehensä on töissä läheisessä sairaalassa, eikä ehdi auttamaan maatöissä. Perheeseen kuuluvat lisäksi tytär, poika ja miniä. Poika on töissä Japanissa.

Giri työskentelee aamuviidestä iltakymmeneen. Päivät hänellä kuluvat maatilan töissä, jotka hoituvat käsipelillä. Lannoitteena hän käyttää eläinten lannasta tehtyä kompostia. Työkalut ja viljelymenetelmät eivät ole muuttuneet, Giri kertoo. Erään muutoksen hän on kuitenkin huomannut: ”Ennen riisi istutettiin heinäkuussa, nykyään jo kesäkuussa.”

Suurimpana huolena Girillä ovat apinat, sillä ne syövät ison osan hänen sadostaan. Hän myös tietää, ettei jaksa tehdä raskaita peltotöitä enää kymmenen vuoden päästä ja ulkopuolisia työntekijöitä on vaikea saada. Giri haaveilee, että hänen poikansa ostaa maata kaupungista, jolloin he kaikki voisivat muuttaa kaupunkiin.