Metsä

Kintasmoton käyttäjät harvenevat, mutta Eenokki Lehdon savotta jatkuu

Itse tekemällä ja omalla kalustolla ajamalla välttyy korjuuvaurioilta.
Kari Lindholm
Eenokki Lehto purkaa rankakuormat käsityönä välilanssiin odottamaan traktorikuljetusta, jonka vuoro tulee myöhemmin keväällä.

Moottorisaha vollottaa liki metrisessä hangessa Tornion Aapajärvessä, kun metsätilan 84-vuotias isäntä Eenokki Lehto kumoaa koivikkoa. Lehto on sitkeä työmies ja samalla yksi viimeisistä hankintahakkaajista, jotka luottavat metsäkoneen sijasta kintasmotoon.

”Raaka metsätyö on pitänyt minut hyvässä kunnossa, vaikka onhan minua leikattu 18 kertaa. Jos olisin jäänyt kiikkustuoliin, tuskin olisin enää elossa”, moottorisahan terää viilaava Lehto sanoo.

Lukuisten operaatioiden takia Lehdon kädet eivät nouse edes vaakasuoraan, mutta se ei haittaa tahtia. Korkeintaan hieman hidastaa.

Enemmän huolta isännässä herättivät sydämen rytmihäiriöt, joiden takia hänet kiidätettiin sairaalaan eräänä talvena peräti yhdeksän kertaa, mutta siitäkin selvittiin.

”Olen toipunut mukavasti. Melkein joka päivä olen käynyt metsätöissä, mutta enää en sahaa kuin kolme tai neljä tankillista. Sitten lähden kotiin lämmittämään uunia ja katsomaan televisiota.”

Talvi on Tornion pohjoislaidalla ennätyksellisen kovaluminen. Lunta on Lehdon metsissä suunnilleen metrin kerros, mutta sekään ei pitele sitkeää metsuria uuninpankolla.

”Sitä varten on lapio keksitty. Puun tyvet pitää kaivaa näkösälle, ettei jää pitkiä kantoja.”

Niinä harvoina päivinä, kun Lehto ei lähde savotalle, työnä on uunikuivien halkojen kuljettaminen asiakkaille, joista valtaosa asuu Ruotsin puolella.

”Siinä on valtavasti käsityötä, ennen kuin klapit ovat pinossa asiakkaan liiterissä. Koivuja joutuu lappamaan eräänkin kerran.”

Lehdon takapihan lanssissa on satoja kuutioita ylivuotista koivupilkettä, joka odottaa loppukäyttäjäänsä.

Käsittelypaikalle on ajettu hirmuinen määrä tuoretta koivurankaa, ja lisääkin on tulossa. Tämä tekee isännän laskelmien mukaan suunnilleen 160–170 motillista.

Lehto kertoo tehneensä koivuhalkoja myyntiin 250–450 kuution vuositahdilla suunnilleen 30 vuoden aikana. Apuna hyörii puoliso Lea Lehto.

Eenokki Lehto ryhtyi hankintahakkuisiin jäätyään sairaseläkkeelle mittakirvesmiehen ammatista 45-vuotiaana.

Hän pitää erittäin tärkeänä, että metsä jää siistiin kuntoon hakkuun jäljiltä. Siksi monitoimikone on harvinainen näky isännän metsissä.

Aiemmin Lehto myi harvennuspuuta isoille metsäyhtiöille, joiden jäsen hän on vieläkin. Myynti-into kuitenkin lopahti, kun isäntä koki tulleensa huijatuksi kaupoissa.

”Eräästä niittypalstasta tuli niin paksua koivua, ettei se mennyt klapikoneen läpi. Sovin ostomiehen kanssa kaupoista vesimitalla, mutta maksu tulikin tehdasmitalla ja vieläpä kesän yli kuivuneesta puusta. Siinä sain pahasti selkääni”, Lehto pauhaa.

Aapajärvessä kasvumaat ovat ravinteikkaat ja hyvin taimettuvat, joten Lehto suosii yläharvennuksia ja jatkuvaa kasvatusta.

”Kun kaadan isommat edellä, metsässä riittää aina uutta puuta.”

Talvella Lehto kuljettaa kaatamansa rungot metsästä välilanssiin moottorikelkalla ja parireellä, josta hän nostelee rungot pinoon odottamaan traktorikuljetusta. Vetojuhtana on ikivanha Ockelbo 600, jolla ei ole ajettu metriäkään hupiajoa.

”Olen kuskannut tuhansia rankamotteja Okkelilla ja reellä. Se on verraton yhdistelmä, joka ei aiheuta korjuuvaurioita.”

Tilalla on nelivetotraktori ja metsäkärry kuormaimineen, joilla savotan saanto siirretään jalostettavaksi kotipihalle.

Itse tekeminen kannattaa. Lehto laskee, että koivujen osalta puukauppatili jopa viisinkertaistuu pystykauppoihin verrattuna, kun koivurangat jalostetaan pilkkeeksi.

Koska tilan metsät ovat suurelta osin sekametsää, koivut ovat saaneet poikkeuksellisen näkyvän roolin tulopuolella. Havukuitua ja määrämittaan katkaistua tukkia on myyty tilalta aikoinaan noin sadan kuution tahdilla vuosittain.

Katso uusin video
Lue lisää

Tukkipula rajoittaa sahatavaran tuotantoa – "Nyt juostaan kelirikkoleimikoiden perässä", Sahateollisuus ry:n puheenjohtaja Tommi Sneck sanoo

Tekoäly ennustaa hakkuun puutavaralajikertymän ihmistä tarkemmin

Kelirikkoleimikoista on paikoin huutava pula – puunkorjuu kaipaa pikaisesti kunnon pakkasia

Oma koneketju varmistaa sen, ettei hakkuita tarvitse odotella