Metsä

Päijänteen kansallispuiston sydän on pitkä ja kapea Kelventeen saari

Päijänteen kansallispuiston kävijämäärä kaksinkertaistui alkuvuonna. Myös siellä toimivalla yrityksellä on pitänyt kiirettä.
Kari Salonen
Pyynnöstä Matias Kallio ohjaa patikkaretkiä Päijänteen kansallispuiston saarissa. Nokipannukahvit kuuluvat asiaan.

Jos ei omista venettä, Päijänteen kansallispuistoon ei ole ihan helppoa päästä. Kesällä Kelventeen saareen liikennöi laivoja, mutta kyytejä on tarjolla harvakseltaan, ei edes päivittäin.

Syyskuussa puiston saariin päästäkseen on tilattava venetaksi. Vaihtoehtoisesti voi tyytyä ihastelemaan Pulkkilanharjua, jonka läpi kulkee autotie, tai puiston pohjoisimpia osia Padasjoella.

"Asiaan kuuluu, että tänne päästäkseen joutuu näkemään vähän vaivaa", Kiuasniemi Marinan satamamestari Matias Kallio tuumaa.

Hän kuljettaa väkeä Padasjoen laivarannasta Päijänteelle. Venetaksiin mahtuu kahdeksan matkustajaa, ja sen käytöstä maksetaan tuntitaksan perusteella.

Kari Salonen
Päijänteen kansallispuistoon kuuluvassa Haukkasalon saaressa voi ihailla kalliomaalauksia – ainakin, jos onnistuu erottamaan ne.

Päijänteen kansallispuisto koostuu noin viidestäkymmenestä saaresta. Osa niistä on rakentamattomia, osalla on mökkejä.

Koronaepidemian aiheuttamat ulkomaan matkustusrajoitukset ovat lisänneet kansallispuistojen kävijämääriä. Päijänteen suosio on kasvanut valtavasti. Tammi–heinäkuussa siellä oli Metsähallituksen laskujen mukaan 23 000 kävijää. Määrä on yli kaksi kertaa niin paljon kuin vuotta aikaisemmin.

"Kesäkuun alusta alkaen on ollut tasaisen tappava työvauhti. Ulkomaalaiset, joita kansallispuistossa tavallisesti käy, on tänä kesänä korvattu kotimaisilla, ja kotimaisia on tullut vielä lisääkin", Kallio kertoo.

Venetaksilla on siis riittänyt ajoja, mutta toistaiseksi kyyti on pystytty sumplimaan kaikille sitä toivoneille. Lisäksi Kiuasniemi Oy pyörittää satamaa ja siellä toimivaa ravintolaa sekä vuokraa isoa huvilaa ja muutamia pienempiä mökkejä Päijänteen rannoilta.

Kari Salonen
Kiuasniemi Marinan venetaksiin mahtuu kuljettaja ja kahdeksan matkustajaa. Matias Kallio rantautui matalalle Isohiedan luonnonhiekkarannalle.

Kallio arvioi, että 95 prosenttia venetaksin tilaajista tahtoo nimenomaan Kelventeelle. Kelvenne on melkein kahdeksan kilometriä pitkä, vain muutaman sata metriä leveä harjusaari keskellä eteläistä Päijännettä.

"Usein ajan ryhmät toiseen päähän saarta ja haen toisesta."

Kallion mukaan ripeimmät kävelevät saaren päästä päähän parissa tunnissa. Tavallisempaa on, että retki kestää neljä tai viisi tuntia taukoineen. Maasto on helppokulkuista, ja Metsähallituksen ylläpitämiä taukopaikkoja on parin kilometrin välein.

Rantaudumme ensin Isohiedan uimarannalle, kauniille ja matalalle hiekkapoukamalle. Heinäkuun aurinkoisena päivänä siellä olisi turha haaveilla yksityisyydestä.

"Viime juhannuksena tässä oli sellainen härdelli, etten ikinä ole nähnyt", Kallio kertoo.

Kun festarit ja muut juhannusaaton tapahtumat oli peruttu, nuoriso löysi tiensä kansallispuistoon. Ikävä puoli asiassa oli, että maastoon jäi melkoinen määrä roskia Metsähallituksen siivottavaksi.

Jos Kelventeellä haluaa nauttia yksityisyydestä, paikalle kannattaa tulla syyskuisena arkipäivänä. Sen paremmin Isohiedalla kuin saaren eteläkärjessä Kirkkosalmen hyvin varustellulla ruuanlaitto- ja nuotiopaikallakaan muita kävijöitä ei näy.

Vesialueilla vastaan sentään tulee muutamia veneitä.

Kari Salonen
Kelventeen sisäosissa puusto on suhteellisen nuorta, mutta silti siellä vallitsee satumetsän tunnelma.

MT:n jättinumero ilmestyy 30.10.
Lue lisää

Retkeilijät työmaiden riesana kansallispuistoissa – osa ei piittaa edes kylteistä ja varoitusnauhoista

Poliisi: Metsästäjän epäillään ampuneen vahingossa maastopyöräilijän Urho Kekkosen kansallispuistossa Savukoskella

Ruotsin Kebnekaiseen hylättiin yli sata telttaa kesän aikana – roskaavatko Suomen retkeilijät yhtä röyhkeästi?

Katso video ryysiksestä: Syyslomalainen törmäsi Kuusamon karhunkierroksella jonoihin – väkeä kuin pipoa