Maatalous

Peurakanta riistäytyi Lounais-Suomessa, Urjalassa vedettiin jo sähköaita hautausmaan ympärille – "Ainakin osa kukista voi säilyä"

MTK vaatii kovia lääkkeiltä peurakannan sääntelyyn. Kaatoluvat pitää järjestön mielestä kaksinkertaistaa kriisialueilla.
Jukka Pasonen
Valkohäntäpeura on tulokaslaji, jonka juuret ovat Laukon kartanon lahjoituksena vuonna 1934 saamissa 7 eläimessä. Nyt peuroja on ainakin 100 000.

Halkivahan hautausmaa Urjalassa lienee ainoa Suomessa, jonka ympärillä on sähköaita peurojen takia.

”Auttaako aita? Ainakin osa hautojen kukista voi säilyä. Syksyllä haettiin ja saatiin poikkeusluvat, joilla kaadettiin muutama kirkkopeura”, kertoo Tuomas Näppilä Urjalan Halkivahan kylältä.

Urjalassa on maan tihein peurakanta, viime vuoden laskennassa peräti 86 peuraa tuhannella hehtaarilla, kun jo parikymmentä peuraa voi olla liikaa.

Kuusi lounaissuomalaista tuottajaliittoa oli perjantaina koolla Loimaalla kriisipalaverissa.

Kokous lähetti viestin tällä viikolla kokoontuville alueellisille riistaneuvostoille, jotta peuratilanteeseen reagoidaan ja kaatolupia lisätään kriisialueella vähintään kaksinkertaiseksi, toteaa kenttäjohtaja Timo Leskinen MTK:sta.

Peurakannan todellinen vähentäminen ei olisi ainakaan kaatolupien määrästä kiinni.

Leskisen mukaan viljelykasvien lisäksi tuhoja tulee metsissä ja luonnon monimuotoisuuskin kärsii tiheimmillä peura-alueilla.

”On harmi, että kevään peurakannan tulokset valmistuvat vasta muutaman viikon päästä. Ne olisi tarvittu nyt, kun sidosryhmät ovat koolla ja metsästystä suunnitellaan”, Leskinen toteaa.

Leskinen ei näe ongelmaa, vaikka lupia jäisi käyttämättä, kunhan lupien vähyys ei rajoita metsästystä.

Viime syksyn ja talven aikana suurin osa tiheimmän peura­kannan metsästysseuroista käytti luvat yli 90-prosenttisesti.

Kaadot lisääntyivät neljänneksen. Hyviä esimerkkejä on, Leskinen toteaa.

Loimaan seutu kuuluu 20 tiheimmän peurakannan alueeseen.

Metsästäjät ovat ottaneet kannan pienentämisen tosissaan ja kantaa on saatu merkittävästi alenemaan, hän kiittää.

Paikallisesti tuhot voivat olla isoja. Rypsiä ja rapsia sekä hernettä ei kannata edes yrittää viljellä peuratuhojen takia, ja kaurakin on epävarmaa, toteaa maanviljelijä Tapani Alentola Vesilahdelta.

Alentolan tila on vain parin kilometrin päässä Laukon kartanosta, jonne ensimmäiset seitsemän peuraa tuotiin vuonna 1934.

Vuosi sitten Alentola menetti kymmenen hehtaarin syysrypsin, kun 50–60 peuraa kävi säännöllisesti ruokailemassa.

Samoin kävi kaksi vuotta sitten kaurapellolle.

Viime vuonna pellolla kasvoi ohraa, joka ei peuroille kelpaa. Kauraa tuli kuitenkin sen verran läpi, että peurat söivät sen ja tallasivat peltoa niin, että ainakin kolmannes sadosta menetettiin.

”Harmittaa sanoa, mutta näennäisviljelyä tämä tarkoittaa, kun osaa pelloista ei kannata peurojen takia viljellä tosissaan. Ennen tuhoja oli metsään rajoittuvilla pelloilla. Nyt peuroja on niin paljon, etteivät aukean keskelläkään olevat pellot säästy”, Alentola kertoo.

Alentola korostaa, että hän on ehdottomasti metsästäjien puolella ja kannattaa metsästystä lämpimästi. Samalla hän toivoo, että metsästäjät hoitavat homman.

”Se tietää pirunmoista urakkaa moneksi vuodeksi.”

Paineita metsästyksen ja kaatolupien lisäämiseksi tarvitaan joka suunnalta, maanomistajista hallintoon. Muuten tilanne tuskin paranee, Alentola epäilee.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

MT:n toimittaja halusi varautua omaan kuolemaansa – Eija Mansikkamäki teki kirjan kaikille kuolevaisille, koska sellainen puuttui

Nyt ei mennyt putkeen – Viitasaaren Seutu: Koppelo ammuttiin hautausmaalla messun aikana

Navetta romahti lumikuorman alla Urjalassa – yksi hieho kuoli