Nykyiset metsä- ja ajokoneet ovat hyviä, Luonnonvarakeskuksen tutkija, metsänhoitaja Pentti Niemistö sanoo.
"Ratkaisevaa on kuljettajan osaaminen", hän korostaa.
”Kuski tekee valinnat metsässä ja kuski tekee hakkuujäljen.”
Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus on yksi Niemistön tutkimusaiheista. Hän korostaa koneenkuljettajan ammattitaitoa, jotta peitteisen metsänkasvatuksen hakkuu voi onnistua.
Jokainen kohde on omanlaisensa. Käytettävät keinot on valittava kulloisenkin korjuualan mukaan.
Ammattitaidon merkitys korostuu sulan maan aikaisessa puunkorjuussa: ajourat on mietittävä tarkasti ja metsänpohjaa on suojattava. Huolellinen suunnittelu on tärkeää.
Suometsien sulan maan aikainen puunkorjuu on yleistynyt tasaiseen tahtiin, Suomen metsäkeskuksen metsänhoidon asiantuntija Tatu Viitasaari kertoo.
”Korjuu on lisääntynyt ensinnäkin siksi, että nykytalvet ovat mitä ovat. Routa voi tulla tammikuussa tai olla tulematta.”
Ilmaston lämpenemisestä johtuva talvien muuttuminen ei ole ainoa syy sulan maan korjuiden yleistymiseen.
”Suometsiä tulee entistä enemmän hakkuuseen, sillä niistä kertyy nyt satoa. Se johtuu 1960- ja 1970-luvuilla tehdyistä ojituksista ja muista hoitotoimista.”
Sulan maan korjuuolot saattavat olla paremmat kuin surkean talven olosuhteet.
”Pinnaltaan jäätyneessä mutta huonosti routineessa maassa metsäkoneet voivat tehdä metsänpohjalle pahaa jälkeä”, Viitasaari sanoo.
Jäätynyt maa ei jousta yhtään.
”Kun kone menee jäätyneen pinnan läpi, se repii maata laajasti.”
Sula maa sen sijaan tavallaan joustaa. Metsänpohja kestää koneiden alla muutenkin paremmin kuin huonon roudan kelillä.
Korjuun huolellista suunnittelua Viitasaari korostaa.
”On mietittävä ajourat. On löydettävä kohdat, jotka kantavat mahdollisimman hyvin. On muutettava toimintatapaa tarvittaessa.”
Nämä kaikki ovat asioita, jotka lankeavat koneenkuljettajalle.
”Kuljettajan ammattitaito ratkaisee lopputuloksen”, Viitasaari tiivistää.
Sekä moton että ajokoneen kuljettajan on osattava lukea maastoa, jotta metsää ei tuhoudu.
Upottaviin kohtiin on kasattava risuja tai pettäviä paikkoja on vahvennettava kuitupuulla.
”Silloin on myöhäistä toimia, kun kone humpsahtaa pintamaasta läpi.”
Pyörien päälle asennettavien telojen käyttö sekä hakkuu- että ajokoneissa on yleistynyt: kantavuus paranee.
”Alun perin kaivinkoneille valmistetut leveät telat on huomattu hyviksi myös metsäkoneissa”, Viitasaari kertoo.
Entä mikä on oikea konekoko suometsiin? Viitasaari suosittaa kultaista keskitietä.
”Päätehakkuuseen pystyvä keskikokoinen metsäkone on mielestäni paras. Se on riittävän vahva puunkaadon hallitsemiseen. Puu saadaan kaatumaan niin, että se ei ruhjo kasvavaa puustoa.”
Keskikokoinen ajokone päihittää pienen myös siksi, että edestakaista liikkumista maastossa kertyy vähemmän. Ajokertojen määrä vähenee, kun kuormaa sopii enemmän.
”Järeimpien koneiden kokonaismassa on niin iso, että ne eivät pehmeisiin suometsiin sovellu.”
Runsaspuustoinen räme on ihanteellinen sulan maan korjuukohde, sillä juuristo ja rehevä aluskasvillisuus lisäävät kantavuutta.
Lisäksi koneiden ajourille on saatavissa hakkuutähteitä.
Kohde on runsaspuustoinen, kun puuta hehtaarilla on vähintään 120 kuutiometriä. Mieluusti hehtaarikohtainen puumäärä saisi olla yli 150 kuutiometriä.
Pohjanmaan maakunnissa suometsiä riittää. Suometsiin liittyviä koulutuksia on tänä syksynä ollut Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla useita.
Jussi Laurila Suomen metsäkeskuksesta on Hiiliviisas suometsän hoito -hankkeen projektipäällikkö.
Hankkeen yksi tarkoitus on turvata puun saanti suometsistä sekä teollisuudelle että energiakäyttöön, Laurila sanoo.
”Lisäksi tarkoitus on kiinnittää huomio korjuumenetelmiin. Tavoite on, että puu saataisiin pois kestävästi. Sillä tavalla, että ilmasto- ja vesistöpäästöt olisivat mahdollisimman pienet.”
Noin neljännes Suomen puuntuotannon metsämaasta on suometsiä.
Aiheesta lisää:
Metsäkoneyrittäjä sai epätavallisen toimeksiannon: Yläharvennusta piti tuumata hetki – katso video
Harvennushakkuun korjuujälki voi yllättää – Aarre: Toimi näin, jos korjuujälki ei miellytä
