LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Maatalous

Ennen suon raivaaminen pelloksi oli ylpeydenaihe – nyt siitä syyllistetään

Suo, kuokka ja Jussi vaihtuivat ilmasto­ahdistukseen.
Pekka Fali
Levälän maitotilan turve­pelloilla Simon Sankajärvellä kasvaa timoteinurmi. Tilan isäntä Marko Repo on tyytyväinen menneen kesän satoon.

Turvepellot nousevat keskusteluun nykyisin lähes aina, kun Valion alkutuotantojohtaja Ilkka Pohjamo tapaa valiolaisia maidontuottajia.

”Ennen tunnettiin ylpeyttä siitä, että oli omin käsin ja usein vielä kuokalla raivattu omat pellot”, Pohjamo toteaa ja muistuttaa, että Väinö Linnakin aloitti Pohjantähtensä ”suolla, kuokalla ja Jussilla”.

”Nyt yhtäkkiä niistä on tullut paha asia ja pellot raivanneista syyllisiä.”

Ei ole lainkaan yllättävää, että turvepeltokysymys viistää hyvin läheltä maidontuottajia. Nautojen ruuansulatuksessaan tuottaman metaanin ohella viljelykäyttöön otetut turvemaat on luokiteltu Suomen maatalouden merkittävimmiksi kasvihuonekaasupäästöjen lähteeksi.

Suomen maidontuotannosta 80 prosenttia sijaitsee C-tukialueella, jolla sijaitsee myös suuri osa Suomen turvepelloista.

Monet tilat ovat myös raivanneet uutta peltoa, muistuttaa tutkimusprofessori Kristiina Regina Luonnonvarakeskus Lukesta. Vuosina 2000–2014 uutta turvepeltoa raivattiin 42 700 hehtaaria, mikä kasvatti kasvihuonekaasupäästöjä miljoonalla tonnilla hiilidioksidiekvivalenttia.

Yksistään uusien turvemaaraivioiden aiheuttama päästöjen lisäys vastaa puoltatoista prosenttia Suomen kokonaispäästöistä.

Raivaamisen lopettamisen pitäisi olla ensimmäinen askel päästöjen vähentämisessä, Regina tähdentää.

Ulkopuolisten on helppo arvostella tiloja, jotka raivaavat tai ovat raivanneet peltoja turvemaille. Tilanne ei kuitenkaan ole lainkaan yksioikoinen.

Pohjamo muistuttaa, että tilat eivät voi valita sijaintiaan ja monelle tilalle lisämaan hankkiminen turvemaata raivaamalla on välttämättömyys.

”Peltoa ei ole Suomessa liian vähän, mutta osa siitä on väärässä paikassa.”

Osin raivaamisen välttämättömyys on juontunut yhteiskunnan asettamista vaatimuksista. Jotta tila on ylipäätään voinut laajentaa, sen pinta-alan on täytynyt olla riittävän suuri ympäristöluvassa vaaditun lannanlevitysalan täyttämiseksi, Pohjamo korostaa.

Kasvava tila tarvitsee myös rehua. Koska Suomessa ei ole kehittyneitä karkearehumarkkinoita, lisäala rehuntuotantoon on monelle pakkorako. Kun lisäpellon hankinta tyssää saatavuuteen tai ylihintaisuuteen, vaihtoehdoksi jää vain uuden raivaaminen.

Edes tilusjärjestely ei välttämättä ole ratkaisu niillä tiloilla, joilla järkevällä etäisyydellä tilakeskuksesta olevat pellot ovat pääosin turvemailla. Säätösalaojituksen kaltaisista teknisistä ratkaisuista puolestaan on tällä hetkellä varsin niukasti tutkimustietoa – kuten turvemaista ylipäätään.

Esimerkiksi perusteellinen selvitys turvemaiden alueellisesta painottumisesta valmistui vasta viime vuonna.

Pohjamo muistuttaa, että monella viljelijällä liian niukkaan tutkimukseen perustuvista kokeiluista on synkät kokemukset. Hän viittaa esimerkiksi energiapajuun.

”Ratkaisujen on oltava sellaisia, että ne toimivat aidosti tilan arjessa”, toteaa Valion tutkimus- ja teknologiajohtaja Anu Kaukovirta-Norja.

Lantaongelmaan Valio pyrkii löytämään vastauksen prosessointimenetelmien kehityksestä.

Myös turvepeltokysymyksessä Valio on vahvasti aktivoitunut osana hiilineutraali maitoketju -hankettaan.

Aihetta sysättiin vauhtiin pari viikkoa sitten Valion pääkonttorissa Helsingin Pitäjänmäessä järjestetyssä seminaarissa. Ongelman ratkomista jatketaan myös loppuvuodesta kaksipäiväisessä Turvepelto-­Hackathonissa.

Se tarkoittaa tapahtumaa, jossa erilaisia ilmastopäästöjen suitsimiseen soveltuvia ratkaisuja ideoineet voivat kisata ehdotustensa paremmuudesta ja pääsystä pilotointiin ensi kesänä.

Vuosina 2000–2014 uutta turvepeltoa raivattiin 42 700 hehtaaria.
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Viljelijällä on monia syitä toimia turvemaiden kanssa juuri niin kuin he nyt toimivat

Tutkija: "Turvepellot mittaavat yhteiskunnan fiksuuden" – niiden viljelystä luopuminen tehokkaampi ilmastoteko kuin sähköautot

Sinullako on kuningasidea turvepeltojen ilmastoystävälliseen viljelyyn? Pistä hyvä kiertoon: parhaita ideoita pilotoidaan ensi kesänä