LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Maatalous

"Siellä missä laidunnus loppuu, luontoarvot lähtevät nopeasti laskuun" – pääskyt ja moni muu laji tarvitsevat laitumia samoavaa karjaa

Laidunnuksen harvinaistuessa hupenee monen eläin- ja kasvilajin elintila. Erityisen arvokkaita ovat luonnonlaitumet. Tulevaisuus onkin perinteissä, sanoo ympäristöneuvos Tapio Heikkilä.
Kansallisgalleria/Pirje Mykkänen
Ranta- ja metsälaitumia samoava karja on osa harvinaistunutta, suomalaista kulttuurimaisemaa. Akseli Gallen-Kallelan teos Lehmä ja poika on vuodelta 1885.

Nainen makaa raukeana kukkakedolla. Taivaalla purjehtivat poutapilvet: mihinkään ei ole kiire.

Öljyvärityö Saimi kedolla on Eero Järnefeltin rakastetuimpia teoksia. Järnefelt ikuisti vaimonsa 1800-luvun lopulla, oletettavasti perheen kesäpaikassa Pohjanmaalla.

Maalaus on samalla kuva erilaisesta Suomesta – maasta, jossa kedot vielä olivat osa tavallista maalaismaisemaa. 1880-luvulla erilaisia niittyjä sekä metsä- ja rantalaitumia oli 1,6 miljoonaa hehtaaria.

Sittemmin valtaosa on raivattu pelloiksi. Niiltä ravintoa sai metsälaitumia enemmän ja tehokkaammin.

"Olemme joutuneet tiivistämään käytännön syistä", toteaa ympäristöneuvos Tapio Heikkilä Ympäristöministeriöstä. Hän luennoi aiheesta MTK:n ja SLC:n yhteisessä laidunseminaarissa lokakuussa.

Metsä- ja rantalaitumet ovat osa historiaa. Mutta miksi palata menneeseen?

Ehkä siksi, että ketoja kaipaavat muutkin kuin haaveiluun taipuvaiset taiteilijat. Mikään muu luontotyyppi ei ole Suomessa yhtä monimuotoinen ja uhanalainen.

"Siellä missä laidunnus loppuu, luontoarvot lähtevät nopeasti laskuun", painottaa tutkija Janne Heliölä Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE).

Navetan katossa syöksähtelevät pääskyt kuvastavat muutosta. Räystäspääskyjen kanta on romahtanut tällä vuosituhannella noin 75 prosenttia.

Heikkilä esittelee kuvista lohdutonta näkyä: Vesilahden Niinimäessä sijaitsi vielä vuonna 2001 arvokas perinnemaisema pientilan ympäristössä.

Lehmät pantiin pois vuonna 2007. Vain viisi vuotta myöhemmin alue oli kasvanut umpeen.

Tällä hetkellä laitumen osuus lehmien ruokinnasta on vain neljän prosentin luokkaa, kun vielä 90-luvun alussa se kattoi 24 prosenttia.

Tuomo Kesäläinen
Häntälän notkot Somerolla haluttiin metsittää mutta se ei onnistunut maaperän savisuuden takia. Nyt vanhat karjalaitumet on palautettu. Laitumilla viihtyy esimerkiksi harvinainen pikkuapollo.

Nyt monimuotoisuutta halutaan vahvistaa hallituksessa asti.

"Suomi on varmasti ainoa maa, jonka hallitusohjelmassa mainitaan perinnebiotoopit", Heikkilä toteaa.

Ruotsissa on 500 000 hehtaaria niittyjä ja hakamaita, kun Suomessa ympäristökorvauksen piirissä on vasta noin 35 000 hehtaaria perinnebiotooppeja.

Luonnonlaidun tuo viljelijälle kustannuksia. Ympäristökorvaus on tärkeä kannustin, mutta se ei laiduntamisen vahvistamiseen yksin riitä, Heikkilä jatkaa.

Järvenpään taidemuseon kokoelma
Lehmien vaikutus näkyy, vaikka ne eivät ole paikalla. Eero Järnefelt maalasi vaimonsa Saimin haaveilemassa kukkaloiston keskellä (Saimi kedolla, 1892).

Viljellytkin laitumet ja nurmet ovat arvokkaita. Nurmi on parempi vaihtoehto monimuotoisuudelle kuin viljapelto, arvioi johtava tutkija Perttu Virkajärvi Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Parasta on, jos tilalta löytyy kumpaakin. Luken vertailussa eniten lieroja löytyi Maaningalta, missä karjakin laiduntaa.

Maatalousluonto on rikkainta Suomen eteläosissa. Ilman laidunnusta lajirikkaat alueet kuitenkin metsittyvät ja luontoarvot menetetään.

"Tähän nähden on ikävä kehityskulku, että juuri etelästä kotieläintilat ovat vähentyneet ja karjatalous on painottumassa pohjoisosiin päin", Heliölä pohtii.

Jukka Pasonen

Ehkä juuri harvinaistuminen on herättänyt näkemään laitumia samoavan karjan arvon.

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilan lehmät eivät uudessa pihatossa aluksi laiduntaneet. Ajan myötä mieli muuttui.

Hän esittelee kuvaa karjastaan ulkoilemassa juhannusyönä. "Lajityypillisen käyttäytymisen eteen täytyy tehdä kaikki, jotta tuotanto olisi hyväksyttävää."

Niittylihalla on Ruotsissa parempi brändi kuin täällä. Suomessa laidunnuksen hyötyjä markkinoinnissaan käyttävät esimerkiksi Bosgårdin tila ja Kosken kartano.

Lyhyestä kasvukaudesta huolimatta Suomi on hyvä maa laiduntaa eläimiä. Eläintiheys on alhainen, eikä ylilaidunnus täällä ole ongelma.

Tilaakin riittäisi. Suomen pinta-alasta vain 7–8 prosenttia on maatalousmaata. Ranskassa maatalousmaan osuus on jo yli puolet.

Lampaat ja hevosetkin laiduntavat, mutta niitä on niin vähän, että merkitys on pieni, Heliölä kertoo.

"On naudoista kiinni, mitä maatalousalueiden luonnon monimuotoisuudelle tulee käymään."

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Haluaisitko pitää karjaasi luonnonlaitumella? Hienoja kohteita voi löytyä omilta mailta tai Metsähallitukselta

Oolannin höveli miljonääri: ”Tervetuloa! Eikä tarvitse ottaa kenkiä pois, tämä on kesämökkini!”

Video: Myrskyläläinen Eila Lemmelä lausuu runon loppukesän kauneuden kunniaksi