Maatalous

Tiedät olevasi viljelijä, kun työauton jalkatilassa kasvaa nätti oras

MT:n lukijakommenttien mukaan lehmäihminen on aina myöhässä – kyseessä ei ole akateeminen vaan agraarinen vartti. Lisäksi viljelijän tunnistaa perässä laahustavista valvojista.
Jukka Pasonen

Mistä tunnistaa viljelijän? "Alkaa yskiä, kun siltä kysyy, millainen sato tuli. Ajelee keväällä audilla, mitsulla tai hiluxilla hiljaa kyläteitä ja katselee toisten kasvustoja."

Näin luonnehtii Juhani Joutsen. Hän oli yksi vastaajista, kun MT kyseli suomalaisen viljelijän tuntomerkkejä Facebook-sivustollaan.

Kerroimme viikko sitten keskustelusta, jota on käyty ruotsalaisella maataloustuottajien keskustelupalstalla. Länsinaapurin "mistä viljelijän tunnistaa" -listalta löytyvät muun muassa nämä tunnusmerkit:

"Kun kännykkä haisee lannalta."

"Kun puhdistat pesukoneen nukkasihdin ja sieltä löytyy kauraa, ohraa ja lehmän korvamerkki."

"Kun pitkään nukkuminen tarkoittaa, että heräät kello 7."

MT kysyi, mitkä sopisivat suomalaisen maajussin tai -justiinan tuntomerkeiksi.

Ruotsalainen lista on koottu pilke silmäkulmassa, ja samassa hengessä vastasi meillä moni.

Kyllä kännykän hajusta viljelijän meilläkin tunnistaa, Markku Kokkoniemi toteaa. Modernimpi versio tosin on aktiivisuusrannekkeen tuoksahtelu, Leea Sangi huomauttaa.

"Kännykkä haisee navetalle ja siinä on taustakuvana, yllätys, yllätys, lehmä", Kati Lakso toteaa. "Ja jos autoon kattoo, niin sielä pakkaa kyllä kans vähän tuoksua lehmä, vaikka oon yrittäny pitää sitä siistinä – isäntä ajaa sillä välillä työvaatteissa."

"Kännykkä haisee lehmänsonnalta ja käsilaukku painaa tarpeettoman paljon, kun sinne on unohtunut pieniä varaosien mallikappaleita, Marja Signell toteaa.

Juho Leskinen
Kotieläintuottajan kännykän saattaa tunnistaa hajusta. Myös taustakuva kertoo paljon.

Osa tunnistaa viljelijän pukeutumisesta. Yksi tuntomerkki on lippis, joko perinteinen Hankkijan tai jonkin muun firman päähine.

Myös lippiksen käyttötapa paljastaa. "Päässä lippalakki, jota nostelee lipasta kädellä ylös ja alas, kun kylillä keskustelee muiden kanssa", Helinä Turtinen luonnehtii.

"On ihan normaalia, että 'parempaa seppälää' on uudet dimexit ja sieviläiset turvakengät", Piia Rajala toteaa.

"Bluetooth-kuulosuojaimet pääs ajaes vaikka henkilöautolla", Tomi Rajahalme listaa.

Hilkka Kirveskangas luettelee: "Haalareista, turvakengistä, suojakäsineistä."

"Heinää taskuissa, kengissä, kaikkialla", Hanne Rinkinen huokaa.

"Siitä tuntee, kun naapurit huomaa jos jalassa on muut kuin kumpparit", Leena Hujanen tietää.

Sari Jaakola toteaa, että "niissä paremmissa vaatteissakin on olkea ja sontaa."

Markku Vuorikari
Lippis kuuluu viljelijän arkeen.

"Parkkipaikalla viljelijän tunnistaa jo Hiluxista tai muusta pick-upista, jossa on Metsäliiton istuinsuojat", Katri Karvinen toteaa.

Yksi hyvä merkki on, että yrittää peruuttaa autoa vilkkua käyttämällä, Linda Enkvist toteaa.

Hänen kommenttinsa ei heti auennut kaikille keskustelijoille. Enkvistin piti selittää:

"Ajatko traktoria, jossa määrittelet ajosuunnan eteen–taakse-vivulla? Kun sellaisella olen ajanut koko päivän ja sitten vaihdan autoon, yritän automaattisesti laittaa pakin päälle vilkulla."

Timo Rintakoski
"Parkkipaikalla viljelijän tunnistaa Hiluxista tai muusta pick-upista, jossa on Metsäliiton istuinsuojat."

Susanna Vehkaoja kertoo, että kollegoiden tekemiset kiinnostavat, niin arkena kuin lomilla.

"Kun näkee peltoja joka paikassa ja tekee niistä ääneen havaintoja – missä tahansa maapallolla matkustaakin. Kasvukausien eteneminen kerrottava matkakertomuksissa kotiväelle, jos eivät ole kyydissä. Kotieläimiäkin arvioi ammattimaisesti, jos niitä sattuu löytymään. Laitumen aidat tien varsilla huomaa, missä kunnossa ne on ja miten rakennettu."

"Siitä ku kyttää, joko naapuri o aloittanut keväthommat/rehunteon", Juho Liimatainen kommentoi.

Peltoja ja eläimiä tarkkaillaan, missä ikinä liikutaan.

Viljelijän joka seitsemäs askel on pitempi, koska sillä on totuttu loikkaamaan sarkaojan yli, Asko Hirvonen kirjoittaa.

"Niin, valitettavasti edelleen on yllättävän paljon peltoa avo-ojitettuna", Ilona Alhoniemi kommentoi. "Sen verran sarat leventyneet/askel lyhentynyt, että kymmenellä mennään, kun ennen vanhaan se oli joka seitsemäs askel."

Jaana Kankaanpää

"Lehmäihminen on aina myöhässä", Päivi Seger toteaa. "Agraarinen vartti."

"Ei me tullakaan, hieho poikii", Sari Teerioja komppaa.

"Piti vielä ennen kylille lähtöä käydä varmistamassa, että eläimillä on kaikki hyvin", Sari Jaakola toteaa.

Pentti Vänskä
"Ei me tullakaan, hieho poikii."

Ari Holopaisen mukaan viljelijän tunnistaa siitä, että hänen perässään kävellä laahustaa jos jonkinlaista valvojaa.

Nettisivujen käyttö kertoo myös paljon, Marianne Kaski huomauttaa. Sääennuste tarkistetaan, vaikka lähtisi vain kauppaan.

Vastauksissa nousi esille myös viljelijän työmäärä ja talous.

"Käväsee pirtissä, kun töiltään ehtii. On silti useimmiten hyväntuulinen, vaikka väsyttää", Kari Koistinen luonnehtii.

"Sillä ei ole koskaan rahaa", Markku Huuskonen toteaa.

Markku Vuorikari
Valvojat ovat erottamaton osa viljelijän elämää.

Osaa vastaajista leikkimielinen tyypittely ehkä hiukan ärsytti.

"Ei erota muista millään tavalla", Sari Gummerus toteaa.

"Kun kotoa poistutaan, uskoisin, ettei meitä maajusseiksi tunnista", Sari Teerioja kirjoittaa. "No, kännykän nahkakuoret voi tuoksua, mutta se on taskussa. Ja hupparin selässä lukee No farms no food, siitä voi joku arvata."

Ilona Alhoniemi huomauttaa, ettei viljelijää tunnista hajusta vaan asiantuntevasta maatalouspuheesta. "Muistan kerran kaupan kassalla, kun toisen viljelijän kanssa rupateltiin ihan tavallisista asioista. Kassatyttö totesi: Kyllä te viljelijät olette viisaita, minä en ymmärtänyt teidän puheesta mitään."

Heikki Vehkaoja on samoilla linjoilla. "Ammattimaisesti toimivan maatalousyrittäjän erottaa jo puheista ja ajatuksista. Lannalle haisemiseen ei kummoista osaamista vaadita."

"Ylpeys näkyy silmistä, kun viljelijä kertoo omasta työstä", Gunnel Englund kirjoittaa.

Kaikki lukijoiden kommentit voit lukea MT:n Facebook-sivustolla.

Lue lisää