Metsä

Nämä asiat suvun tulevan metsänomistajan olisi hyvä tietää: Maanomistus tuo mukanaan liudan velvoitteita

Metsänomistukseen liittyy paljon muitakin huolehdittavia asioita kuin itse metsä. Velvoitteiden kirjo voi yllättää uuden omistajan.
Kimmo Haimi
Maanomistajan pitää useimmiten osata hoitaa myös yksityis- ja metsäteihin liittyviä velvollisuuksia.

Helsinkiläinen pappi Riikka Reina kertoi marraskuussa ilmestyneessä ET-lehdessä, miten isältä äkillisesti jäänyt perintö ajoi perilliset uupumuksen partaalle. Omaisuusasiat jäivät puhumatta ja selvittämättä, ja lapset setvivät kuolinpesää kuuden vuoden ajan ennen kuin kaikki saatiin järjesteltyä.

Reinan tapauksessa asiaa hankaloitti, että hämeenkoskelaisella isällä oli ollut valtava kirjo omaisuutta ja liiketoimintaa: yhdeksän pienyritystä, maanviljelystä, kiinteistöjä, metsää ja irtaimistoa.

Vaikka perintö olisi pelkkää metsää, siinäkin on paljon opeteltavaa sellaiselle, joka ei toimintaympäristöä tunne. Sen vuoksi muitakin maanomistukseen liittyviä asioita kuin itse metsänhoitoa kannattaisi käydä ennakkoon läpi.

Jokaiselle kiinteistölle on päästävä jollain lailla kulkemaan. Ikänsä maaseudulla asuneelle yksityistiejärjestelmä on itsestäänselvyys, mutta kaupunkilaiselle se voi olla aivan outoa.

Kaikkein helpoimmalla pääsee sellaisen kiinteistön omistaja, jonka maille pääsee yleisen, valtion ylläpitämän tien varrelta. Useimmilla tiloilla tilanne ei ole näin yksinkertainen.

”Tilat kuuluvat jonkun tai joidenkin teiden hyötyalueeseen, ja niitä hallinnoivat omistajien muodostamat tiekunnat”, kertoo metsätilarakenteen johtava asiantuntija Antti Pajula metsäkeskuksesta.

Tietä on hoidettava ja siitä aiheutuu kustannuksia, joten tiekunta lähettää osakkailleen silloin tällöin laskuja. Isompi urakka on 20–30 vuoden välein, kun tielle tehdään perusparannus. ”Silloin omistukset selvitetään erikseen ja yksiköt lasketaan uusiksi.”

Yksiköt tarkoittavat sitä, kuinka suuri osuus kustannuksista kunkin osakkaan maksettavaksi koituu.

Tiekunnan osakkaalla on oikeus osallistua päätöksentekoon tiekunnan kokouksissa, eli tiekunta tarvitsee ainakin uuden osakkaan yhteystiedot tiedottamista ja laskutusta varten.

Metsäkeskuksen metsäteiden johtava asiantuntija Mika Nousiainen kannustaa uusia metsänomistajia osallistumaan rohkeasti kokouksiin.

”Maksuista ei kuitenkaan pääse eroon, vaikka heittäytyisi kuinka passiiviseksi. Perusparannuksista voi koitua tuhansien eurojen lasku, joten on hyvä olla myös perillä siitä, mitä tapahtuu.”

Kaikille tiloille ei ole lainkaan tieyhteyttä, jolloin metsänomistajan on pyydettävä naapureilta lupaa, jos tilalta on ajettava esimerkiksi puita. Naapureiden yhteystietoja voi selvittää Maanmittauslaitoksen avulla, jos tietoa ei muuten ole.

Maanmittauslaitoksen rekistereistä löytyy muutenkin paljon hyödyllistä tietoa tilaan liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista.

”Kiinteistörekisteriotteesta näkyvät kaikki sellaiset asiat, joista on pidetty virallinen toimitus. Esimerkiksi moottorikelkkareitit ovat tällaisia”, Nousiainen sanoo.

Tilan läpi voi kulkea myös reittejä, joista edellinen omistaja on sopinut kunnan tai matkailuyrityksen kanssa. Kaavoitustilanne käy ilmi kiinteistörekisteriotteesta tai sitä voi tutkia kunnan verkkosivuilta. Kaavoitus voi aiheuttaa suojeluvelvoitteita tai hakkuuseen voidaan vaatia maisematyölupaa.

”Mitä lähempänä tila on isoa kaupunkia tai sijaitsee lähellä ranta-alueita, sitä todennäköisemmin sillä on kaavamerkintä”, arvioi projektipäällikkö Mika Salmi metsäkeskuksesta.

Kaavoituksen aiheuttamista velvoitteista osaavat kuntien virkamiehet antaa tarkat tiedot.

Naapureiden kanssa yhteisiä, kustannuksia aiheuttavia hankkeita ovat myös ojitukset. Metsäojahankkeet ovat kuitenkin kertaluonteisia eli pysyvää yhteisöä niistä ei yleensä synny.

Kiinteistörekisteriotteen ohella kirjautuminen metsäkeskuksen Metsään.fi -palveluun avaa laajan tietopankin oman tilan asioihin – sieltä löytyy puustotietojen lisäksi tietoa muun muassa luontoarvoista. ”Sinne kannattaa ehdottomasti kirjautua”, Salmi suosittelee.

Myös metsästys ja kalastus ovat vakituista toimintaa, joka vaikuttaa alueen maanomistajaan, vaikka tämä ei itse näitä harrastaisi.

”Kaikilla alueilla toimii metsästysseura. Ne tarkistavat yleensä muutaman vuoden välein uudet omistukset”, Antti Pajula toteaa.

Jotta metsästysseura pystyy toimimaan, se tarvitsee luvan maa-alueiden käyttöön. Sen vuoksi metsästysseurat tarvitsevat ajantasaiset yhteystiedot toiminta-alueensa maanomistajista.

”Metsästyssopimukset ovat yleensä toistaiseksi voimassa olevia ja niissä on aika lyhyt irtisanomisaika. Pääsääntöisesti ne ovat vastikkeettomia, mutta monet seurat järjestävät maanomistajille hirvipeijaiset tai vievät lihaa maanomistajille. Maanomistajalla on yleensä mahdollisuus päästä myös metsästysseuran jäseneksi.”

Jos tilalla on rantaa, omistaja saattaa kuulua vesialueen omistajiin eli osakaskuntaan. Vesialueen omistajalle kuuluu yleensä kalastusoikeuksia. Uudelta omistajalta tämä etu voi jäädä huomaamatta.

Rannoilla voi olla myös vesijättömaata, joka on osakaskunnan omistuksessa. Oman kiinteistön kohdalla olevalle vesijättömaalle voi hakea Maanmittauslaitokselta lunastustoimitusta, jos sen haluaa omaan omistukseensa.

Juttua muokattu 8.1.2021 kello 11.15: Korjattu vesialueen omistusta koskeva kohta. Rannan omistus ei automaattisesti tarkoita vesialueen omistajuutta. Mahdollinen osuus osakaskuntaan käy ilmi kiinteistörekisteriotteesta.

Katso uusin video
Lue lisää

Kansalaisaloitteen tavoitteena metsästyskielto uhanalaisille lajeille – Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton ohjeet kieltävät automaattiset kiellot

Enemmistö suomalaisista kieltäisi uhanalaisten lajien metsästyksen, kertoo tuore WWF-kysely

MT-kysely: Yli puolet suomalaisista haluaa rajoittaa kuntien oikeutta pakkolunastaa yksityisten maita — vasemmistopuolueiden kannattajat nihkeimpiä

Lukijalta: Metsästäjien harrastusta häiritään laittomasti – suosittelen ilmoittamaan poliisille ilkiteosta