Maatalous

Maatilat kaltevalla pinnalla – kaikki tilat eivät selviä talousahdingosta

Arviolta kymmenesosan toimintaa on vaikea pelastaa mitenkään. Konkurssitilastoissa tilat eivät kuitenkaan näy ja verovelat pääsevät paisumaan liian pitkään. "Yritämme säilyttää jotakin, joka ei ole säilyttämisen arvoista.”
Stiina Hovi
"Pärjääminen ei ole tilan koosta tai tuotantosuunnasta kiinni", sanoo Osmo Autio Wikli Group Oy:stä.

”Maatilat ovat hakeneet tänä syksynä muutoksia lainojen maksuohjelmiinsa odotettua vähemmän”, kertoivat kahden suurimman maatalouden lainoittajapankin eli OP:n ja Nordean edustajat MT:n haastattelussa 26.11. Jutun perusteella tilojen taloustilanne vaikutti kahden hankalan kasvukauden jälkeen jopa lievästi ennakoitua valoisammalta.

Ei kuukauttakaan, ja MT uutisoi aivan toisenlaisesta todellisuudesta suomalaisilla maatiloilla: ”Ahdingossa olevat maatilat turvautuneet jo pikavippeihin” (19.12.).

Jälkimmäisen uutisen kuvaama todellisuus näkyy yhteydenotoissa, joita hätään joutuneiden viljelijöiden auttamiseen erikoistuneet tahot kohtaavat jatkuvasti. Ja se on todellisuus, jonka näkevät myös maatalousasiakkaisiin erikoistuneet tilitoimistot.

”Taloustilanteen kiristyminen näkyy selvästi tilitoimistojenkin arjessa”, toteaa kärsämäkeläinen tilitoimistoyrittäjä Esa Piiroinen.

Piiroinen tietää, mistä puhuu. Hän on tilitoimistonsa kautta palvellut maatalousasiakkaita 35 vuotta.

Viidelläsadalla asiakkaallaan tilitoimisto on hänen omien sanojensa mukaan Suomen suurimpia erityisesti maatalousasiakkaisiin keskittyneitä tilitoimistoja.

Piiroinen kuitenkin korostaa, ettei puhu niinkään omista asiakkaistaan kuin alasta yleisesti. Hänen tilitoimistonsa asiakaskuntaan mahtuu taloustilanteita laidasta laitaan – niin erinomaisesti menestyviä kuin juuri niitä, joilla olisi syytä tarkasti harkita alan vaihtamista.

Samanlaista viestiä kertoo myös pitkän linjan maatalousasiantuntija ja lapualainen maatalouden erityisasiantuntija Osmo Autio Wikli Group Oy:stä.

Toisin kuin Piiroisella Autiolla on asiakaskunnassaan runsaasti nimenomaan kaikkein heikoimmassa jamassa olevia tiloja. Hän naurahtaa saaneensa jo sellaisen maineen, että kun hänen autonsa näkyy maatilan pihassa, naapurit vitsailevat tilan ajautuneen vaikeuksiin.

”On minulla asiakkaina paljon erinomaisestikin pärjääviä tiloja”, hän huomauttaa. Näistä lisää hieman myöhemmin.

Piiroisen tavoin Autiokaan ei kavahda sanoa ääneen sitä, että kaikki tilat eivät selviä. Kaikilla ei ole edellytyksiä saada tilaansa kannattamaan. 10 prosenttia tiloista on hänen mukaansa jo niin pahassa tilanteessa, että tulevaisuuden vaihtoehtoja niillä ei käytännössä ole enää lainkaan.

Jos Aution ja Piiroisen kuvaamasta taloustilanteesta piirtäisi käyrän, se muistuttaisi kamelin selkää. Kaksi suurinta ryhmää asettuisi ääripäihin, erittäin hyvin menestyviin ja erittäin huonosti menestyviin tiloihin. Suuri massa ei ole keskellä kuin Gaussin käyrässä vaan jakautuisi pitkin matalalla kulkevaa käyrää ääripäiden väliin.

Tämä on Aution mukaan selvästi luettavissa Luonnonvarakeskus Luken tilastoista.

”Tilat voidaan luokitella niin, että kolmanneksella tiloista tilanne on kohtuullisen hyvä ja osalla jopa erittäin hyvä. Ne pärjäävät tilanteessa kuin tilanteessa eikä niitä kaada mikään.”

Niiden alapuolella on toinen kolmannes, jota Autio kutsuu ”ongenkohoporukaksi”. Ne pärjäilevät joten kuten hyvinä aikoina, mutta lopulta pelivara kassassa on olematon.

”Kun joku kone hajoaa, joudutaan miettimään tosissaan, mistä rahat korjaamiseen kaavitaan. Mutta sitten ne vain pomppaavat taas pinnalle oltuaan hetken upoksissa.”

Kaikkein heikoimmin menevällä noin kymmenesosalla tilanne on jo niin toivoton, että tiloja ei pelasta mikään.

Piiroisen mukaan tilat ovat olleet pitkässä kierteessä, joka johtaa lopulta umpikujaan. Kun osaaminen ei riitä tilan ylläpitämiseen ja kehittämiseen, tila on pärjännyt taloudellisesti tähänkin asti vain nipin napin.

”Katteiden pienentyminen heikentää tilannetta entisestään. Vähäkin kannattavuus on sulanut, eivätkä tilan tulot riitä enää velkojen lyhentämiseen. Lopulta tilanteesta ei ole mitään ulospääsyä, kun ison velan takia muuta mahdollisuutta ei ole kuin yrittää jatkaa toimintaa entiseen tapaan.”

Ja tällaisia viljelijöitä Suomessa on varmasti satoja, Piiroinen arvioi.

Miksi maatilat eivät sitten näy konkurssitilastoissa, jos tilanne on todella näin huono?

Piiroinen ottaa vertailukohdaksi muuta yritystoimintaa kuin maataloutta harjoittavat osakeyhtiöt, kommandiittiyhtiöt ja avoimet yhtiöt. Millä tahansa muulla alalla vastaavassa tilanteessa olevat yritykset olisi jo haettu konkurssiin, hän korostaa.

Samaa sanoo Ahlmanin koulun säätiön toimitusjohtaja, maanviljelijä Timo Jaakkola. ”Jos haluamme kilpailukykyisen maatalouden, on ohjattava resurssit siihen ja pois tästä ’vähän kaikkea kaikille’ -maailmasta. Kaikilla muilla toimialoilla heikoimpien yrittäjien annetaan kaatua.”

”Yritämme säilyttää jotakin, joka ei ole säilyttämisen arvoista.”

Useimmiten yrityksen hakee konkurssiin verottaja.

Maatiloilla verovelat eivät yleensä nouse ongelmaksi, koska arvonlisäveron palautukset auttavat verovelkojen kuittaamisessa. Säännöllisesti maksettavat tuet puolestaan ovat Piiroisen sanoin ”ulosottomiehen automaatti”, ja tuotantopanosten toimittajat eivät lähde asiakastaan hakemaan konkurssiin. ”Siitä tulisi vain kuluja.”

”Usein tuotantopanosten hinta myös otetaan suoraan esimerkiksi meijerin tilityksistä.”

Siksi vaikea tilanne saa paisua rauhassa paljon pidempään kuin muissa yrityksissä, Piiroinen kertoo.

”Seinä ei tule ajoissa vastaan, vaikka sen nimenomaan täytyisi tulla. Jos pysähdys tulisi aikaisemmin, viljelijä itsekin olisi siinä vaiheessa henkisesti paremmassa kunnossa kuin vuosien pyristelyn väsyttämänä.”

Pankit pyrkivät mieluusti korjaamaan niiden tilannetta lyhennysvapailla, lainojen yhdistelemisillä tai jopa velkasaneerauksilla, koska siinä pankki yleensä selviää kohtuullisen kuivin jaloin.

”Pankkilainat ovat vakuudellisia velkoja, joten ne pystytään yleensä järjestelemään velkasaneerauksessa. Toisin on pikavippifirmojen myöntämien vakuudettomien luottojen laita”, Autio perustelee.

Ongelmatilojen määrä ei pääse pienenemään, sillä pelistä lopullisesti putoavien tilojen tilalle on aina uusia tulijoita. Eniten taloushallinnon ammattilaisten mieliä askarruttavat nämä ”ongenkohotilat”, joiden tilanne heikkenee jatkuvasti.

”Niistä me olemme äärimmäisen huolissamme. Niistä tippuu jatkuvasti uusia tiloja heikoimpien tilojen joukkoon.

Aution mukaan pärjääminen ei ole tilan koosta tai tuotantosuunnasta kiinni. Hyvin pärjääviä ja huonosti pärjääviä tiloja on kaikissa tuotantosuunnissa, niin isoissa kuin pienissäkin tiloissa.

Ja nyt pääsemme niihin aiemmin mainittuihin erinomaisiin tiloihin, joita Aution asiakaskuntaan myös kuuluu. Osa hänen asiakkaistaan on ”niin kovan luokan osaajia, että pistävät neuvojankin koville, vaativat ratkaisuja ja osaavat myös kyseenalaistaa neuvoni.”

Sitä hän asiakkailtaan odottaakin.

Eräälle neljän nuoren miehen yhteisesti omistamalle maatilalle hän menee aamusta ja kahdentoista tunnin työn jälkeen hän on niin kaikkensa antanut, että ”paidasta saa hikeä vääntää”.

Siitä hän nauttii – työskentelystä niiden osaajien kanssa, joilla on päämäärä ja myös käsitys siitä, miten sinne päästään.

Lue myös:

”Parhaat viljelijät pärjäisivät ison pörssiyhtiön johtajina”

”Painaako esi-isän kuva pirtin seinällä enemmän kuin perhe?”

Luopuminen avaa ovia uusille osaajille – viljelijä voi aloittaa uuden uran puhtaalta pöydältä ilman luottokelpoisuuden menettämistä

Lue lisää

Ahdingossa olevat maatilat turvautuneet jo pikavippeihin

”Parhaat viljelijät pärjäisivät ison pörssiyhtiön johtajina”

Tilojen taloustilanne kärjistymässä nopeasti: Talousneuvoja pistää konkursseja alulle "tila per viikko" -tahdilla

Luopuminen avaa ovia uusille osaajille – viljelijä voi aloittaa uuden uran puhtaalta pöydältä ilman luottokelpoisuuden menettämistä