Metsä

Aarre: Monen savottajätkän tili haihtui pestin jälkeen viinaan ja naisiin – myös kämpillä juhlinta yltyi välillä rajuksi

Metsätyömiehen palkka oli pieni, mutta rahaa ei työmaalla juuri pystynyt kuluttamaan. Niinpä tili kahisi lompakossa, kun pesti päättyi.
Sakari Pälsi, Museovirasto
Sakari Pälsi ikuisti vuonna 1923 ryypiskelijöitä, todennäköisesti luppoilevia tukkijätkiä, Rovaniemen Säynäjäjokivarressa.

Metsänhoitaja lähti sosiaaliministeriön herran kanssa tarkastamaan pientä työmaata.

”Kun seurue pääsi kämpälle, tuli heitä ovessa vastaan humalainen mies verinen sianpää kainalossa. Toinen mies oli sortunut pöydän alle ja huuteli sieltä”, eräs metsäammattilainen kirjasi myöhemmin tilanteen.

Eikä työmaan kolmaskaan mies ollut puita kaatamassa. Hän oli hakemassa lisää viinaa.

Kolmikon tapaus avaa sosiaali- ja taloushistorioitsija Antti Häkkisen mukaan yhden näkökulman metsätyöläisten elämään.

”Savottoja oli eri aikoina ja eri paikoissa hyvinkin erilaisia. Suurin osa metsätyömiehistä eli siivosti ja teki työnsä. Heille arki oli sitä, että aamulla mentiin metsään, illalla tultiin takaisin, syötiin ja ehkä saunottiin. Ennen nukkumaanmenoa huollettiin vielä hevoset, työkalut ja vaatteet, juteltiin ja pelattiin korttia.”

Toisaalta isoon joukkoon mahtui aina niitä, jotka eivät pärjänneet ilman ryyppyjä, rahapelejä tai naista – vaikka sitten maksullista.

Metsätyömiehen palkka oli pieni, mutta rahaa ei työmaalla juuri pystynyt kuluttamaan. Niinpä tili kahisi lompakossa, kun pesti päättyi ja luppoaika alkoi. Perheenisä tai pientilan poika vei palkkarahansa kotiin, mutta juureton ja naimaton lentojätkä lähti huvittelemaan.

”Kuukausien kämppäelämän jälkeen oli aika suuri houkutus viettää hetken aikaa railakkaampaa elämää”, Häkkinen toteaa.

Kaupungissa jätkä hankki ensin uudet vaatteet, sitten ilolientä.

"Ja kun oli viinaa ja rahaa, niin siipiveikkoja kyllä löytyi sen ajan Rovaniemeltä. Lyöttäytyipä iloiseen seuraan hamehelmojakin, jotka ammattinsa taiten, auliisti tarjosivat sulojaan”, muistelee tutkimuksessa eräs eteläsuomalainen.

Juhlimisen seuraukset näkyivät virkakunnan raporteissa, Antti Häkkinen huomasi tutkiessaan irtolaisuutta ja prostituutiota. Myös jätkät itse kertovat huono-onnisista kemuista.

”Epämääräisissä murjuissa nämä ilolinnut tyhjensivät humalaisen jätkän lompakon ja pennittömänä heittivät tämän kylmälle kadulle. Josta poliisit yön aikana korjasivat onnettoman juoppoputkaan ja aamulla kirjoittivat sievoisen sakkolapun.”

Metsätyöhön liittyvä seksikauppa keskittyi luppoaikoihin ja asutuskeskuksiin. Prostituoituja pyrki kuitenkin myös savotoille, koska hakkuu- ja uittotöissä oli paljon naimattomia nuoria miehiä, aivan kuten satamissa ja kasarmeilla.

”Useimmiten prostituoidut saivat savotan johdolta äkkilähdön”, Häkkinen korostaa. Seksikaupasta seurasi häiriöitä: tappeluita, töiden hidastumista ja sukupuolitauteja.

Työmiehen tilipussin perässä jopa kaukaisille savotoille saapui aika ajoin myös ammattimaisia viinakauppiaita. Metsässä he saivat tuotteestaan moninkertaisen hinnan asutuskeskuksiin verrattuna. Vuorenvarmoja harmeja oli tiedossa, jos työmaalle luikerteli ammattimaisia korttihuijareita, jotka pelasivat merkityillä korteilla.

Lue koko juttu Aarteen sivuilta!

Katso uusin video: Kun suvun mökki kävi ahtaaksi, ratkaisuksi syntyi minimökki
Lue lisää

Aarre: Mesiangervon kukkia voi käyttää leivonnassa vaniljan tilalla – kukat sopivat myös juomien maustamiseen

Suomalaiset joivat koronavuonna vähemmän alkoholia kuin koko 2000-luvulla – riskikulutus väheni etenkin työikäisillä miehillä

Monelle puutarhanhoidosta innostuneelle vuohenputki on se viheliäisin rikkaruoho, mutta se on myös maukas villiyrtti – Aarre vinkkaa, miten vuohenputkesta saa varhaiskevään veroista satoa pitkälle syksyyn

Mökkien tyyli vaihtelee rakennusajan ja omistajan mukaan – "ennen mökit tehtiin sen mukaan, miten paikallinen kirvesmies osasi"