Metsä

"Suurin osa kansasta ei tiedä metsänhoidosta mitään" – MT:n lukijat kommentoivat kipakasti hakkuukeskustelua

Metsä 22.01.2019

Valtaosa MT:n verkkokyselyyn vastanneista halusi pitää päätösvallan metsänhoitotavoista ehdottomasti omistajalla, mutta toisenlaisiakin mielipiteitä esitettiin.


Pekka Fali
Metsänhoito on suurelle yleisölle nykyään tuntematonta toimintaa, arvioi moni MT:n verkkokyselyyn vastanneista.

Kysyimme vuoden vaihteessa mt.fi -verkkosivujen lukijoilta, pitääkö metsänhoidon suosituksissa ja hakkuutavoitteiden asettamisessa kuunnella suuren yleisön mielipidettä.

Vastausvaihtoehtoja oli kolme, ja varsinaisen äänivyöryn sai vaihtoehto "ei". Peräti 72 prosenttia vastaajasta oli sitä mieltä, että sivulliset puliskoon mitä pulisevat, omistaja päättää.

Tyypillisin perustelu oli tämä: "Suurin osa kansasta ei tiedä metsänhoidosta mitään".

Kyselyyn tuli kaikkiaan peräti 1 081 vastausta. Alla muutamia "ei" -vastanneiden perusteluja.

"Toisten omaisuudella on mukava 'leikkiä'."

"Monella on luulo, että tämä metsänomistaminen on kultakaivos, josta vain rahaa kauhotaan tilille. Totuus on, että kun paljaan maan muokkaa, istuttaa, raivaa pariin kertaan, on kustannuksia jo sen verran, että ensimmäisestä kaupallisesta hakkuusta, joka koittaa noin 25–40 vuoden päästä istutuksesta, ei vielä jää plussalle. Jatkuvan kasvatuksen utopia, missä tukkipuita vain haetaan 10–20 vuoden välein, on vielä heikompi tuotoltaan. Kerran kaksi voi harsia, sitten on päätehakkuun aika, kun metsässä ei kasva riittävää määrää elinkelpoisia puita vaan maa jää vajaatuottoiseksi ilman uudistamista. Nykylaki antaa mahdollisuuden harrastaa molempia ja hyvä niin, mutta kun omillaan maat hankkii, niin kyllä sen käytöstä pitää itse saada päättää eikä 'sun ja mun ja meidän halipuita' jaella vastuuttomasti sosialisoiden toisen omaisuutta."

"Metsänhoito, hakkuut ym., kuuluvat yksin metsänomistajan päätäntävaltaan. Luontojärjestöt ja kaupunkivihreät, metsien käyttöä vastustavat ostakoon itselleen metsää suojeltavakseen, mikäli sitä haluavat."

"Metsänhoito on niin monimutkainen kokonaisuus, ettei siitä voi huutoäänestää. Vähän sama, kuin jos lääketiedettä johdettaisiin kansalaisadressien perusteella. Sen verran pitää kuitenkin kuulla, että tunnetaan mielipiteiden pohjimmaiset syyt. Usein joukoissa on viisautta tavoitteiden osalta, vaikka ehdotetut keinot olisivatkin liian yksioikoisia."

"Kansan ääni kuuluu parhaiten edustuksellisen demokratian keinoin! Tarjottakoon siis Arkadianmäen herroille ja rouville monipuolisesti ja puolueettomasti tietoa tehtävien päätösten tueksi! Yksittäisten etujärjestöjen ideologiset kannanotot voi jättää sikseen."

"Suomen metsiä ei oikeasti edes voi ylihakata. Puun hinta ei koskaan nouse niin korkealle että se vaikuttaisi myyntihaluttomiin. Eli käytännössä metsänomistajarakenne estää metsien ylikäytön."

"Kyseessä on yksityisomaisuus. Samalla tavalla voisi vaatia että pääkaupunkiseudun hiilenpolton lopettamisajankohdasta pitäisi kuulla koko Suomea. Voi jessus tätä Helsingin ja sen median itsetietoista ja omaa etua ajavaa ylivaltaa – eikö tälle saada mitään rotinkia! Niidenkin pitäisi päättää metsistä jotka eivät siellä työtä tee ja joiden elämä ei ole niistä riippuvainen?"

"Niin sanottu suuri yleisö saadaan hurahtamaan hyvin rakennetun painostuskampanjan mukaiseen toimintaan. Esimerkkinä voidaan pitää Englannin kansanäänestystä EU-erosta. Ihmiset siinä äänestivät omaa hyvinvointiaan vastaan. Sama on meidän metsätalouden kohdalla. Metsän uusiutumiseen tulee käyttää kaikkia niitä keinoja joita siihen tarvitaan."

Vajaa viidesosa vastaajista arveli, että kansan ääntä tulisi kuunnella, jos päätökset koskevat valtion metsiä.

”Valtion metsät ovat suuren yleisön omia metsiä. Suuren yleisön kuuntelemisen lisäksi olisi tärkeää kuunnella tutkijoita”, kuului tavanomainen perustelu.

"Suuri yleisö, esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, vaatii sitä, mitä media ja ääriviherjärjestöt propagoivat. Yksityiseen metsänhoitoon, kun se tapahtuu kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti, sillä ei saa olla sananvaltaa", totesi eräs vastaaja.

"Valtion metsien osalta voidaan kuunnella, mutta metsäammattilaiset vastaavat lopulta hoidosta ja linjauksista", perusteli toinen.

Noin joka kymmenes halusi, että yleistä mielipidettä kuunneltaisiin sekä valtion että yksityisten metsänhoidossa.

”Kuunnella pitää kohteliaasti, mutta toimia pitää järkevästi”, eräs lukija tasapainotteli.

Jyrkkiäkin kantoja otettiin.

”Metsä on enemmän kuin puupelto tai rahantuoja. Se on osa suomalaisista identiteettiä, esi-isiemme pyhä paikka, Tapion valtakunta, josta sai ottaa vain sen, minkä vei. Vaikka joku omistaa metsän, on se henkisesti yhteistä omaisuutta. Jokamiehenoikeudet tekevät metsästä yhteistä arkea, voiman ja ilon lähteitä. Avohakkuu on järkytys, valtava menetys, joka koskee aina suurta joukkoa ihmisiä, metsänkäyttäjiä, ulkoilijoita, sienestäjiä, marjastajia.”

"Nykyinen hakkuumäärä on naurettavan suuri luonnon monimuotoisuutta ja kestävyyttä silmälläpitäen. Kansallispuistoilla ja suojeluohjelmilla ajetaan vain avuttoman ihmisen virkistäytymistarkoituksia, ei lainkaan monimuotoisuuden säilyttämistä. Muutoksen kyllä näkee ken metsässä on tottunut liikkumaan."

"Metsät, vedet, suot, tunturit ilma jne. ovat meidän yhteistä elinpiiriä, olennainen osa koko elämää ylläpitävästä biosfääristä. Ei niiden käytöstä päättämien ole vain niiden asia, jotka saattavat tällä hetkellä omistaa kyseisen läntin."

AIHEESEEN LIITTYVÄT ARTIKKELIT