Maatalous

Maatalouden kannattavuus oli viime vuonna ”erittäin heikko”

Keskiarvolukujen taakse kätkeytyy myös kannattavia tiloja.
Markku Vuorikari
Vaikeat korjuusäät synkensivät viime vuotta.

Maa- ja puutarhatilojen viime vuoden keskimääräinen kannattavuuskerroin oli 0,26 – sama kuin vuotta aiemmin. ”Erittäin heikko”, kuvaa tutkija Jukka Tauriainen Luonnonvarakeskuksesta.

Kannattavuuskerroin kertoo, miten suuren osan palkkatavoitteestaan ja oman pääoman korkovaatimuksestaan yrittäjä pystyy saamaan kokoon. Jos kerroin olisi yksi, tavoitteet täyttyisivät. Nyt tavoitteesta saatiin kasaan vain reilu neljännes.

Yhtä heikkoja, 0,3:n pintaan asettuvia kannattavuuskertoimia on tällä vuosisadalla koettu vain kahtena kolmena vuotena, Tauriainen kertoo.

”Tosi surkea tulos siis.”

Toisaalta moni odotti viime kesän ja syksyn surkeiden kelien jäljiltä huonompaakin tulosta kuin tuoreet ennakkotiedot kertovat. Kuivatuskustannukset nousivat korkeiksi, monella tilalla viljan laatu romahti ja satoa jäi paljon kokonaan korjaamattakin.

Viljatilojen keskimääräinen kannattavuuskerroin oli jo edellisvuonnakin ”käytännössä nolla”, Tauriainen toteaa – juurikaan huonommaksi ei voi mennä. Kotieläintiloilla syksyn heikko sato näkyy selkeämmin vasta tämän vuoden lukemissa, kun ostorehukustannukset kasvavat.

Tutkija muistuttaa, että keskiarvojen taakse kätkeytyy monenlaisia tiloja ja tilanteita. ”Ei voi sanoa, että kaikilla tiloilla meni näin.”

”Tilojen tuotantorakenteet ovat hyvin erilaisia. On puhtaita viljatiloja, joilla kuivatuskustannukset ovat merkittävä osa kustannuspalettia. Monilla kotieläintiloilla taas kuivatuskustannus, vaikka se kaksinkertaistuisi, on kuitenkin suhteessa pieni muihin kuluihin verrattuna. Toiset kotieläintilat tuottavat merkittäviä määriä viljaa myyntiin, ja heillä tämä osuus myyntitulosta saattoi jäädä jopa kokonaan saamatta.”

Vaikka satovuosi oli heikko, jotkut pääsivät ihan kelpo tuloksiin, Tauriainen sanoo. ”Osalla tiloista on esimerkiksi tuotanto- tai pääomarakenteesta johtuen muita parempi kyky kohdata yllättäviä menetyksiä.”

Satokaan ei ollut huono koko Suomessa, hän muistuttaa. Varsinais-Suomessa ja paikoin muuallakin Etelä-Suomessa ja rannikolla saatiin jopa keskimääräistä parempia satoja ja ne saatiin hyvälaatuisena talteen.

Mistä kannattavuus sitten muodostui?

”Tilan päätuotteen hinta on ratkaisevin tekijä”, Tauriainen toteaa.

Jos maidon, lihan tai muiden tuotteiden tuottajahinnoissa tapahtuu muutoksia, ne näkyvät kannattavuudessa heti ja selkeästi.

”Nyt on maidon hinnassa eletty Venäjä-pakotteiden jälkeistä alhaisen hinnan aikaa. Sika- ja nautapuolella hinta on ollut alhainen jo vuosikaudet, eikä tilanne ole minun näkemykseni mukaan muuttumassa tänäkään vuonna.”

Viljan hinnassa Suomi on pitkälti riippuvainen Keski-­Euroopan hinnoista, Tauriainen toteaa. ”Ensi syksyn tilanteesta ei tiedä vielä kukaan.”

Toinen iso tekijä kannattavuudessa ovat kustannukset. Niissä viime vuodelta erottuvat jo aiemmin mainitut kuivatuskulut.

”Suuressa osassa kustannuslajeja oli jonkinlaista nousua, 0–2 prosenttia. Energian hinta nousi ehkä eniten. Lannoitteiden hinta taas oli alempi kuin edellisenä lannoitevuonna.”

Tauriainen toteaa, että kannattavuus on pitemmän tähtäimen talouden mittari kuin maksuvalmius.

Vaikea syksy vaikutti ennen kaikkea tilojen maksuvalmiuteen, kun menot nousivat ja tuloja jäi saamatta.

”Tilat saattavat kestää heikkoa kannattavuutta pitkäänkin, mutta kun kassasta loppuvat rahat, tulee noutaja. Maksuvalmius on se tekijä, joka saattaa ajaa tiloja lopettamaan.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Isot kuviot, pienemmät kustannukset – näin kuviokokoa voi kasvattaa: katso video

PeltoOptimi antaa eväitä metsityskeskusteluun: Luken uusi työkalu luokittelee pellot kasvukyvyn mukaan

Suoramyyvät maatilat menestyvät muita paremmin