Maatalous

Voisiko Lidl olla suomalaisten tuotteiden portti maailmalle? Nuoret ruuantuottajat ja saksalaisketju etsivät tapaa tehdä yhteistyötä

MTK:n maaseutunuoret kyselivät Lidlin johdolta, voisiko ketju olla suomalaisten tuotteiden portti maailmalle.
Jarno Mela
Maaseutunuoret keskustelemassa Lidlin toimitusjohtajan ja kaupallisen osaston johtajan kanssa.

Perjantaina joukko nuoria ruuantuottajia kokoontui Lidlin pääkonttorille Espooseen keskustelemaan ruokaketjun ajankohtaisista asioista. Nuoria kiinnosti erityisesti, miten tuotteita voi saada Lidlin myymälöihin ja voiko niitä viedä ulkomaille. Lidl toimii 29 maassa.

Kaupallisen osaston johtaja Thomas Heinrichs ohjeisti ottamaan rohkeasti yhteyttä, jonka jälkeen tutustutaan tuotenäytteisiin ja käydään neuvotteluja.

"Tuotteella pitää kuitenkin olla jokin rooli ja sen täytyy ansaita paikkansa. Viime kädessä kuluttaja päättää", Heinrichs kertoo.

Hyviä ja kiinnostavia tuotteita myös viedään ulkomaisiin myymälöihin. Viennistä hyötyisi koko elintarvikeketju. Suomessa on vaikea hakea volyymia tuotteiden myyntiin, mutta ulkomailta sitä saadaan.

Myös lähiruoka ja sen kasvava kysyntä puhutti. Raaseporilainen Pia Franzén pohti, pystyykö Lidl vastaamaan kysyntään.

Lidl Suomen toimitusjohtaja Lauri Sipponen kyseenalaisti koko lähiruuan konseptin.

"Mitä on lähiruoka? Onko siinä jokin kilometriraja vai pitääkö sen olla oman kylän tuote?"

Hänen mukaansa kuluttajan näkökulmasta kotimainen ruoka on lähiruokaa.

Heinrichsin mukaan Lidlille on tärkeää, että sama valikoima löytyy lähes jokaisesta Suomen myymälästä.

"Tuotteemme toimitetaan jakelukeskuksiin ja sitä kautta myymälöihin. Suoratoimituksia emme käytä, tuoreleipää lukuun ottamatta, sillä se ei ole tehokasta eikä ekologista", hän selventää.

"Oletteko huolissanne kotimaisuusasteestanne?", sianlihan tuottaja Veera Ollikkala kysyi.

50 prosenttia Lidlin tuotteista on kotimaisia, mutta Sipposen mukaan ketju toivoo niitä myyntiin yhä enemmän.

Ollikkala ilmaisi huolensa maatalouden kannattavuuskriisistä. Hän peräänkuulutti käytännön toimia, joilla saadaan rahaa myös alkutuotannolle. Heinrichsin ratkaisu ongelmaan on yhteistyö ja kommunikaatio elintarviketeollisuuden kanssa.

Sipponen kehottaa tuottajia brändäämään tuotteensa ja heittää ilmoille ajatuksen "Finnish Qualitystä" eli suomalaisesta laadusta.

Nuoret kuitenkin pohtivat, että yksittäisen tuottajan on hankala lähteä isosti brändäämään tuotettaan. Heidän mielestään tarvitaan koko ruokaketjun yhteinen ponnistus, jos halutaan luoda myyvä Suomi-brändi.

"Lidl saisi mainettaan parannettua tuottajienkin keskuudessa tuomalla julki kansainvälisen päivittäistavarakaupan edut, kuten viennin helppouden", ehdottaa Ollikkala.

Keskustelu kääntyi myös päivittäistavarakauppojen omiin tuotemerkkeihin. Sipponen ei pidä niitä alempiarvoisena tuoteryhmänä, vaan luettelee monia etuja, joita saadaan oman brändin kautta.

Sipposen mukaan kaupan oma brändi on sekä taloudellinen että ekologinen vaihtoehto. Kauppa voi itse määrittää myyntierän koon ja tuotteet päästään hyllyttämään kolleittain, mikä tuo tehokkuutta. Hän vakuuttaa, että private labeleiden tarkoitus on luoda arvoa, ei laskea sitä.

Heinrichs korostaa, että kuten missä tahansa muussakin tuotteessa, myös omissa merkeissä tärkeimmät prioriteetit ovat maku ja laatu.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Lidl vaatii omien tuotemerkkiensä tuotteilta läpivalaisua metallin varalta – vaatii investointeja kotimaisilta valmistajilta

Kananmunan sisältämä ravintoaineen ja pienemmän dementiariskin välillä on löydetty yhteys

Katuruoka houkutteli tuhansia herkuttelijoita Lopelle