Maatalous

Tutkija puolustaa maatalouden vesiensuojelutoimia: Kritiikki perustunut puutteelliseen tietoon

Maatalous 18.05.2018

Veden laatua pitää mitata jatkuvasti, jotta tehtyjen toimenpiteiden todelliset vaikutukset saadaan näkyviin.


Sanne Katainen
Pasi Valkama otti näytteen Vantaanjoen vedestä viikko sitten perjantaina. Yksittäinen näyte kertoo vain senhetkisen laadun, Valkama muistuttaa.

Maatalouden vesiensuojelutoimia kritisoidaan tämän tästä tehottomiksi ja riittämättömiksi.

"Ravinnevalumien ehkäisyyn sijoitetun rahan ja työn hyöty on jäänyt vähäiseksi", totesi muun muassa Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila MT:n haastattelussa 5.1.

Keskustelu on epävarmalla pohjalla.

Väitteet vesiensuojelutoimien tehosta tai tehottomuudesta eivät pohjaudu riittävään tutkimus- ja mittausnäyttöön, toteaa Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistyksen tutkija Pasi Valkama.

Valkama on selvittänyt tänään Helsingin yliopistossa tarkastettavassa väitöskirjassaan mittaustiheyden vaikusta kuormitushavaintojen luotettavuuteen. Tutkimus osoitti, että tähän asti käytetyillä mittaustavoilla niin vesistöjen fosforipitoisuus kuin vesiensuojelutoimien tehokin on arvioitu alakanttiin.

Ongelmana on nimenomaan mittaustiheys. Tyypillisesti tulokset perustuvat yksittäisiin näytteisiin, joita otetaan esimerkiksi 1–2 kertaa kuussa.

"Kukin näyte kertoo vain näytteenottohetken ravinnepitoisuuden", Valkama korostaa.

"Varsinkin virtavesissä pitoisuuksien vaihtelu on hyvin suurta. Hajakuormitus tulee myös usein piikkeinä esimerkiksi rankkasateiden yhteydessä tai lumen sulamisvesien mukana."

Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys on käyttänyt vuosien ajan useissa kohteissa automaattisia, jatkuvatoimisia vedenlaadun mittausasemia. Yhdistyksen käyttämät mittausasemat mittaavat veden ravinnepitoisuuksia esimerkiksi 30 tai 60 minuutin välein.

Valkama vertasi tutkimuksessaan toisiinsa jatkuvatoimisten mittausten tuloksia ja kerran vuorokaudessa tai harvemmin tehtävien mittausten tuloksia.

Kerran päivässä otetuista näytteistä mitatut fosforipitoisuudet vaihtelivat noin 20 prosenttia suuntaan tai toiseen verrattuna todelliseen – eli jatkuvatoimisella mittarilla todettuun – fosforipitoisuuteen. Mitä harvemmin näytteitä otetaan, sitä suuremmaksi hajonta ja samalla vääristyneiden tulosten riski kasvaa.

Virhe on Valkaman mukaan niin suuri, että vesiensuojelutoimien todelliset vaikutukset jäävät yksittäisistä näytteistä sen vuoksi havaitsematta.

Niin viljelijät kuin viljelijöiden etujärjestötkin ovat usein puolustautuneet vesiensuojelutoimiin kohdistuvalta arvostelulta sillä, että arvioissa maatalouden piikkiin on laskettu myös muualta tulevaa ravinnekuormitusta. Tämä näkemys saa tukea myös Valkamalta.

Mittaustulos riippuu osaltaan siitä, missä kohdassa valuma-aluetta mittausasema sijaitsee, Valkama muistuttaa.

Jatkuvatoimisella mittauksella peltojen todelliset valumat – kuten myös suojelutoimien vaikutus niihin – saadaan näkyviin, kun mittausaseman anturit sijoitetaan paikkaan, jossa muut valumien lähteet eivät pääse vaikuttamaan tulokseen.

Vaikutukset näkyvät huomattavasti pienempinä, jos mittausasema sijaitsee kauempana siitä kuormituslähteestä, jonka vaikutusta halutaan mitata, Valkama korostaa.

"Kun ihmetellään, miksi vesiensuojeluun käytetyn sadat miljoona eurot eivät näy tuloksissa, tarkka tieto niin lähtötilanteesta kuin toimien todellisista vaikutuksista on epätarkka."

Valkama suositteleekin tutkimuksensa perusteella, että veden laatua seurattaisiin nykyistä enemmän jatkuvatoimisilla mittareilla.

"Tällöin jokien ravinnekuormista ja vesiensuojelumenetelmien vaikutuksista saadaan aikaisempaa huomattavasti tarkempi kuva. Automaattimittauksilla myös puhdistamoiden ohijuoksutukset tulevat paremmin ilmi."

Aiheeseen liittyvät artikkelit