Maatalous

Viljelijällä on Etelä-Afrikassa hengenvaarallinen ammatti - järeät aidat ja jopa vahtileijonat suojana

Maaliskuun 2015 ja 2016 välillä tiloille hyökättiin 457 kertaa.
Johnny Hurst
Valkoiset ristit on pystytetty Etelä-Afrikan Limpopon provinssiin. Murhattujen viljelijöiden muistomerkillä jokainen risti edustaa yhtä väkivaltaisen hyökkäyksen seurauksena kuollutta viljelijää.

Maatilaa reunustavat sähköaita ja valvontakamerat. Näky on tyypillinen Etelä-Afrikassa.

Vuodesta 1994 murhien määrä Etelä-Afrikassa on laskenut. Viljelijöiden keskuudessa tilanne on kuitenkin toinen.

Maaliskuun 2015 ja 2016 välillä tiloille hyökättiin 457 kertaa, kertoo Etelä-Afrikan poliisipalvelu. Tapauksista 50:een liittyi murha.

Turvattomuuden tunne näkyy maatiloilla korkeina aitoina ja järeinä portteina. The Telegraph uutisoi hiljattain viljelijästä, joka käytti urosleijonaa tilansa vahtina.

66-vuotias Robert Lynn heräsi helmikuussa maatilallaan kuultuaan pihalta kaksi laukausta. Hän ei ehtinyt herättää vaimoaan ennen kuin naamioituneet miehet tunkeutuivat taloon ikkunan kautta.

Miehet sitoivat pariskunnan ja kärvensivät heidän jalkojaan puhalluslampulla.

Lynniä ammuttiin niskaan, mutta hän selvisi kuin ihmeen kaupalla. Hänen 64-vuotias vaimonsa Sue Howarth kuoli vammoihinsa sairaalassa kaksi päivää myöhemmin.

Helmikuu oli väkivaltaisten hyökkäysten osalta poikkeuksellisen synkkä.

Vaikka murhat ovat lisänneet kahtiajakoa, ne ovat tuoneet eteläafrikkalaisia yhteen: yli miljoona ihmistä osallistui Bloemfonteinissa huhtikuussa tapahtumaan, jossa rukoiltiin myös tapettujen viljelijöiden puolesta.

Afrikaanien eli pääasiassa Hollannista tulleiden eurooppalaisten jälkeläisten oikeuksia ajavan kansalaisjärjestö AfriForum pitää poliitikkojen lausuntoja osasyyllisinä viljelijämurhiin. Erityistä raivoa herätti presidentti Jacob Zuma laulamalla julkisesti buurien murhaamisesta kertovaa laulua.

Joihinkin hyökkäyksiin arvioidaan liittyneen viharikoksen piirteitä: Lynniltä ja Howarthilta vietiin rahaa vain 320 randia, noin 22 euroa.

Hyökkäykset eivät kuitenkaan kohdistu vain valkoihoisiin. Poliisin 2000-luvun alussa keräämät tiedot paljastavat, että maatiloille kohdistuneiden hyökkäyksien uhreista noin 61 prosenttia oli valkoisia ja 33,3 prosenttia mustia.

”Eräs musta maatilan isäntä joutui työntekijöidensä väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi, koska hän kohteli heitä raa’asti. Usein hyökkäyksiin liittyy kaltoinkohdeltujen työntekijöiden kosto työnantajalleen”, arvioi viljelijäjärjestö Afasan pääsihteeri Aggrey Mahanjana Huffington Postin haastattelussa.

Valkoihoisten etua ajanut apartheid-järjestelmä päättyi Etelä-Afrikassa virallisesti vasta vuonna 1994.

Valtaosa maatalousmaasta kuuluu edelleen afrikaaniväestölle.

Miljoonia hehtaareja maata on siirretty takaisin mustalle alkuperäisväestölle vapaaehtoisesti ja korvausta vastaan. Maasta on palautettu noin kahdeksan prosenttia.

Etelä-Afrikan valtapuolue ANC ehdotti hiljattain, että maan siirtäminen pitäisi sallia myös ilman korvausta.

Varoittava esimerkki maareformin epäonnistumisesta löytyy Etelä-Afrikan naapurista: 1980-luvulla Zimbabwen viljelysmaita hallitsi pieni joukko valkoihoisia. Presidentti Robert Mugabe ajoi maiden valtaamista takaisin 1990-luvun lopulla.

Tiloja otettiin haltuun myös väkivalloin. Noin 4 000 maanomistajaa joutui pakenemaan ja moni suurtila lopetti toimintansa.

Maista noin kaksi kolmannesta on annettu takaisin köyhille mustille perheille, mutta loput kuuluvat nykyisin Mugaben lähipiirille, kirjoittaa The Economist.

Samalla yhdestä Afrikan suurimmista ruuanviejistä on tullut ruoka-avun kohde.

Lue lisää:

Etelä-Afrikkaa koettaa suitsia rikollisuutta väestörekisterillä

Etelä-Afrikassa kasvatetaan riistaa suurtiloilla

Kolumni: Uudelle Mandelalle tilaus

Lue lisää

Metson valimon tulevaisuus vaakalaudalla Etelä-Afrikassa

Toistuuko Zimbabwen monen viikon draama? Etelä-Afrikan presidentin odotetaan vastaavan erovaatimukseen tänään

Valio aloittaa viennin Etelä-Afrikkaan – kiittelee Eviraa avusta

Viinirypäletila helisemässä makuvaatimusten kanssa – uuden lajikkeen markkinoille saanti vie vuosia