Maatalous

Miten osoittaa, paljonko pelto todella sitoo hiiltä? Hiilensidonnan todentamiseen kaivataan kipeästi työkaluja

Maaperään sitoutuvaa hiilimäärää ei pystytä toistaiseksi todentamaan tarkasti. Sopivia menetelmiä kehitetään kiivaaseen tahtiin.
Kari Salonen
Peltomaahan sitoutuu kasvi- ja mikrobiperäistä hiiltä runsain määrin. Hiilimäärä ja sen pysyvyys maassa pitäisi pystyä osoittamaan tarkasti mahdollisten tukien tai kompensaatioiden maksamista varten.

Peltomaahan voitaisiin sitoa jopa neljännes vuosittain maailmanlaajuisesti vapautuvasta hiilidioksidista, kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Jari Liski.

Siksi hiilensidonnassa kannattaa hänen mukaansa käyttää ensisijaisesti jo olemassa olevia maa- ja metsätalouden keinoja.

”Hiilensidonnasta pitäisi tulla osa normaalia viljelykäytäntöä. Meidän tulee kuitenkin pystyä todentamaan maahan sidotun hiilen määrä. Muutoin emme voi lisätä sidonnan määrää.”

Liski puhui viime keskiviikkona Helsingissä hiiliviljelyseminaarissa, jonka järjestivät yhteistyössä Baltic Sea Action Group, Nesslingin säätiö ja Ympäristötiedon foorumi.

Todennusta hiilensidonnasta kaivataan sekä politiikassa että yrityssektorilla. Nykyistä tarkempia lukuja vaaditaan varsinkin maatalouden ympäristöohjauksen ja hiilimarkkinoihin perustuvan kompensaatiojärjestelmän kehittämiseen.

Liskin mukaan hiilen sidontamäärän lisäksi olisi olennaista pystyä näyttämään, kuinka pitkäksi aikaa hiili sitoutuu maaperään.

”Todentamismenetelmä ei ole riittävä, jos se kertoo vain, paljonko hiiltä tänä vuonna sitoutuu. Sen avulla pitää pystyä osoittamaan myös se, kauanko hiili pysyy sidottuna.”

Hiilensidonnan mittaaminen liittyy vahvasti maatalouden ympäristöohjauksen tuloksellisuuteen, jonka rooli tulee kasvamaan tulevalla, vuonna 2021 alkavalla rahoituskaudella.

”Tällä hetkellä viljelijöille maksetaan tukea toimenpiteiden tekemiseen. Tulevaisuudessa pitäisi maksaa siitä, kuinka paljon toimenpiteellä on saavutettu tulosta, esimerkiksi hiilensidontaa”, kertoo tutkimusjohtaja Kyösti Arovuori Pellervon taloustutkimus PTT:stä.

Toistaiseksi tulosperäinen tuenmaksu hiilensidonnasta ei kuitenkaan ole mahdollista, hän muistuttaa. Tarve viljelytoimenpiteiden hiilensidonnan todentamiselle on suuri.

Toisaalta sidontamääriä ei olisi pakko laskea jokaiselle toimenpiteelle erikseen.

”Hiilensidontamäärät voitaisiin laskea vaikkapa vain toimenpidejoukoille”, ehdottaa ympäristöekonomian ja luonnonvarataloustieteen professori Markku Ollikainen Helsingin yliopistosta.

Liski kertoo, että tulevaisuuden todentamismenetelmille on useita kriteereitä. Ensinnäkin sitä pitäisi pystyä soveltamaan laajalti: menetelmän pitäisi toimia tilaolosuhteissa, eikä se saisi olla liian kallista. Lisäksi hiilen sitoutuminen pitää pystyä esittämään luotettavasti.

”Esimerkiksi kompensaation maksajan tulee voida tietää, että hiili todella sitoutuu.”

Esimerkkinä Liski esitteli todentamismenetelmän, jota hän on tutkimusryhmänsä parhaillaan kehittämässä. Siinä kasvihuonekaasu- ja hiilimittausaineistoa täydennetään maatiloilta sekä satelliitti- ja dronekuvista saatavilla taustatiedoilla.

”Lopuksi malli antaa arvion sitoutuneen hiilen määrästä. Tietoa voidaan käyttää ilmastopolitiikassa, hiilimarkkinoilla ja vaikkapa elintarvikkeiden hiilijalanjäljen laskennassa.”

Liskin mukaan tekniikkaa olisi tarkoitus pystyä soveltamaan ihan jokaiselle peltolohkolle.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

IPCC:ltä puuttuu perusymmärrys pelloista

Pääministeri Rinne arvioi maanviljelijöillä olevan halukkuutta ilmastoasioiden huomioimiseen ilman turvepeltojen raivaamiskieltoakin

Suomen metsät – hiilinielu vai päästölähde