MAINOS: Maaseutu.fi

Parempi sato lohkokohtaisilla ympäristötoimilla

Lohkokohtaiset ympäristötoimet kuten viherlannoitusnurmet ja kerääjäkasvit hellivät peltoa ja parantavat sen kasvukuntoa. Pitkällä aikavälillä niistä on myös taloudellista hyötyä.

Viljelijälle maksetaan korvausta ympäristötoimien aiheuttamista kustannuksista ja mahdollisesta sadonmenetyksestä. Luonnonvarakeskuksen (Luke) taloustutkijat Antti Miettinen ja Kauko Koikkalainen muistuttavat, että pitkällä aikavälillä tarkasteltuna monet lohkokohtaiset ympäristötoimet parantavat pellon kasvukuntoa ja hyödyttävät siten myös viljelijöitä.

– Esimerkiksi typensitojakasveilla on välitön linkki mineraalilannoitteena annettavan typen vähentämiseen, Miettinen havainnollistaa.

Koikkalainen huomauttaa, että kerääjäkasvit voivat vähentää typpilannoituksen tarvetta myös seuraavana vuonna.

– Tilatasolla hyötyjä saadaan myös siitä, että ympäristötoimet katkaisevat yksipuolista viljelyä. Ne vähentävät pellon tautipainetta ja torjunta-aineiden tarvetta, sekä pienentävät sadonmenetysten riskiä, Koikkalainen jatkaa.

Hyvät olot mikrobeille

Erikoistutkija Hannu Känkänen Lukesta katsoo, että viherlannoitusnurmien ja kerääjäkasvien tukeminen on tarpeellista.

– Hyöty ympäristötoimista tulee vähitellen, jos yksipuolinen viljanviljely monipuolistuu. Lyhyellä aikavälillä tukea tarvitaan esimerkiksi siemenkustannusten kattamiseen, hän perustelee.

Yksipuolisen viljelyn katkaiseminen edistää myös maaperän mikrobiston hyvinvointia, mikä muun muassa suojaa kasvitaudeilta. Esimerkiksi apilan juuristo pitää maan elävänä ja mikrobit vireinä syksyllä vielä pitkään, kun vilja on jo puitu.

Juuristo muokkaa maata

Viherlannoitusnurmet ja kerääjäkasvit muokkaavat maaperää myös juuristonsa avulla. Mitä pitempään syksyllä kasvit saavat kasvaa pellolla, sitä syvemmälle ja laajemmalle niiden juuret menevät. Känkäsen mukaan juuristovaikutus on todella tärkeä.

– Esimerkiksi monivuotisen sinimailasen juuristo tekee maahan kanavia, joita pitkin myös hentojuuriset kasvit etenevät helpommin. Runsaasti haaroittuva juuristo kuohkeuttaa maata, jolloin viljelykasvit saavat vettä ja ravinteita hyvin, hän tarkentaa.

Sateisina syksyinä juuristovaikutus näkyy myös siinä, että pellon kantavuus on parempi.

– Märkänä syksynä voi välttyä renkaan urilta pellossa, jos viljalla on hyvä aluskasvi, Känkänen konkretisoi.

Markkinat maksamaan?

Koikkalainen ja Miettinen toteavat, että lohkokohtaisten ympäristötoimien tuottamia suoria taloudellisia hyötyjä on vaikea arvioida. Käytännössä hyötyä voi mitata arvioimalla biologisen typensidonnan taloudellista arvoa.

– Keskimääräisillä hinnoilla laskettuna viherlannoitus ja maanparannuskasvien viljely on pitkällä aikavälillä taloudellisempi vaihtoehto lohkoilla, joilla sato jää alle 3 500 kilon hehtaarilta, Koikkalainen arvioi.

Vuonna 2023 alkavalla uudella CAP-kaudella viherlannoitusnurmet ovat osa ns. ekojärjestelmää, ja niitä koskeva sopimus uusitaan vuoden välein. Kerääjäkasvit ja maanparannuskasvit kuuluvat jatkossakin ympäristökorvausjärjestelmään, ja sitoumus on viisivuotinen.

Mitä hyötyä on pellon jatkuvasta kasvipeitteisyydestä?

     - Ravinteet pysyvät pellossa.
     - Pellon kantavuus paranee.
     - Juuret kuohkeuttavat maaperää myös sadonkorjuun jälkeen.
     - Mikrobeille on tarjolla jatkuvasti ravintoa.

Lue lisää maatalouden kestävistä ja kannattavista ratkaisuista: Vihr€ä kasvu on maataloudelle ja maaseudulle mahdollisuus

Teksti: Minna Nurro
Kuva: Maaseutuverkosto, Martina Motzbäuchel

MAINOS: Maaseutu.fi
Lue lisää