Maatalous

Tutkija: "Ekosähköön siirtyminen vuodeksi vastaa päästöiltään seitsemää vuotta ilman kotimaista naudanlihaa"

Kotimaisen naudanlihan tuotannon hiilijalanjälkeä ei pidä arvioida ilman nurmikytköksen huomioon ottamista, linjaa tutkija Perttu Virkajärvi Lukesta.
pasi leino
Kotimaisen naudanlihantuotannon ympäristövaikutuksia arvioidessa pitäisi aina ottaa huomioon tiivis kytkös nurmiviljelyyn. Monessa muussa maassa tuotanto pohjautuu soijaan tai maissiin, jolloin ympäristövaikutus on hyvin erilainen.

Kun päästövertailuja luetaan, pitäisi aina tietää, ovatko kyseessä pelkän naudan vaikutukset vai onko mukana myös nautaketjuun varsinkin Suomessa kiinteästi kuuluva nurmituotanto. Siksi ulkomaisiin tutkimuksiin naudanlihan tuotannon ympäristövaikutuksista tulee suhtautua kriittisesti, linjaa johtava tutkija Perttu Virkajärvi Luonnonvarakeskus Lukesta.

”Naudanlihan tuotannon globaalien ongelmien yleistäminen Suomeen on yleinen ongelma.”

Virkajärvi muistuttaa myös, että karjatalous eroaa ympäristövaikutuksiltaan muista lihantuotantosuunnista juuri nurmipohjaisuutensa vuoksi. Siksi kotimaisen naudanlihan syömisestä luopuminen ei ole tehokkaimpia keinoja hiilijalanjäljen pienentämiseen.

"Länsimaissa on kyllä syytä vähentää lihan syöntiä, mutta esimerkiksi ekosähköön siirtyminen kotitaloudessa vastaa yli seitsemän vuoden naudanlihan syöntiä”, Virkajärvi kuvailee. Tieto perustuu Sitran laskuriin ja EnreBeef-malliin.

Suomessa ja samankaltaisissa maissa, kuten Ruotsissa ja Norjassa, naudanlihan tuotanto pohjautuu nurmisäilörehuun, joka tuotetaan lyhyen kasvukauden aikana ja eläimet kasvavat pääosin sisätiloissa.

”Meidän pitää verrata hiilipäästöjä tällaisten maiden kanssa”, Virkajärvi toteaa.

Tuotanto on hyvin erilaista maissa, joissa se pohjautuu suurissa yksiköissä soijaan ja maissiin, tai leudommissa maissa, joissa naudat laiduntavat esimerkiksi vuoristoalueita, joiden hyödyntäminen ruuantuotannossa olisi muuten vaikeaa.

Luke selvittää parhaillaan suomalaisen naudanlihan tuotannon ympäristövaikutuksia, hiilidioksidipäästöjä sekä vaikutuksia vesistöihin. Virkajärvi kuvailee selvitystä odotettua monimutkaisemmaksi muun muassa usein asioiden keskinäisten kytkentöjen sekä takaisinvirtausten vuoksi. Työ on vielä kesken, mutta alustavia tuloksia on jo saatu.

Vastaaviin maihin verrattuna suomalaisen naudanlihantuotannon hiilijalanjälki on keskimääräinen, mutta vesien osalta tilanne on hyvä, Virkajärvi kertoo.

Naudanlihan vahvoilla tuotantoalueilla Pohjois-Savossa on todettu kolmen erittäin rehevän järven olleen pohjasedimenttinäytteiden perusteella reheviä jo tuhansia vuosia.

”Luontaisesti reheviä vesistöjä ei voida maatalouden ympäristötoimilla puhdistaa”, Virkajärvi toteaa.

Itämeren rehevöitymisestäkään ei voida intensiivistä naudanlihan tuotantoa syyttää, koska esimerkiksi vahvalla nauta-alueella sijaitsevan Kallaveden fosforipitoisuudesta vain viisi prosenttia päätyy Itämereen saakka.

Pääsääntöisesti kunkin viljelijän toimet ulottuvat lähinnä lähimpään ja siitä seuraavaan järveen vesistössä.

Naudanlihan tuotannon hiilipäästöjä voitaisiin Virkajärven mukaan vähentää nykyisestä jo olemassa olevilla keinoilla noin viidenneksellä.

Näitä keinoja ovat tuotannon tehostaminen parhailla pelloilla, rehuhyötysuhteen ja kasvukyvyn parantaminen eläinjalostuksella, säilörehunurmien kuidun sulavuuden lisääminen kasvienjalostuksella sekä lannan ravinteiden tarkempi hyötykäyttö.

Suomessa pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota vesistöjen fosforikuormituksen minimointiin sekä hidastaa hiilen vapautumista maasta ja lisätä sen sitoutumista.

Nurmikasvit pidättävät hiiltä juurimassansa ansiosta viljoja tehokkaammin, mutta nurmien uudistuksessa käytettävän kynnön vaikutusta hiilen vapautumiseen ei ole Suomessa tutkittu.

Nurmi sopii myös hyvin Suomen ilmastoon. Sen satotasot ovat huomattavasti lähempänä eurooppalaisia tasoja kuin viljojen, Virkajärvi muistuttaa.

Lue lisää

Atria ehti ensimmäisenä - selvitti broilerin hiilijalanjäljen tilalle saakka ja merkitsee sen pakkaukseen

Naudan sorkanjälki jättää muutakin kuin päästöjä – tuottajan mielestä julkisuuden hiilikeskustelu on pikaraiteilla

Kuluttajat haluavat takeen eläimen hyvinvoinnista, mutta kuka keräisi merkin voitot?

Vasikka­pulaan on ratkaisu