LUE NÄKÖISLEHTI: Postin lakon vuoksi kaikki MT:n artikkelit ja näköislehti luettavissa vapaasti
Maatalous

Tutkija: "Turvepellot mittaavat yhteiskunnan fiksuuden" – niiden viljelystä luopuminen tehokkaampi ilmastoteko kuin sähköautot

Viljelijöille luotava toimivat kannusteet siirtää vajaatuottoiset turvemaat viljelystä.
Jukka Pasonen
Turvemaiden pohjalle tehdyissä investoinneissa on kiinni satoja miljoonia euroja.

Koko nautakarjatalouden lopettamalla Suomi voisi vähentää tuottamiaan kasvihuonekaasupäästöjä runsaat kaksi megatonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa.

Päästöjä voitaisiin vähentää myös ennallistamalla nykyisiä laajaperäisessä viljelyssä olevia vajaatuottoisia turvepeltoja, muuttamalla niitä kosteikkoviljelmiksi sekä metsittämällä.

Kun näin tehtäisiin 100 000 hehtaarilla, päästövähennys voisi olla selvästi suurempi 20–30 vuoden aikajänteellä, vertaa tutkimusprofessori Heikki Lehtonen Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Sitä paitsi kotimaisen karjatalouden lopettaminen johtaisi todennäköisesti vain haittojen ulkoistamiseen. Kotimaisen lihan sijaan Suomessa kulutettaisiin sen jälkeen ulkomailla tuotettua lihaa, Lehtonen huomauttaa.

Lehtonen kollegoineen on vertaillut eri ilmastopäästöjen vähennyskeinojen taloudellisia vaikutuksia. Esimerkiksi sähköautojen avulla päästövähennykset tulisivat kalliimmiksi kuin vajaatuottoisista turvepelloista luopumalla.

"Päätöksiä tehtäessä on tärkeää hahmottaa, että taloudellisesti eri toimenpiteet eivät ole samanarvoisia. Vajaatuottoisten turvemaiden poistaminen viljelystä tuottaa paremman tehon vähemmillä kustannuksilla."

Vertailun lopputuleman voi siksi ilmaista Lehtosen sanoin:

"Turvemaat mittaavat yhteiskunnan fiksuuden."

Suomen nykyisin viljelyssä olevista pelloista noin 11 prosenttia eli runsaat 250 000 hehtaaria on turvemaita. Niistä lähes viidennes, 43 000 hehtaaria, on raivattu vuosina 2000–2014.

Samaan aikaan varsin suuri ala on viljelyarvoltaan heikkoja ja siksi käytännössä vuodesta toiseen kesantona tai muutoin toisarvoisessa käytössä, Lehtonen huomauttaa.

Luken Sompa-hankkeessa tänä vuonna laaditun kartoituksen perusteella vajaatuottoisia, laajaperäisessä viljelyssä olevia peltoja on yhteensä 32 000 hehtaaria.

Lehtonen ei kuitenkaan yksinkertaista tilannetta väittämällä, että turvepeltojen viljelystä luopuminen olisi helppo ratkaisu. Hän kritisoi suoraan esimerkiksi poliitikkoja, jotka kokonaisuutta ymmärtämättä vaativat viljelijöitä lopettamaan turvemaiden viljelyn.

EU-aikana suomalaiset viljelijät ovat investoineet satoja miljoonia euroja "turvemaiden päälle", Lehtonen huomauttaa. Se on tapahtunut sekä yhteiskunnan asettamien kannustimien että sääntelyn vuoksi.

Sääntelystä ilmeisimmät esimerkit ovat investointituen ja ympäristökorvauksen ehtojen vaatimat lisäpellot.

Monen tilan on ollut välttämätöntä kasvattaa peltoalaansa turvepohjaista metsää raivaamalla myös siksi, että peltoa on tullut aiempaa heikommin tarjolle EU:n maatalouspolitiikan seurauksena.

Valtaosa tuista maksetaan hehtaariperusteisesti ilman tuotantosidonnaisuutta. Lisäksi tuista on poistettu niin sadonkorjuuvelvoite kuin ikärajatkin.

Peltoa kannattaa siksi omistaa ja pitää hallinnassaan.

"Koska tuet ovat pääomittuneet peltojen hintaan, laajentaville tiloille lisämaan hankkiminen ostamalla tai vuokraamalla on muodostunut usein liian kalliiksi."

Laajaperäinen tuotanto on viljelijälle nykyisellään parempi vaihtoehto kuin pellon poistaminen viljelykäytöstä, Lehtonen huomauttaa.

"Nykyisellään viljelijä ei hyödy mitään siitä, että tekisi turvemailla eniten vaikuttavia ilmastotoimia."

Päinvastoin. Viljelyn lopettaminen veisi viljelijältä alalta maksettavan perustuen ja viherryttämistuen sekä luonnonhaittakorvauksen ja ympäristökorvauksen.

Lehtosen mukaan olisikin tärkeää kehittää sellaisia tuki-instrumentteja, joilla ilmastoviisasta maataloutta pystytään edistämään.

Yksi elementti voisi olla esimerkiksi yksittäiselle viljelijälle tai viljelijöiden ryhmälle maksettava korvaus siitä, että huonotuottoiset turvemaat ennallistettaisiin tai metsitettäisiin.

Turvemaiden viljelyn vähentämistä voitaisiin edistää myös tilusjärjestelyissä tai pitkin vuokrasopimuksin: kivennäismaat kohdennettaisiin ensisijaisesti tuotantoaan kehittäville ja jatkaville tiloille ja turvemaat sellaisille tiloille, joiden olisi helpompi sitoutua pitkäaikaisiin ilmastotoimenpiteisiin.

Ideoita ilmastoviisasta maataloutta edistävien toimien ja työkalujen kehittämiseen haetaan paraikaa Luken Ratu-hankkeessa (Rahanarvoisia vaihtoehtoja syväturpeisten viljelysmaiden käsittelyyn).

Kolmivuotisessa hankkeessa keskeistä on nimenomaan yhteistyö viljelijöiden kanssa, Lehtonen korostaa.

Hanke pyrkii sovittamaan yhteen erilaiset turvepeltoja koskevat tekijät: turvepellot ovat samaan aikaan sekä kasvihuonekaasujen ja ravinnevalumien lähde että alueellisesti jopa välttämättömiä koko maataloustuotannolle.

Turvemaita koskeva keskustelu on saanut monet viljelijät paitsi kiinnostumaan myös ahdistumaan. Valion alkutuotantojohtajan Ilkka Pohjamon mukaan aihe nousee nykyisin esiin lähes kaikissa keskusteluissa, joita hän käy valiolaisten maidontuottajien kanssa.

Lehtosen ymmärtää viljelijöiden ahdistuksen turvemaita koskevasta keskustelusta.

"Varsinkin, kun monilla tiloilla koko tuotanto nojaa juuri turvemaihin ja keskustelussa puhutaan turvepeltojen viljelyn lopettamisesta."

Kaikki turvemaat eivät kuitenkaan ole tarpeellisia, Lehtonen korostaa.

Ratu-hankkeen tavoitteena on tuottaa käytännön keinoja, joilla uusien turvemaiden raivaus voidaan välttää ja nykyisin viljelyssä olevat ja jatkossakin pidettävät turvemaat pystytään hyödyntämään tehokkaasti. Samalla haetaan viljelymenetelmiä, joilla turvemaiden päästöjä voidaan pienentää.

Samaan aikaan Lukessa on käynnissä kaksi muutakin turvemaita koskevaa tutkimushanketta.

Sompa-hankkeessa tavoitteena on ”kehittää ekologisesti ja taloudellisesti kestäviä keinoja hoitaa suometsiä ja -peltoja niin, että samalla hillitään ilmastonmuutosta”. Turvemaiden ravinnehuuhtoumat -hankkeessa kootaan yhteen ja analysoidaan vuosina 1983–2000 Tohmajärvellä toteutettujen kokeiden antia.

Lisäksi Luke on mukana Suomen ympäristökeskus Syken hallinnoimassa viime vuonna käynnistyneessä Canemure-hankkeessa, jossa Luke vastaa peltojen ja metsien kasvihuonekaasupäästöjen tutkimuksista.

Ratu-hankkeessa tärkeää on Lehtosen mukaan viljelijöiden kanssa tehtävä ruohonjuuritason yhteistyö. Siksi Luken kumppaneina hankkeessa ovat ProAgria -keskusten liitto sekä Kainuun ja Keski-Suomen ProAgria-keskukset. Lisäksi kumppanina on Maanmittauslaitos.

Koska kehitys ei ole yksinomaan viljelijöiden käsissä, turvepeltoja koskevaan kysymykseen tarvittaisiin myös poliittisilta päättäjiltä ylihallituskautista tiekarttaa, Lehtonen korostaa.

"Tämä ei ole kysymys, jota voitaisiin ratkaista yhden hallituskauden tai yhden EU-ohjelmakauden aikana."

Lue lisää:

Ennen suon raivaaminen pelloksi oli ylpeydenaihe – nyt siitä syyllistetään

Ilmastotutkijat haluavat turvepeltojen raivauksen kuriin – MTK: Rehuntuotantoon sopivien alueiden ottaminen pois tuotannosta heikentäisi ruokaturvaa

Pääministeri Rinne arvioi maanviljelijöillä olevan halukkuutta ilmastoasioiden huomioimiseen ilman turvepeltojen raivaamiskieltoakin

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Luke rauhoittelee tuohtuneita pohjoissuomalaisia viljelijöitä: "Laskelmia ei ole tarkoitettu politiikkasuosituksiksi"

Selvitys: Suuria päästövähennyksiä saadaan vähentämällä lihan ja maitotuotteiden kulutusta kolmanneksella

Ennen suon raivaaminen pelloksi oli ylpeydenaihe – nyt siitä syyllistetään