Metsä

Susitilanne kiristää metsästäjien pinnaa Pohjanmaalla – "Täällä on pian yksi iso Perho"

Metsä 04.04.2018 Närpiö

Karl-Erik ja Kaisa Haga odottavat huolestunein mielin ensi syksyä, jolloin koirat pitäisi päästää lisääntyneen susijoukon sekaan.


Hirvikoirat ovat Kaisa ja Karl-Erik Hagalle rakas harrastus. Kaisa Haga on ammatiltaan puutarhaneuvoja. Karl-Erik Haga työskentelee paikallisessa kananmunapakkaamossa ja viljelee kotitilan peltoja.

Valtakunnallinen uutiskynnys ylittyi viime kesänä, kun joku ripusti närpiöläisessä Nämpnäsin kylässä tapetun merimetson roikkumaan päästä ja siivistä tiekylttiin. Rannikkopitäjän kalastajat ovat vuosikausia vaatineet viranomaisilta toimia tai lupaa ryhtyä toimiin, jotta rauhoitetun merimetson lisääntymiseen alueella voitaisiin puuttua.

Kuluvana talvena rauhoitettu laji on jälleen kuumentanut närpiöläisten mieliä. Nyt kyseessä ei ole merimetso, vaan susi.

Tänä talvena susihavaintoja on tehty närpiöläiskylissä runsaasti. Esimerkiksi Pirttikylässä puolet hirviluvista jäi syksyllä käyttämättä, kun koiria ei voitu susien vuoksi päästää metsään.

Häirikköyksilöiksi koetuille susille haettiin Närpiössä kuutta kaatolupaa. Yhtäkään lupaa ei saatu.

Kun kaupunki järjesti maaliskuun lopulla tiedotustilaisuuden susiasiasta, Pirttikylän nuorisoseuran talolla oli tupa täynnä väkeä. Keskustelu- ja yleisötilaisuuksia on pidetty viime viikkoina Pohjanmaan maakunnissa useita. Susien yleistyminen kaihertaa.

Yksi Pirttikylän tilaisuuden kuulijoista oli Yttermarkin kylässä asuva Karl-Erik Haga. Hän on vaimonsa Kaisan kanssa aktiivinen hirvikoiraharrastaja, joten susipulma on heille läpikotaisin tuttu.

"Ehkä tiekylttiin ripustetaan seuraavaksi susi", Karl-Erik Haga toteaa synkkänä.

Närpiöläisten mitta alkaa olla täynnä. Jo aikaisemmin on nähty viranomaisten kyvyttömyys puuttua ongelmallisiksi koettuihin ilmiöihin.

Metsästysharrastajien kannalta tilanne on monessa suhteessa ankea.

"En edes mennyt Pirttikylän tilaisuuteen. On niin voimaton olo, kun asialle ei kuitenkaan pysty tekemään mitään", Kaisa Haga sanoo.

Hän kertoo, että asukkaat soittelevat tutuille metsästäjille ja pyytävät heitä hoitamaan häirikkösudet pois.

"Ei ymmärretä, että emme me voi sitä tehdä. Ja vaikka lupa saataisiin, ei susia noin vain metsästetä."

Samaan aikaan maanomistajat vaativat metsästäjiltä parempia tuloksia hirvijahdista.

"Kaikki on metsästäjien vika."

Hirvivahingoista tulistuneet metsänomistajat saavat näillä näkymin varautua huonoihin aikoihin, sillä syksyn hirvenmetsästys ei Hagojen mukaan näytä hyvältä. Ilman koiria metsästys ei onnistu, ja harva haluaa ottaa sen riskin, että sudet tappavat koiran.

"Koirat ovat meille perheenjäseniä. Ainakaan meidän koiriamme eivät sudet syö", Kaisa Haga sanoo.

Hagojen harmaat norjanhirvikoirat ovat menestyneet erinomaisesti kilpailuissa – kodin seinillä on tuhansia koirakilpailujen palkintoja. Hirvikoirien kasvatus on heille elämäntapa. Se, että ensi syksynä koirien kanssa ei ehkä voidakaan harjoitella ja kilpailla metsässä, on lamaannuttava tilanne.

"Ihmiset asuvat maalla sen vuoksi, että täällä voi ulkoilla ja pitää eläimiä", Kaisa Haga pohtii.

Sen vuoksi närpiöläisistä tuntuu epäreilulta se, ettei heillä ole lupaa hallinnoida omaa elinympäristöään. Vähintä, mitä susiasialle pitäisi Hagojen mielestä tehdä, olisi kannanhoidollinen metsästys.

"Sille on kuitenkin laaja hyväksyntä, että pihoissa käyvät ja koiria syövät sudet pitäisi lopettaa", Kaisa Haga arvelee.

Karl-Erik Haga ihmettelee, mikä kumma suomalaisten ongelmana on, kun kannanhoidollista metsästystä ei voida järjestää, vaikka Ruotsissa ja Virossa se onnistuu. Yhtä lailla ne ovat EU-maita.

"Meillä on huono esimerkki Perhosta siitä, miten kävi, kun tilanne päästettiin liian pitkälle", hän sanoo.

Keski-Pohjanmaalla Perhossa ja Halsualla salametsästettiin susia viisi vuotta sitten sillä seurauksella, että 12 miestä tuomittiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. Yksi jahtiin osallistuneista teki itsemurhan.

"Täällä rannikolla on pian yksi iso Perho, jos asioihin ei tartuta."

Aiheeseen liittyvät artikkelit