Maatalous

Tuore selvitys: Siirtämällä laajaperäisesti viljellyt turvemaat pois tuotannosta maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä iso osa tulisi kuitattua

Siirrolla olisi hyvin pieni vaikutus Suomen ruuantuotantoon.
Jaana Kankaanpää
Hanna Kekkonen tutki elokuun lopussa Sompa-hankkeen kosteikkoviljelykokeella juolukantaimien hiilensidontaa.

Suomessa on tällä hetkellä viljelykäytössä yhteensä 32 000 hehtaaria vajaatuottoisia, laajaperäisessä viljelyssä olevia peltoja, selviää Luonnonvarakeskus Luken Sompa-hankkeessa tehdystä selvityksestä.

Turvemaiden aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiinkin Luken tutkijan Hanna Kekkosen mukaan vähentää merkittävästi siirtämällä vajaatuottoisia turvepeltoja pois viljelykäytöstä ja vettämällä eli nostamalla niiden pohjaveden pintaa.

Siirtymä voitaisiin aloittaa laajaperäisessä viljelyssä olevista pelloista, jotka on luokiteltu paksuturpeisiksi eli niissä turvekerros on vähintään 60-senttinen. Niitä on Suomessa Luken tuoreen mukaan 10 500 hehtaaria.

Näiden lisäksi ohutturpeisia, nykyisin laajaperäisessä viljelykäytössä olevia turvepeltoja voitaisiin metsittää 9 000 hehtaarin verran.

Tämän jälkeen turvepeltojen siirtoa pois viljelykäytöstä voitaisiin jatkaa muilla vajaakäyttöisistä pelloista, joita on Luken laskelmien mukaan 53 000 hehtaaria. Siirtymä tapahtuisi sitä mukaa, kun niillä harjoitettu tuotanto korvautuisi kivennäismaiden viljelyllä.

Näillä keinoilla Suomi voisi jopa puolittaa turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöt, Sompa-hankkeessa tehdyt laskelmat osoittavat.

"Näillä laajaperäisillä, vajaatuottoisilla alueilla olisi suurin potentiaali päästövähennyksille", Kekkonen painottaa ja muistuttaa, että toimet koskisivat pääasiassa ruuantuotannon ulkopuolista alaa.

"Jos lisäksi myös kaikki tuotantoon jäävät turvepellot saataisiin ympärivuotisesti kasvipeitteisiksi, Suomi voisi puolittaa turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöt."

Laskelma on tehty kartoittamalla viljelyssä olevat turvemaat niiden sijainnin, viljelyintensiteetin ja jäljellä olevan turvekerroksen paksuuden perusteella. Tulokset on julkaistu Carbon Management -lehdessä.

Yhteensä viljeltyjä turvemaita on vajaat 242 000 hehtaaria, mikä vastaa kymmenen prosenttia Suomen viljelyalasta. Noin 63 prosenttia siitä sijaitsee viiden pohjoisimman ely-keskuksen alueella.

Turpeen hajotusta voisi hidastaa pohjaveden noston avulla eli säätösalaojituksella, kosteikkoviljelyllä tai ennallistamisella.

Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa tullaan tunnistamaan alueet, joilla vesivarat riittävät pohjaveden nostoon.

"Jos potentiaalisimmilla kohteilla saataisiin merkittäviä päästövähennyksiä, voisi viljely esimerkiksi ruuantuotannolle olennaisilla ohutturpeisilla pelloilla jatkua miltei ennallaan. Niillä kuitenkin kannattaisi vaalia kasvipeitteisyyttä tai nostaa pohjaveden pintaa talvikaudeksi", Kekkonen toteaa.

Lue myös:

Pohjaveden pinnan nosto turvepelloilla ja -metsissä vähentäisi ilmastopäästöjä – keinoja kehitetään maanomistajien kanssa

Juolukkaa tai pajua turvepellolle – viljelijöille kaivataan kannustavia vaihtoehtoja ilmaston kannalta hankalien peltojen viljelyyn

Ilmastokeskustelussa turvemaat ovat herkkä aihe – koekentillä selvitetään, onko huono maine ansaittu

Lue lisää

Mistä tunnet turvemaan? Tieto peltojen maalajista perustuu yleensä aistinvaraiseen analyysiin – tarkka määrittely vaatii laboratorioanalyysin

Multamaa voi olla turvepellon veroinen päästölähde – tutkimusta tarvitaan multamaidenkin päästöistä lisää

Suo-ojilla tehoa hiilensidontaan

Viljelijät kaipaavat tietoa turvemaiden päästöjen vähentämisestä – ratkaisu ovat maatalousneuvojat