Maatalous

Hallittu alasajo on parempi kuin eläinsuojelutapaukseksi päätyminen

Maatalous 18.05.2018

"Jokaisen, joka näkee, että viljelijän jaksaminen on koetuksella, pitäisi ottaa asia puheeksi."


Jukka Pasonen
Suomessa on pitkä naapurin asioihin puuttumattomuuden periaate. Puuttuminen saattaisi kuitenkin pelastaa niin ihmisiä kuin eläimiäkin.

Ikäviä eläinsuojelutapauksia nousee julkisuuteen säännöllisin väliajoin. Viimeisimpänä on Siikajoen tapaus, jossa iso määrä ylämaankarjaa löytyi kuolleena.

"Tilanteet eivät saisi koskaan mennä näin pitkälle", MTK:n asiantuntijaeläinlääkäri Leena Suojala sanoo.

Suojala ei kommentoi Siikajoen tapausta, vaan vastaavia tilanteita yleisesti.

Usein tapaukset ovat hänen mukaansa sellaisia, että naapurustossa tilanne on tiedetty jo pitkään, mutta kukaan ei rohkene tehdä asialle mitään. "Ollaan liian solidaarisia naapuria kohtaan ja roikutaan päättämättömyyden tilassa."

Ongelmissa olevalla tilalla halutaan usein pitää kulissia yllä ja perinteistä kiinni, Suojala toteaa. "Kuvitellaan jääräpäisesti, että toiminta voisi vielä olla tuottavaa, vaikka on selvää, että alamäki jatkuu."

Olisi kaikkien, niin eläinten, tuottajan, tuottajajärjestön kuin maatalouden imagonkin etu, että tällaisiin tapauksiin pystyttäisiin puuttumaan ajoissa, Suojala sanoo.

"Siinä vaiheessa kyse ei enää ole tuottojen maksimoimisesta vaan tappioiden minimoinnista – niin taloudellisten kuin henkistenkin."

Hallittu alasajo olisi kaikille parempi vaihtoehto kuin se, että lopulta tarkastuseläinlääkäri saapuu paikalle ja asia päätyy vääjäämättä raksuttaviin hallinnon rattaisiin.

Liian pitkälle päätyvässä tilanteessa seurauksena voi olla käräjille joutuminen, tukien takaisinperintää, sakkoja ja eläintenpitokielto. Sitä muutenkin kovilla oleva tuottaja ei ehkä kestä.

Kenen sitten pitäisi puuttua asioiden kulkuun, kun tuottajan ote alkaa lipsua?

Siihen Suojalalla ei ole valmista reseptiä.

"Aloitteen tekijällä pitäisi olla auktoriteettia ja vipuvoimaa. Kyseeseen voi tulla naapuri, sukulainen, tuottajayhdistys tai joku muu taho."

Helposta tehtävästä ei ole kyse.

"Vaaditaan naapurin asioihin sekaantumista ja sisukkuutta, sillä vastarinta voi olla aluksi kova."

Samoja asioita on pohtinut MTK-Pohjois-Suomen toiminnanjohtaja Matti Tyhtilä.

Maaseudulla on perinteisesti totuttu elämään työn kautta. "On häpeä, jos et jaksa. Pitää jaksaa, vaikka et jaksakaan", hän kuvaa.

Tämä kierre pitäisi pystyä murtamaan. Tuottaja saa antaa itselleen luvan katkaista sukupolvien ketjun eläintenpidossa.

Uusia teitä voi ja pitää etsiä. "Vaihtoehtoja on aina. Sinulla on yksi ja ainoa elämä, olet vastuussa itsestäsi."

Usein tuottaja ei itse tiedosta tai tunnusta tilaansa. Tyhtilä peräänkuuluttaa vastuuta koko yhteisöltä ja tilan sidosryhmiltä.

"Jos tilalla käyvä naapuri, neuvoja tai rehukauppias näkee, että jaksaminen on koetuksella, asia pitäisi ottaa esille. Vähintään kysyä, miten jaksat, tarvitsetko apua, voinko etsiä sinulle jonkun puhelinnumeron."

Helppoa se ei ole, hän myöntää. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, että läheiseltä ystävältäänkin on vaikea kysyä, miten hän jaksaa.

"Mutta jostakin täytyy löytää keinoja siihen, että väsynyt viljelijä uskaltaisi kertoa, ettei jaksakaan, ja saisi apua."

Pohjois-Suomen tuottajaliitto järjestää sidosryhmien kesken neuvottelun, jonka tavoitteena on löytää konkreettiset keinot ja selkeät toimintamallit ongelmatilanteissa.

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT