Maatalous

Jäkälän määrä romahtanut porojen pohjoisilla talvilaitumilla – metsätalous ja ilmastonmuutos vaikuttavat osaltaan

Jäkäliköistä kuluneimmat sijaitsevat Tunturi-Lapin ja Keski-Lapin paliskunnissa, kertoo Luonnonvarakeskuksen tuore selvitys.
Pekka Fali
Porolaiduninventoinnin tavoite on selvittää laitumien määrää, laatua ja käytettävyyttä sekä niissä tapahtuneita muutoksia kymmenen vuoden välein. Kuvassa vasanmerkkaus Kollajan paliskunnan Säynäjäkänkaan poroerotusaidalla.

Jäkälän määrä porojen pohjoisilla talvilaitumilla hupenee.

Kahdessakymmenessä pohjoisimmassa paliskunnassa sijaitsevilla pysyvillä koealoilla jäkäläbiomassat ovat vähentyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana keskimäärin 30 prosenttia.

Samaan aikaan varpujen ja sammalten määrät ovat lisääntyneet merkittävästi.

Tämä johtuu suurelta osin poronhoidon, metsätalouden ja laajenevan maankäytön erillis- ja yhteisvaikutuksista, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuore selvitys. Jäkäliköiden heikkenemiseen vaikuttaa todennäköisesti yhä enemmän myös ilmastonmuutos.

Jäkälä on porolle tärkeä ravintokasvi.

Aiemmin talvilaitumet säätelivät porokarjan kokoa. Laitumet olivat pullonkaula, toteaa Luken erikoistutkija Jouko Kumpula.

Nykyään porot saavat tarvittaessa lisärehua, jonka ansiosta ne selviävät, vaikka talvilaitumien kunto heikkenee.

Selvityksen mukaan talvilaidunten tilan parantaminen edellyttäisi monipuolisia toimenpiteitä poronhoidossa, metsien käsittelyssä ja maankäytön suunnittelussa.

Poromäärien säätelyllä ja laidunkierrolla on mahdollista vaikuttaa laidunten kuntoon. "Poroista tulee tallausvaikutusta. Laidunkierto vaikuttaa jäkäläbiomassoihin merkittävästi", Kumpula sanoo. "Jos laidunten tilaa haluaisi elvyttää, se vaatisi pitkäkestoisempia hoitosuunnitelmia."

Jäkäliköistä kuluneimmat sijaitsevat Tunturi-Lapin ja Keski-Lapin paliskunnissa, joissa ei ole selvää laidunkiertoa talvi- ja kesälaidunten välillä.

Jäkäläbiomassat ovat kuitenkin hieman nousseet neljässä tunturipaliskunnassa, joista kahdessa tilastollisesti merkitsevästi.

Suurimmat jäkäläbiomassat löytyvät edelleen Metsä-Lapin paliskuntien vain talvilaidunkäytössä olevilta laidunalueilta, jotka sijaitsevat suojelualueilla. Alueella sijaitsevat myös laadultaan parhaat vanhojen metsien jäkälä- ja luppolaitumet.

Metsätaloudessa suojelualueiden ulkopuolella olevien poronhoidolle tärkeiden, luonnontilaisten vanhojen metsien säästäminen tai varovainen käsittely säilyttäisi poronhoidolle tärkeitä laidunmetsiä.

Myös jatkuvan kasvatuksen metsänkäsittelymenetelmien kehittäminen ja laajempi käyttöönotto todennäköisesti parantaisivat laidunmetsien tilaa kattavammin, Lukesta todetaan.

Laadultaan heikoimmat talvilaitumet sijaitsevat poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa, jossa metsien rakennetta hallitsevat hakkuualueet, taimikot ja nuoret kasvatusmetsät. Näillä alueilla muu maankäyttö kuten esimerkiksi matkailu, maanviljely ja kaivokset kattavat jo yli viidenneksen laidunten kokonaisalasta. Eteläisiltä alueilta ei selvitetty jäkälän biomassan määrää, joiden kartoitus koski vain 20 pohjoisinta paliskuntaa.

Porolaiduninventoinnista saatua tietoa käytetään muun muassa päätettäessä suurimmasta sallitusta eloporomäärästä.

Poronhoitoalue kattaa kolmanneksen Suomen pinta-alasta.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Urosporot etsivät pian taas itselleen kumppania: Näin voit välttyä aggressiivisen poron hyökkäykseltä

Kuusamon Porovahti-puhelin soi päivittäin: "Soittajien mieliala vaihdellut ilahtuneesta ärtyneeseen"

Luke: Porotalouden kannattavuus heikkeni hieman muutaman hyvä vuoden jälkeen