Maatalous

MT:n viljelijägallup: Maaseutuohjelman tuista tärkein on luonnonhaittakorvaus

Eläinten hyvinvointikorvaus ei noussut kärkeen edes kotieläintiloilla.
Kari Salonen
Viljelijät kokevat luonnonhaittakorvauksen tärkeimmäksi maaseutuohjelman perusteella maksettavista tuista.

Jos viljelijöiden pitäisi valita maaseutuohjelman tuista vain yksi, se olisi luonnonhaittakorvaus. Luonnonhaittakorvauksen nostaa ykköseksi 58 prosenttia viljelijöistä.

Mitä heikommin tila kannattaa, sitä todennäköisemmin se on koetaan tärkeimmäksi tueksi.

Tämä käy ilmi MT:n teettämästä viljelijägallupista.

Gallupin kysymyksessä viljelijöille annettiin neljä vaihtoehtoa, joista heidän piti valita heille itselleen merkittävin. Vaihtoehdot olivat luonnonhaittakorvauksen lisäksi maatalouden ympäristökorvaus, luomutuotannon korvaus ja eläinten hyvinvointikorvaus.

Nämä kaikki tuet ovat osa nykyistä maaseutuohjelmaa eli niiden rahoitus tulee samasta lähteestä.

Niistä ympäristökorvauksen nosti tärkeimmäksi hieman alle neljännes vastaajista ja luomun hieman alle 10 prosenttia vastaajista.

Eläinten hyvinvointikorvausta piti tärkeimpänä vain 2,5 prosenttia vastaajista.

Tulosta voi pitää sikäli odotusten mukaisena, että luonnonhaittakorvaus on vaihtoehtona olleista tuista kattavin: sitä voivat saada käytännössä kaikki Suomen tilat koosta, tuotantosuunnasta ja sijainnista riippumatta.

Poikkeuksena on vain C1-tukialue, jossa luonnonhaittakorvaus katsotaan selvästi tärkeämmäksi kuin A- ja B-alueilla. C1-alueella luonnohaittakorvausta pitää tärkeimpänä 63 prosenttia, A-alueella 54 prosenttia ja B-alueella 59 prosenttia vastaajista.

Ympäristökorvaukseen on sitoutunut tiloista valtaosa, mutta toisin kuin luonnonhaittakorvausta sitä maksetaan ehtojen noudattamisesta aiheutuneiden kustannusten tai tulonmenetysten korvaamiseen.

Tuotantosuunta vaikutti kuitenkin jonkin verran siihen, kumpaa näistä kahdesta viljelijä piti tärkeämpänä. Luonnonhaittakorvaus nähdään selvästi tärkeämpänä sikatiloilla ja ryhmässä "muu kotieläintila".

Sikatiloista ympäristökorvausta pitää tärkeimpänä ainoastaan 12 prosenttia, kun esimerkiksi lypsykarjatiloilla ja muilla nautatiloilla osuus oli 23 prosenttia, erikoiskasvitiloilla 29 prosenttia.

Ikäryhmittäin tarkasteltuna luonnonhaittakorvaus koetaan tärkeimmäksi maaseutuohjelman tukimuodoksi yli 55-vuotiaiden joukossa. Heistä sen nostaa tärkeimmäksi 62 prosenttia.

40–55-vuotiaiden joukossa luonnonhaittakorvausta pitää tärkeimpänä 57 prosenttia ja alle 40-vuotiaiden joukossa 51 prosenttia.

Vastaavasti nuorimpien joukossa ympäristökorvauksen tärkeimmäksi nostavien osuus on suurempi kuin vanhimpien.

Eläinten hyvinvointikorvauksen jäämistä vastauksissa häntäpäähän voi pitää sikäli luonnollisena, että sitä saavien tilojen osuus on selvästi pienin kyselyssä olleista tukimuodoista.

Toisaalta sen merkitys kasvaa, kun tilan koko suurenee. Yli 100 hehtaarin tilojen viljelijöistä sitä pitää tärkeimpänä lähes 6 prosenttia, kun alle 30 hehtaarin tiloilla osuus on hieman yli 1 prosentti.

Luomukorvauksen merkitys puolestaan on ymmärrettävästi kytköksissä siihen, onko vastaaja itse luomussa vai ei. Luomuviljelijöistä 54 prosenttia nostaa sen tärkeimmäksi, muista alle 2 prosenttia.

Toisaalta luomutiloistakin 15 prosenttia on valinnut tärkeimmäksi ympäristökorvauksen.

Kysymys maaseutuohjelmaan kuuluvista tuista tuli ajankohtaiseksi viimeistään viime vuoden marraskuussa, kun maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä ilmoitti Suomen pitävän välivuoden uusien luomusitoumusten tekemisessä.

Perusteena luomun välivuodelle on maaseutuohjelman rahoituksen vaje: varsinkin ympäristökorvauksen lohkokohtaisiin toimenpiteisiin kului käytettävissä olevasta rahoituksesta suurempi osuus kuin valmisteluvaiheessa oli arvioitu.

Ensi vuonna rahoitusleikkaus kohdistuu myös ympäristökorvaukseen. Tilakohtaisen toimenpiteen hehtaarikorvaus laskee nykyisestä 54 eurosta 17 euroon.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Tutkija esittää: Ravinnevalumat alas lisäämällä kasvipeitteisyyttä ja pudottamalla fosforiluku jopa alle kymmeneen

Syken tutkija tehostaisi ympäristökorvausta entistä voimakkaammalla kohdentamisella: lohkon sijaan korvaus kuivatusalueelle

Ravinnetasapainon parantaminen vaatii perusteellista muutosta