Maatalous

Mitä ja miten Suomessa viljellään tulevaisuudessa? Maanviljelyn tutkijan kesä vierähtää pellolla

Maatalous 31.07.2018 Jokioinen

Suosiollisten lajikkeiden, viljelytekniikkojen ja käsittelytapojen tutkimiseen on Jokioisilla käytössä yli 700 hehtaaria peltoa.


Kari Salonen
Erikoistutkija Marja Jalli (vas.), tutkimusmestari Kirsi Raiskio ja johtava tutkija Ari Rajala tekevät Luken kenttäkokeita Jokioisilla. Tutkijat tarkistavat TerveKasvi-hankkeen etenemistä Trekker-ohrakasvustossa.

Heinäkuussa moni suomalainen toimistorakennus tyhjenee lähes tyystin. Näin on myös Luonnonvarakeskuksen (Luke) toimipisteellä Jokioisilla. Yli sadan henkilön rakennuksessa kulkee kourallinen työntekijöitä.

Vaikka toimisto on autio, toimipisteellä ei suinkaan lomailla. Viljelijän tavoin keskikesä on kiireistä aikaa luonnonvaratutkijoille. Silloin pitää tehdä kenttä- eli viljelykokeita maanviljelijöiden palvelemiseksi.

"Ketkä eivät ole lomalla, ovat pellolla", johtava tutkija Ari Rajala kertoo.

Lajikekokeet ja kasvinsuojeluaineiden tehokkuuskokeet kuuluvat Lukelle viranomaistehtävän myötä.

Kenttäkokeissa selviää, mitä ja miten suomalaisilla pelloilla tulevaisuudessa viljellään. Monivuotisissa kokeissa punnitaan esimerkiksi lajikkeen, viljelytekniikan tai käsittelyn vaikutuksia satoon ja ympäristöön.

Tulokset kertovat satoisat lajikkeet ja kannattavat niksit viljelijöiden käyttöön.

Luke järjestää kenttäkokeita Suomessa kahdeksalla paikkakunnalla: Jokioisten lisäksi Kaarinassa, Seinäjoella, Mikkelissä, Siikajoella, Maaningalla, Rovaniemellä ja Kajaanissa.

Kussakin kohteessa korostuvat paikalliset erikoisuudet: esimerkiksi Piikkiössä on panostettu puutarhakokeisiin, Mikkelissä luomuun. Pohjois-Suomessa lyhyt kasvukausi ja pitkät kesäpäivät ovat koe itsessään.

Kahdeksasta toimipisteestä Jokioinen on viljelykokeiden laajin keskittymä. Lounais-Suomen lämmössä testataan perusviljojen ja nurmen lisäksi, miten uudet viljelykasvit menestyvät maamme ilmastossa.

Aiemmin esimerkiksi kvinoa on tullut Suomen pelloille Luken tutkimuksen kautta. Nyt Jokioisten kasvihuoneista löytyy muun muassa soijaa ja amaranttia.

"Se viljelykasvien kirjo, mikä on Suomessa viljelyssä, löytyy täältä", erikoistutkija Marja Jalli toteaa.

Erikoistumisen ohella laajassa verkostossa voi vertailla, miten sama koe suoriutuu erilaisessa ilmastossa.

"Tavoitetila on, että kaikki Suomen viljelyvyöhykkeet ovat kokeissa katettuna", Jalli tiivistää.

Jokioisten koetoiminnan vanhana ytimenä on paikkakunnan satoja vuosia vanha nimikkokartano.

Tieteessä pitkäjänteisyys on tärkeää. Luken edeltäjä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT saapui tekemään viljelykokeita Jokioisten kartanon maille 1980-luvulla, mutta entisen aateliskartanon mailla on harjoitettu kasvinjalostusta ainakin 1920-luvulta asti.

Olennaista on myös se, että kartanon peltojen viljelyhistoria tunnetaan tarkasti. Näin vältetään edellisvuosien mahdolliset virhevaikutukset kulloisiinkin kokeisiin.

"Jos lohkolla olisi vanha lantapatterin paikka, puolet kokeesta menisi sen ihmettelyyn, miksi pellon eri osilla saadaan toisistaan poikkeavia tuloksia", tutkimusmestari Kirsi Raiskio kertoo. Hän vastaa kokeiden käytännön toteuttamisesta.

Luken Jokioisten maista löytyy yleensä sopiva lohko kulloisiinkin kokeisiin: tiluksiin kuuluu noin 710 hehtaaria peltoa. Siitä noin viidesosa kiertää vuosittain kokeiden käytössä.

Kuluvalla kasvukaudella Jokioisilla on noin 120 kenttäkoetta.

Suunnitelmallisuudesta huolimatta kaikkiin yllätyksiin ei voi varautua. Viljelykokeiden ongelmat ovat tuttuja mille tahansa pellolle.

"Eräästä kokeesta hirvet kävivät popsimassa ison määrän satoa. Ne voivat myös jättää jälkeensä isot makaukset", Raiskio toteaa.

Tutkijoiden kokemusten mukaan viljelijät ovat hyvin kiinnostuneita kokeiden tuloksista. Viljelijöiden näkökulmasta kokeissa on kuitenkin yksi ärsyttävä tekijä: aika.

Luotettavat tulokset vaativat paljon kerranteita eli toistoja. Toistojen kautta karsitaan sattuman, kuten yksittäisen kasvukauden olojen, vaikutus pois tuloksista. Uuden tiedon matka laboratoriosta ja koelohkoilta viljelijän pellolle kestää vuosia.

"Tiedon yleistettävyys tulee siitä, että on erilaisia koepaikkoja, maalajeja ja kasvukausia. Vasta sitten voidaan vetää kattavia johtopäätöksiä", Marja Jalli sanoo.

Maanviljelijöiden tiedonjanon kannalta on tervetullut uutinen, että kokeita tehdään tutkimusasemien ohella yhä enemmän yritysten kanssa tai viljelijöiden pelloilla. Niiltä tutkimustieto kulkee suoraan tiloille.

"Kun kokeita tehdään viljelijän pellolla, naapurit voivat tulla seuraamaan tuloksia. Se auttaa tiedon siirrossa", Ari Rajala kertoo.

Kesä on kenttäkokeiden osalta kiireistä aikaa, mutta tutkijoilla riittää töitä myös talvella. Silloin näytesato käsitellään ja tutkitaan. Tulokset ohjaavat tutkimuksen tulevia vaiheita.

Tekeminen ei lopu seuraavanakaan kesänä. Uusia tutkimushankkeita ohjaavat muun muassa poliittiset tavoitteet.

Yksi maa- ja metsätalousministeriön tällä hetkellä Lukelle rahoittamista hankkeista on monivuotinen TerveKasvi-tutkimus. Siinä tutkitaan ravinteiden käytön, kasvinterveyden ja ympäristön vuorovaikutusta.

Maanviljelyn kestävyys onkin alan tutkimuksessa tällä hetkellä tärkeä trendi.

"Vuosikymmeniä tärkeintä oli, että saadaan runsaasti hyvälaatuista satoa. Enää ei tuijoteta vain kiloja, vaan myös ympäristövaikutuksia", Rajala sanoo.

Aiheeseen liittyvät artikkelit