Maatalous

Luukku 24: Joulurauha tuli maitotilallekin, vaikka keskuslämmitys hajosi – "Mieleeni tuli seimen lapsi ja miten henkäys oli lämmittänyt pientä elämän alkua"

MT:n joulukalenterin 24. luukussa joulurauha saapuu maitotilalle vaikeuksista huolimatta.
Stiina Hovi
MT:n joulukalenterin 24. luukussa maitotilalla kamppaillaan jouluna putkien jäätymistä vastaan.

"Katselin ikkunasta tuulentuiverrukseen. Punaisen navetan edessä leikkivät lapset koiran kanssa. Koiralla oli punainen kauluskauluri, silkkirusetti keikkui niskassa. Sekin tuntui nauravan lasten mukana. Oli jouluaattoaamu, pihavalo valaisi punaista ja valkoista näytelmää.

Takanani oli kylmenevä mullila. Oljenkeltaista ja mineriitinvalkoista tragediaa, jos tuuli ei tänäänkään tyyntyisi. Käännyin nojailemaan pannuhuoneen ovelle. Mikään ei näytä niin kolkolta kuin rikkimennyt keskuslämmityspannu. Alas vajonneet mittarit tuijottivat minuun hiljaa. Vain Heikin oli lämmin tässä pienessä kopissa, kun hän taas kerran oli ahtautunut pannun viereen ja koetti pakkosyöttää siihen vettä, jotta kierto saataisiin hetkeksi toimimaan. Kierto ei lämmittäisi mullilaa, mutta kanaalit maan alla eivät jäätyisi, kuistin patteri ei jäätyisi, saisimme aikaa.

Mullikat makasivat kylki kyljessä pahnoilla. Mustanruskeanvalkoinen samettinen saareke joka karsinan keskellä. Tasainen märehtiminen jatkui niiden elämässä, tapahtui ympärillä mitä tahansa. Katselin niiden tyyneyttä kadehtien. Minä oli levoton. Tulisi joulu, koko huusholli uhkasi jäätyä ja navetan puolella poikisi hiehokin tähän hulinaan.

Huokaisin huomaamattani, sanoin meneväni jo tupaan. Tuuli tempoi ovea avatessani. Puurolle, huusin pihalla ilakoiville, mutta tuuli varasti kutsuni. Talokin näytti jo kylmältä pihaa ylittäessäni. Yleensä lapset jättivät kaikkiin huoneisiin valot, nyt vain keittiö ja pirtti valaistuna. Muu osa taloa oli kylmiltään. Vilkaisin valaistua navettaa, mutta olin juuri käynyt Ruusun voinnin katsomassa. Ei se katsomalla nopeammin poikisi. Kahvihammasta jo kolotti, pitkä ja tärkeä päivä oli vasta alussa.

Iltalypsyllä navetan täytti radiosta soljuva joulupotpuri. Tutut laulut sekoittuivat lypsykoneen tykytykseen ja arjen ääniin. Päivän aikana olivat käyneet tinkiläiset ämpäreineen. Keittiössä olivat jo valmistuneet kehäjuustot ja riisipuurot. Maitokuski oli tyhjentänyt loput maidot tankista. Tuttu kuski oli kiitellyt joulumuistamisestaan ja toivotellut rauhallista joulua. Tuttu putkimies oli poikennut pikaisesti, antanut viimeiset vinkit miten estäisi putkien jäätymisen. Lupasi tulla ensi tilassa kun arki alkaisi. Heikki jaksaisi valvoa, käydä muutaman yön pannukopissa. Ruusu oli yhä levottomampi, potki mahansa alle. Sen katse pälyili. Ehkä ehtisimme käydä saunassa ennen h-hetkeä. Kuivitimme tavan mukaan vasikat ja mullit illan kunniaksi runsaammin. Lapset hoputtivat jo ovella, olin myöhässä.

Katselin lämpölampun alla olevaa vasikkaa. Miten niin ruskea lehmä voikaan saada lähes valkoisen vasikan? Sen nimi olisi Tuisku. Vasikka tuijotti minua tummilla silmillään, sen kostea turpa meni taas imemisestä runttaan ja se ynähti vaativasti. Sää sait jo, naurahdin, mutta en voinut olla kumartumatta ja pöllyttämättä sen valkoista otsakiharapilveä. Sen kiharat tuntuivat lämpimiltä lampun loisteessa. Mieleeni tuli seimen lapsi ja miten henkäys oli lämmittänyt pientä elämän alkua. Liikutuin hetkeksi, miten lähelle seimeä pääsinkään, vaikka en kirkkoon ehtinytkään.

Sammutin kattolampun ja lähdin tupaan päin. Pannukopin valo kajasti jäätyvään mullilaan, tuuli kulki väsymättä pihan yli. Heikki tulisi myöhään.

Keittiön takassa hehkui punainen hiillos. Oli lämmintä. Suljin verhoja ja ripustin ikkunoihin vilttejä, jotta kallis lämpö ei karkaisi yöhön. Näin naapureista loistavat valot. Ne tuntuivat lämpimiltä tähdiltä maan päällä. Tuntui ikävältä sulkea ne verhojen taakse.

Pirtissä televisio välkkyi yksin jouluiloaan. Lapset olivat nukahtaneet sänkyihinsä. Me kaikki nukkuisimme pirtissä takan lämmön voimin. Pirtin kalusteet olivat makuuhuoneissa. Peitin lapset ja sammutin television. Hiljaisuuden keskeltä kuului vain kellon raksutus ja lasten tasainen, unettava hengitys. Sänkymeren takana nurkassa valaisi joulukuusi kynttilöineen. Ei ollut vielä puoliyö, mutta juhlayö löysi minut sittenkin. Sängynreunalle istahtaessani minullakin oli joulurauha."

Tarina on julkaistu vuonna 2008 MT:n Viikon lehmä -juttusarjassa. Tarinan kirjoitti Anne Mäki Loimaalta.

MT:n joulukalenterissa julkaistaan lukijoiden eläintarinoita. Kalenterin kaikki luukut ovat luettavissa verkkosivuilla osoitteessa mt.fi/joulukalenteri.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Joulurauhan televisiointi on aloitettu vuonna 1983

Lue tai kuuntele Joulupukin Muorin tarinoita: Korvatunturin lumiukko

Sodasta palaava hevonen löntysteli apeana ensimmäiset 30 kilometriä – viimeiset kilometrit laukattiin harja hulmuten