Metsä

Yliökirjoitus: "Puita kaadetaan ja metsiä myllätään ihan vaan kiusallaan – näinkö asia oikeasti on?"

Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjalan Harri Välimäki ottaa yliökirjoituksessaan kantaa metsänhoitoon.
Jaana Kankaanpää
"Metsä on meille siis arvokasta ja tuottoisaa omaisuutta, josta puita kaadetaan vain todelliseen tarpeeseen ja kysyntään."

Puita kaadetaan ja metsiä myllätään, kun se on niin kivaa tai ihan vaan kiusallaan. Näin näyttää yllättävän moni suomalainen uskovan ainakin sosiaalisen median keskustelujen perusteella. No kivaahan se toki on, mutta miksi puita sitten ihan oikeasti kaadetaan?

On aika yllättävää, että tuoreen Metsänomistaja 2020 -tutkimuksen mukaan aiempaa useampi suomalainen metsän­omistaja arvostaa metsän tuomaa taloudellista turvaa ja tuloja. Monen metsänomistajan näkökulmasta metsä onkin taloudellinen sijoitus, puukauppa on tilipäivä ja uudistus­hakkuu metsänomistuksen huipentuma.

Metsänhoitotyöt ovat tulevaisuudessa tuloja tuottavia investointeja, joille on mahdollista laskea takaisin­maksuaikoja ja korkoa. Puun myynnistä ja hakkuista saatavat tulot muodostavat suuren osan metsänomistajan metsistään saamista tuloista. Muut metsätulot ovat tällä hetkellä marginaalisia tähän verrattuna.

On kuitenkin selvää, että tulevaisuudessa metsätulojen lähteiden kirjo laajenee nykyi­sestä. Metsien taloudellista merkitystä omistajilleen on siis turha kiistää. Ja puutahan hakataan, kun sillä on kysyntää.

Maailmalla halutaan entistä enemmän puupohjaisia tuotteita – ovathan ne osaltaan ratkaisu moneen globaaliin ongelmaan. Nykyään puusta pystytään valmistamaan liki­pitäen kaikkea mitä fossiilisesta öljystä on aiemmin tehty: esimerkiksi tekstiilejä, muovia tai jopa dieseliä.

Puita siis kaadetaan aina tarpeeseen – joku maailmalla haluaa jotain tuotetta tai raaka- ainetta ja suomalainen metsänomistaja on valmis tyydyttämään tuon tarpeen kestävästi tuottamallaan puulla.

Jos suomalainen metsänomistaja ei puitaan myy tai saa myydä, niin sen taatusti tekee joku muu. Jos hakkuita rajoitetaan Euroopassa, niin lähes sama määrä puuta hakataan sitten jostain muualta.

Hakkuut siirtyvät paikkoihin, joissa luontoa ja ympäristöä ei oteta samalla tavalla huomioon kuin meillä ja alueille, joissa metsien monimuotoisuudesta, hakkuiden kestävyydestä, saati metsän uudistamisesta hakkuun jälkeen, ei juuri huolta kanneta. Puhumattakaan niistä sosiaalisista ongelmista, mitä esimerkiksi sademetsien muuttaminen puuplantaaseiksi alkuperäiskansoille aiheuttaa.

Itse asiassa on äärimmäisen itsekästä ja kapeakatseista vaatia hakkuiden rajoittamista meillä. Tällaisen itsekkyyden haitalliset seuraukset tässä asiassa ja globaalissa mitassa ovat hyvin suuret.

Suomessa hakkuut painottuvat harvennushakkuisiin ja vain pieni osa, noin prosentin luokkaa, metsistämme uudistushakataan vuosittain. Näilläkin aloilla kasvaa uusi ja aiempaa elinvoimaisempi metsä yleensä jo seuraavana vuonna.

Hakkuissa ja muissa metsänhoitotoimissa metsänomistajat huolehtivat vapaaehtoisesti luonnon monimuotoisuudesta muun muassa noudattamalla alati tiukentuvia sertifiointi­kriteerejä, jättämällä säästö­puita ja riistatiheiköitä, tekemällä tekopökkelöitä kolopesijöiden pesäpuiksi ja tulevaisuuden lahopuuksi sekä omatoimisesti suojelemalla pienialaisia luontokohteita.

Nykypäivänä hakkuun jälkeiset metsänkäsittelytoimet pyritään valitsemaan ja suunnittelemaan siten, että ne kuormittaisivat vesistöjä ja ympäristöä mahdollisimman vähän.

Metsänomistajat panostavat erilaisin vapaaehtoisin toimin metsien monimuotoisuuden säilyttämiseen ja ympäristön suojeluun laskennallisesti jopa kymmeniä miljoonia vuodessa. Tämä on taatusti asia, jota tavallinen somekeskustelija tai kaduntallaaja ei tule välttämättä ajatelleeksi, tai ainakaan tunnusta ymmärtävänsä sen arvoa. Kuinka moni muu taho käyttää vastaavia summia metsäluonnon hyväksi?

Vapaaehtoiset toimet metsissä, tiukentunut metsä­laki sekä kehittyneet metsän­käsittelymenetelmät ja aiempaa tarkempi toimenpiteiden suunnittelu ovat johtaneet siihen, että moni luontoa ja elinympäristöä kuvaava indikaattori onkin menossa aiempaa parempaan suuntaan. Ainakin haitallisen kehityksen kulmakerroin on selvästi loiventunut. Tässä pitää vaan malttaa odottaa – positiivinen muutos metsissä tapahtuu hyvin hitaasta, mutta tässäkin tapauksessa varmasti.

Metsä on meille siis arvokasta ja tuottoisaa omaisuutta, josta puita kaadetaan vain todelliseen tarpeeseen ja kysyntään.

Pääosa nykypäivän suomalaisista perhemetsänomistajista on varsin valveutuneita ympäristöasioissa ja he haluavat varmistaa luonnon monimuotoisuuden säilymisen tuleville polville. Onhan monimuotoisuus myös tae metsien terveydelle ja elinvoimalle sekä hyvälle tuotolle jatkossakin!

Harri Välimäki

johtaja

Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjala

Kaikki MT:n mielipidekirjoitukset

Katso uusin video
Lue lisää

Korona on lisännyt metsänomistajien intoa metsänhoitoon

Leimikon pystymittauksesta lahopuun vaakamittaukseen

Valtavat metsäpalot uhkaavat Kalifornian viinialueita, kymmenille tuhansille evakuointikäsky

Aarre: Voitto Suosaari tekee rasvanpolttotreenin metsää raivaamalla – tavoitteena hänellä on kehonrakennuksen MM-kulta ja enemmän metsähehtaareita