Maatalous

Tunteet ovat karjanhoitotyössä edelleen vahvasti läsnä – maidontuotannon tehostaminen ja teknistyminen ei ole katkaissut sidettä lehmään

Joidenkin tuottajien mukaan suhde lehmiin on jopa parantunut lypsyrobotin myötä. Tietyt lehmät erottuvat edelleen joukosta ominaisuuksillaan ja luonteenpiirteillään, ja joistakin tulee omistajiensa ehdottomia suosikkeja.
Pentti Vänskä
Jokin lehmäyksilö voi olla niin läheinen, että sen muiston haluaa säilyttää koko elämänsä.

Tunteet ovat karjanhoitotyössä edelleen vahvasti läsnä, FT Taija Kaarlenkaski toteaa selvityksessään.

Suomalainen karjatalous on mullistunut viimeksi kuluneen 150 vuoden aikana. Kaarlenkasken mukaan pysyvää on se ristiriitaisuus, joka on aina ollut läsnä ihmisten ja tuotantoeläinten suhteissa. Lehmä on yksilö, johon voidaan kiintyä, mutta kuitenkin siitä pyritään saamaan taloudellista hyötyä.

"Karjanhoitajilta edellytetään toisaalta empatiaa eläimiä kohtaan, mutta toisaalta on pystyttävä vastaamaan yhä kasvaviin tehokkuusvaatimuksiin", Kaarlenkoski toteaa tiedotteessa.

Maidontuotannosta alkoi vasta 1800-luvulla tulla taloudellisesti tärkeä elinkeino. Aiemmin lehmiä oli pidetty monin paikoin lähinnä tuottamaan lantaa viljan lannoitteeksi. 1800-luvulta alkaen karjanhoidon menetelmiä kehitettiin ja alan arvostuksen kohottaminen oli maatalouspoliittisesti tärkeää.

Karjanhoitotyön koneistuminen alkoi Suomessa 1950-luvulla. Yleensä ensimmäinen hankittu laite oli lypsykone.

"Suomalaiseen maatalouteen kytkeytyi pitkään myös sukupuolittunut työnjako: karjanhoito ja erityisesti lypsytyö oli naisten työtä, miehet puolestaan työskentelivät lähinnä metsissä ja pelloilla. Yleisen käsityksen mukaan juuri lypsykoneiden käyttöönotto sai miehetkin osallistumaan navettatöihin", Kaarlenkaski toteaa.

Ensimmäiset lypsyrobotit otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2000. Vuoden 2018 lopussa reilulla 18 prosentilla maidontuotantotiloista oli lypsyrobotti.

Robottilypsyjärjestelmässä lehmät liikkuvat vapaana pihattonavetassa ja käyvät lypsyllä omaan tahtiinsa. Lypsyn aikana lehmästä tallentuu tietoa muun muassa painosta, aktiivisuudesta, märehtimisestä, maitomääristä ja maidon laadusta.

"Haastatellut karjatilalliset korostivat kuitenkin, että pelkät tietokoneelta saatavat tiedot eivät riitä, vaan karjanhoitajan on edelleen osattava havainnoida lehmiä ja tunnistaa mahdollisista ongelmista kertovia muutoksia niiden käyttäytymisessä."

Joidenkin karjatilallisten mukaan suhde lehmiin on jopa parantunut robotin myötä, Kaarlenkaski toteaa. Robotti antaa enemmän aikaa lehmien seuraamiseen ja tarkkailuun.

Vaikka robottinavetan ihannelehmä on omatoiminen, vaivaton ja jopa huomaamaton, tietyt lehmät erottuvat edelleen joukosta erityisillä ominaisuuksillaan ja luonteenpiirteiltään. Jotkut muodostuvat omistajien suosikeiksi, joihin muodostuu erityisiä tunnesiteitä.

Kaarlenkaski tutki Itä-Suomen yliopistossa Suomen Akatemian rahoittamassa tutkijatohtorin projektissaan suomalaisen lypsykarjatuotannon teknologisoitumista ja ihmisten ja eläinten suhteiden muutoksia 1800-luvun lopulta 2010-luvulle.

Aineistoina käytettiin muun muassa arkistoituja kansankuvauksia ja kyselyvastauksia, karjanhoito-oppaita sekä karjanhoidon ammattilehtien tekstejä ja mainontaa. Lisäksi tutkija haastatteli ja havainnoi lypsykarjatilallisia, joilla on lypsyrobotti.

Lue lisää