Maatalous

Lukijat muistelevat rakkaita lehmiään – Iltatähti kasvoi yhdessä perheen lasten kanssa

"Vuonna 2003 melkein kymmenvuotias Iltatähti nuoli saappaani, haalarini ja käteni, nyhkäisi hihaa ja lähti kiltisti astellen teurasautoon. Se oli hetki, joka syöpyi karuna mieleeni."
Simo Pärssinen
Simo Pärssisen perheessä Rypäle-vasikka oli ensimmäinen, jonka kanssa alettiin treenata junior handler -kisoihin. Kuva on vadelmanpoimintaretkeltä kesältä 2002.

Tuoreen tutkimuksen mukaan tunteet ovat edelleen karjanhoidossa vahvasti läsnä. Maaseudun Tulevaisuuden lukijat muistelevat MT:n Facebook-sivulla rakkaimpia lehmiään.

"Tämä on yksi tarina lehmästä, joka kiintyi, luotti, muuttui persoonaksi, ja joka hymyilyttää ja itkettää vielä monta vuotta jälkeenpäin", kirjoittaa Heidi Anttila.

Anttila kertoo olleensa maitotilayrittäjä vuosina 1990—2003.

"Tielle osui montakin persoonallista lehmää. Mieleen jäi kuitenkin päällimmäisenä ay-lehmä Iltatähti, jonka elämä kävi lasten kasvamisen kanssa käsi kädessä."

Lempilehmän alku oli hankala. Iltatähden emä oli ensikko, jonka poikiminen ei sujunut toivotulla tavalla. Emä jouduttiin lopettamaan.

Yksinäinen vasikka herätti perheen tuolloin 3- ja 5-vuotiaiden lasten hoivavaiston.

"Niinpä he ottivat pienen kasvatikseen. Syöttivät, juottivat, hoitivat ja antoivat lasten täyden rakkauden äidittömälle raukalle", Anttila kirjoittaa.

Vasikka sai lapsilta nimen Iltatähti, myöhemmin lempinimeksi vakiintui It.

Lapset tekivät vasikalle karsinaan olkipedin. "Sinne sisarukset kävivät nukkumaan vasikan viereen, ettei sen tarvisi olla yksin."

Lasten ja vasikan suhde lujittui vahvaksi. "Siihen, miten karsinaelo vaikutti lapsiin, en ota muuta kantaa kuin että normaaleilta tuntuvat", Anttila toteaa pilke silmäkulmassa.

Kesällä kuljettiin laitumella, yhdessä kirmaten ja kasvaen.

Aika kului, Iltatähdestä tuli lehmä.

Lypsyn aikana se käyttäytyi aina siivosti. Vain kerran se protestoi.

"Aloin kerran pestä rouvan utareita. Tämäpä nosti jalan hyvin kevyesti ja hellästi eteen ja kääntyi katsomaan suurilla silmillään, että tajuatko, siihen sattuu. Vedin hoidettiin ja taas lypsy sujui."

"Vuodet vaihtui, lapset kasvoi ja maailma muuttui", Anttila kertoo. "Vuonna 2003 melkein kymmenvuotias Iltatähti nuoli saappaani, haalarini ja käteni, nyhkäisi hihaa ja lähti kiltisti astellen teurasautoon. Se oli hetki, joka syöpyi karuna mieleeni."

Simo Pärssinen muistelee Rypäle-lehmää.

"Aikanaan, kun lapset olivat pieniä, innostuttiin yhdessä junior handler -toiminnasta, joka silloin tuli mukaan karjanäyttelyihin."

Näyttelyeläimeksi valittiin Rypäle-niminen vasikka. Sen kanssa alettiin harjoitella riimussa kulkemista ja paikallaan seisomista.

"Poika ja Rypäle tekivät sen kesän kaiken yhdessä. Vasikan kanssa käytiin iltalenkillä iltaisin, sitä pestiin ja harjattiin. Ja se nautti siitä yhtä paljon kuin mekin sen kanssa puuhailusta."

Rypäle pääsi jopa poimimaan vadelmia laitumen reunan ojanvarresta. "Tai minä poimin ja poika syötti sille vadelmia ämpäristä. Ihmetteli, miksei Rypäle niistä oikein tykännyt, vaikka hänestä ne olivat ihan hyviä."

Rypäleestä tuli aikanaan erittäin kesy lehmä.

"Ainoa ongelma oli, kun se ei suostunut siirtymään hätyyttämällä mihinkään. Katsoi vaan taakseen, että mitäs sinä siellä minua läpsyttelet. Mutta kun otti kaulapannasta kiinni ja sanoi 'tules nyt', niin Rypäle tuli vaikka minne."

Rypäleen jälkeen tuli vielä monta junnueläintä, joita treenattiin ja tuunattiin, Pärssinen kertoo. "Mutta tämä ensimmäinen oli oikea helmi."

Marita Heikkinen kertoo lapsesta asti pyörineensä vanhempiensa pienellä maitotilalla ja tehneensä siellä kaikenlaisia töitä.

"Lehmät ovat olleet minulle ja perheelleni aina yksilöitä, ja varsinkin pitkään eläneisiin lehmiin on syntynyt vahvojakin tunnesiteitä."

Rakkaimmat lehmät ovat yleensä olleet mieluisia vasikasta asti, Heikkinen kertoo. "Niiden eteen on tehty ehkä vähän enemmän kuin jonkin muun lehmän, esimerkiksi lehmää on saatettu siementää useamman kerran kuin jotain 'huonompaa', jos se ei ole meinannut tulla kantavaksi, mutta muuten on ollut terve ja hyvätuottoinen.

Heikkisellä on paljon rakkaita muistoja lehmien hauskasta käyttäytymisestä, mieleisen lehmäsuvun jatkumisesta, pahasti sairastuneen tervehtymisestä ja kesällä laitumella olevien lehmien katselusta ja rapsuttelusta.

"Kaikista rakkain muistoni taitaa kuitenkin olla 12-vuotiaaksi eläneen ja karjan ensimmäiseksi satatonnariksi tulleen kaksoslehmä Viikunan koko elämän seuraaminen."

Lue myös: Tunteet ovat karjanhoitotyössä edelleen vahvasti läsnä – maidontuotannon tehostaminen ja teknistyminen ei ole katkaissut sidettä lehmään

Lue lisää

Tunteet ovat karjanhoitotyössä edelleen vahvasti läsnä – maidontuotannon tehostaminen ja teknistyminen ei ole katkaissut sidettä lehmään

Lukijalta: Meijerin auto ei hakenut maitoa sen liian pienen määrän takia – aikaisemmin maatalouden osuuskunnat palvelivat kaikkia viljelijöitä

EU:n maatalousneuvotteluista ennustetaan haastavia, muttei mahdottomia – ministeri Leppä: "Vihreä arkkitehtuuri on se hankalin asia"

Eläinsuojeluasiamies on puolueeton ja riippumaton eläinten olojen puolesta puhuja