Maatalous

Eläinsuojelurikkomuksista annetuissa tuomioissa on suuria eroja eri puolilla maata – laatujärjestelmästä apua pulmaan

Jos jossakin valvontaeläinlääkäri kieltää jonkin asian, mutta toisella paikkakunnalla ei, tilanne syö järjestelmän uskottavuutta.
Marita Waenerberg
Eläinsuojeluvalvonnan pitäisi olla yhtenäistä koko maassa.

Eläinsuojelurikkomuksista annetuissa tuomioissa on suuria eroja eri puolilla maata, eläinlääketieteen tohtori Outi Lepistö asiantuntijaverkosto EnviroVetistä toteaa. Hän toteaa, että tilanne koettelee sekä kuluttajien että tuottajien oikeustajua.

Lepistö on tutkinut asiaa väitöskirjassaan ja perehtynyt siihen myös käytännössä. "Olemme tehneet auditointeja kunnan valvontayksiköihin ja kiertäneet vuosien ajan eri puolilla Suomea", hän kertoo.

EnviroVet on laatinut kunnallisen ympäristöterveydenhuollon laatujärjestelmän yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja silloisen Eviran kanssa. Hiljattain järjestelmään on lisätty eläinsuojeluvalvonnan osio.

Tällä hetkellä noin 60 prosenttia kunnallisista valvontayksiköistä käyttää laatujärjestelmää, Lepistö kertoo.

Lepistön mukaan eläinsuojeluviranomaiset osaavat työnsä, tuntevat lainsäädännön ja tietävät, mikä on sallittua mikä ei.

"Eroa syntyy toimenpiteisiin ryhtymisessä."

Valvontaeläinlääkärit toimivat usein yksin. "Voi olla todella haastavaa arvioida yksin tilanne ja tarvittavat toimet ja olla yksin se toteuttaja, johon sitten kohdistuu someraivoa ja jopa väkivallan uhkaa. Monet eivät edes saa esimiehen tukea."

On iso kynnys tehdä päätös, joka voi johtaa jopa siihen, että tuottaja menettää elinkeinonsa.

Lisäksi rasitteena on aikapula. "Moni jättää puuttumatta asiaan, koska tietää jo etukäteen, ettei pitkän prosessin läpiviemiseen ole aikaa ja resursseja."

Julkisuudessa seuraukset näkyvät uutisina tapauksista, joissa tilalla on vuodesta toiseen käyty katsomassa ja toteamassa samat puutteet ja ongelmat, kunnes tilanne lopulta kärjistyy ja joudutaan oikeuteen.

"Koskaan ei saisi käyttää kahta kertaa samaa toimenpidettä", Lepistö toteaa. "Ei kahta huomautusta, vaan ensimmäisen jälkeen pitää määrätä, sitten kieltää ja sitten ryhtyä vielä radikaalimpiin toimenpiteisiin."

Oikeuskäytäntö ei voi muodostua yhdenmukaiseksi, jos viranomaiset eivät säännönmukaisesti ilmoita havaitsemiaan rikkomuksia eteenpäin, Lepistö sanoo.

"Oikeusasteissa voi olla vääriä käsityksiä siitä, miten paljon lainsäädäntöä rikotaan. Kun tapaukset ovat harvinaisia, ei tuomareilla voi olla asiantuntemusta yhtenäisiin linjauksiin."

Alalle tarvitaan yhteiset linjaukset, Lepistö korostaa.

Juuri tähän laatujärjestelmällä pyritään. "Sinne on kerätty ohjeita ja linjauksia siitä, miten toimitaan kussakin tilanteessa. Mukana on valmiita päätöspohjiakin, joilla saa helpotettua työtaakkaa ja nopeutettua prosessia."

Tuottajien mielipide valvonnasta on yleensä se, että se on liian ankaraa ja jopa mielivaltaista, Lepistö toteaa.

Jos jossakin valvontaeläinlääkäri kieltää jonkin asian, mutta toisella paikkakunnalla ei, tilanne syö järjestelmän uskottavuutta.

"Jaettu tuska on vähän pienempi tuska", Lepistö sanoo. "On helpompaa, jos tiedetään, että vaatimustaso on kaikille sama."

Hän muistuttaa, että valvonnoissa käytetään merkittävää julkista valtaa. Siellä puututaan ihmisten perusoikeuksiin, elinkeinonharjoittamiseen ja omaisuudensuojaan sekä liikutaan kotirauhan piirissä. "Toisessa vaakakupissa ovat eläinten oikeudet, toisessa ihmisten perusoikeudet, ja tasapaino pitäisi löytää."

Juuri siksi järjestelmän pitää olla mahdollisimman avoin ja tulkintojen koko maassa yhtenäisiä, Lepistö korostaa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Ruokavirasto vastaa: Eläinsuojeluvalvonta ei Pirkanmaalla ole mielivaltaista eikä huonompaa kuin muualla maassa

Villiintynyt nautalauma on edelleen karkuteillä Laukaassa – "Ensisijainen tavoite on ottaa eläimet kiinni ja toissijainen lopettaa ne"

Kokoomuksen Jaana Pelkonen järkyttyi eläinsuojeluvalvonnan raportista: "Iso asenneongelma, jos eläin nähdään pelkkänä hyödykkeenä ja kertakäyttötavarana”