Maatalous

Mehiläisten määrä on suurempi kuin koskaan, mutta hunajasato uhkaa jäädä pieneksi

Kolea sää on haitannut mehiläisten kannalta tärkeiden kasvien menestystä. Myös karhut uhkaavat mehiläisiä.
SML:n laskelmien mukaan Suomessa on tällä hetkellä 70 000 tarhamehiläispesää. LEHTIKUVA / MIKKO STIG

Tarhamehiläisten talvi sujui hyvin ja mehiläisten määrä on suurempi kuin koskaan, kerrotaan Suomen Mehiläishoitajien liitosta (SML). Liiton puheenjohtaja Hannu Luukinen harmittelee kuitenkin kevään ja kesän säiden kylmyyttä, sillä mehiläisten kannalta tärkeät kasvit eivät ole menestyneet.

"Mehiläiskasvina suosittu ja tärkeä horsma ei ole tänä kesänä pärjännyt. Horsma vaatii lämpimiä öitä, ja jos lämpötila laskee alle kahdentoista, siitä ei tule juuri minkäänlaista satoa", Luukinen sanoo.

Hänen mukaansa myös parveilu on ollut tänä vuonna tavallista runsaampaa. Pois lentänyt parvi on menetys tarhaajalle ja mahdollinen harmi muille. Kun toistakymmentätuhatta tarhamehiläistä ottaa hatkat ja pesiytyy naapurin petäjään, voi parveilusta syntyä säröjä naapurisopuun.

"Parvia on otettu kiinni, etteivät sivulliset joudu kärsimään. Jos mehiläiset saadaan hyvävointisina talteen, ne tuottavat ihan kohtalaisen hyvin hunajaa vielä samana kesänä", Luukinen sanoo.

Kaikkiaan SML kuitenkin pelkää, että kesän hunajasato jää pieneksi.

Liiton laskelmien mukaan Suomessa on tällä hetkellä 70  000 tarhamehiläispesää. Liitossa on 2  800 jäsentä, ja Luukisen mukaan kaikkiaan tarhureita on kolmisen tuhatta.

"Yli 90 prosenttia on harrastajia, täysammattilaisia on noin sata. Ammattilaisilla on kuitenkin puolet pesistä", Luukinen laskeskelee.

Hän kertoo, että valtiolta tukea saavat mehiläistarhaajat, joilla on yli 15 pesää. Apurahalla pyritään turvaamaan esimerkiksi mehiläisten talvehdintaa. Vaikka Luukinen luonnehtii tukia varsin mitättömiksi, niillä katetaan kuitenkin tärkeää maatalouden osa-aluetta.

"Pelkkien luonnonpölyttäjien armoilla vuosivaihtelut ovat aika isoja. Tarhamehiläisillä saadaan tasattua pölytystä."

Villejä pölyttäjähyönteisiä kiusaavat samat ongelmat kuin tarhamehiläisiä.

"Kolealla kelillä hyönteiset ovat vähemmän aktiivisia, tutkija Ari Järvinen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kertoo. Tänä kesänä Järvinen on tutkinut härkäpavun ja rypsin sekaviljelyä sekä näiden kasvien pölyttäjiä.

Kansainvälisen luonnonsuojeluliitto IUCN arvioi, että lähes kymmenen prosenttia villimehiläisistä on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Pölyttäjäkato on maailmanlaajuinen ongelma.

"Suomessa havaintojen mukaan määrät ovat tänä kesänä pienemmät, mutta tämä menee vielä vuosittaisvaihtelun nimiin. Lajit ovat normaalit, en ole huomannut, että joitakin puuttuisi tai olisi tullut uusia", Järvinen sanoo.

Tutkijan mukaan kimalaisia on surkeasta kesästä huolimatta havainnoitu hyvin. Pölyttäjien raskassarjalainen on sen verran järeää tekoa, että Järvisen mukaan kimalaiset pystyvät pörräämään sateellakin.

Pölyttäjinä tärkeitä kimalaisia on eri lajeja. Niiden herkkuruoka voi määrittyä esimerkiksi kimalaisen kielen pituuden perusteella. Katovuosina jotkin lajit pärjäävät juonikkuudella.

"Bombus lucorum, mantukimalainen, on opetellut ryöstäjäksi. Sen kieli ei muuten riittäisi keräämään mettä härkäpavusta, mutta kimalainen pystyy puraisemaan reiän kukkaperän juureen."

Järvinen ei ole havainnut, että tarhamehiläiset vaikuttaisivat paikallisten villien pölyttäjien menestymiseen.

"Lähinnä ajatellaan, että tarhamehiläiset keräisivät mettä niin tehokkaasti, että tulisi vajausta. Tarhamehiläisiä on tarjottu myös tautien tai loisten itse vastustuskykyisiksi levittäjiksi. Ei todennäköistä, muttei myöskään mahdotonta", Järvinen pyörittelee.

"Jopa 300 mehiläispesää joutuu vuosittain karhujen ryöstämiksi", Luukinen kertoo. Mehiläishoitajien liitto kerää havaintoja karhuvahinkokarttaan.

"Karhujen aiheuttamat vahingot voivat olla todella suuria. Näin pystymme kätevästi välittämään tietoa mehiläistarhaajille."

Hänen mukaansa iso tila voi kärsiä kerralla kymmenien tuhansien eurojen tappiot. Vuositasolla vahingot ovat Suomessa satojatuhansia. Eivätkä tarhuritkaan halua päätyä karhun yllättämiksi.

"Kun omalla mehiläistilallani sattui karhuvahinko, eläin kävi aivan pihapiirissä."

Karhut syövät erityisesti proteiinipitoisia toukkia. Hunaja kuitenkin houkuttelee tuoksullaan karhuja.

Luukinen korostaa, etteivät mehiläishoitajat aja karhunkaatolupien lisäystä, vaan toivovat tarkennettua metsästystä.

"Karhuongelma saataisiin minimoitua, jos nykymääräiset luvat saataisiin kohdistettua rohkeisiin yksilöihin, jotka ylipäätään ymmärtävät hunajan päälle ja liikkuvat asutuksen lähellä."

SML:ssä pelätään karhujen kulkeutumista idästä mehiläisfarmeille Lounais-Suomeen, jonne hyönteisten tarhaus painottuu.

"Silloin tilanne räjähtää käsiin", Luukinen arvioi.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Bongasitko tänä kesänä mehiläisparven? Poikkeuksellisen innokkaan parveilun taustalla on otollinen kevät

Yksi oli joukosta poissa

Kasvatettu kala ilmastoystävällisin eläinproteiini – kotimaista kalankasvatusta varaa lisätä