Metsä

Hyvä on hiihtäjän Tiilikkajärvellä hiihdellä – luminen kansallispuisto esittelee eläimistöään aivan eri tavalla kuin sulan maan aikaan

Kansallis­puiston alueelle valmistellaan erämaahiihtoladut hiihtolomaviikoiksi 8–10.
Miska Puumala
Tiilikkajärven kansallispuisto on perustettu säilyttämään erämaista järvi-, joki- ja harjuluontoa sekä järveä ympäröiviä aapasoita.

Kun ajaa Pohjois-Karjalasta Pohjois-Savon puolelle ja saapuu Rautavaaralle, vaaramaisemat aukeavat jylhempinä ja kumpuilevampina. Tiilikkajärven kansallispuistossa maastonmuodot ovat kuitenkin tasaiset, harjut matalia ja maisemaa hallitsevat vesistöt ja suot.

Erityisesti talvella lumista ja avointa maisemaa on rauhoittava katsella. Jalan näitä maisemia ei enää tammikuun lopussa päässyt ihailemaan, lunta oli arviolta 60 senttiä.

On siis haettava innoitusta Aaro Hellaakosken sanoista: ”Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki.”

Talvisin ainoastaan Sammakkotammen pysäköintipaikka on aurattu ja käytössä. Lähdimme hiihtämään sieltä kohti Uiton kämppää puistomestari Marko Haapalehdon ja kuvaajan kanssa.

Luminen kansallispuisto esittelee eläimistöään aivan eri tavalla kuin sulan maan aikaan. Vaikka ei näkisi vilaustakaan mistään nisäkkäästä tai kuulisi edes linnun siiveniskua, pääsee kärryille siitä, keitä puistossa kulkee.

Heti hiihtomatkan alussa Sahinniemen eteläkärjessä huomio kiinnittyy hankeen muodostuneisiin helminauhoihin. Jälkiä ei pääse tarkastelemaan kovin läheltä, mutta voisivatko ne olla riekon jättämiä?

Uiton kämpällä vahvistuu, että puistossa elelee useampikin riekko. Pihalla ja rannalla risteilee lukematon määrä tuoreita helminauhoja. Linnut tuskin ovat kaukana.

Nisäkkäistä hirvi ja jänis olivat jättäneet jälkensä reitillemme. Kuvaaja löysi myös ahman jäljet.

Kansallispuistoissa kävijä­määräpiikit osuvat heinä–elokuuhun, niin myös Tiilikkajärvellä. Viime vuonna puistossa vieraili runsaat 19 500 henkeä, lähes neljänneksen enemmän kuin edellisvuonna.

Puistomestari Haapalehto kertoo, että Tiilikkajärven kävijämäärä on moninkertaistunut viime vuosina. ”Kun retkeilijät ovat vierailleet suosituimmissa ja tunnetuimmissa puistoissa, he siirtyvät retkeilemään vähän vähemmän tunnettuihin.”

Kävijämäärä on arvio, joka perustuu laskureiden tuottamaan tietoon. Laskurit sijoitetaan paikoille, joista oletettavasti iso osa retkeilijöistä kulkee.

Tiilikkajärvi on omatoimisen retkeilijän paikka. Tulipaikkoja on viisi, vuokrattavia kämppiä kaksi ja yksi autiotupa, Koseva. Pari yrittäjää tarjoaa ryhmille tilauksesta palveluita puiston alueella.

”Erityisesti vuokrakanooteille ja -veneille olisi todella kova kysyntä, niitä kysytään toistuvasti kesäisin”, Haapalehto kertoo.

Kesällä puistossa kannattaa vierailla ihastelemassa hiekkarantoja. Venäjänhiekkaa on tituleerattu yhdeksi Pohjois-Savon upeimmista rannoista.

Nimensä ranta on saanut Täyssinän rauhan rajanvedosta, joka tehtiin vuonna 1595. Muistona rajanvedosta on kivi, johon on hakattu Ruotsin ja Venäjän merkkeinä kruunu sekä risti.

Ensi kesänä Tiilikkajärven reitistö muuttuu merkittävästi, kun Selkäsalmelle tulee ylitysvene. Se yhdistää keskellä Tiilikanjärveä sijaitsevat harjut.

Ylitysveneen ansiosta koko puiston voi kiertää rengasreittinä, mikä ei ole aiemmin ollut mahdollista.

Vielä ei kuitenkaan kannata haaveilla kesästä vaan keväthangilla hiihtämisestä. Kansallispuistossa on järjestetty 25 vuotena peräkkäin Tiilikanhiihto-­tapahtumapäivä.

Tänä vuonna tapahtumaa ei järjestetä, mutta tarjolla on ehkä jotain vielä parempaa. Kansallis­puiston alueelle valmistellaan erämaahiihtoladut hiihtolomaviikoiksi 8–10. Latua on yhteensä noin 17 kilometrin verran.

Lue myös:

Valtion retkeily- ja suojelualueet pistetään paraatikuntoon rahaa säästelemättä – esteettömien palvelujen tarve kasvaa väestön ikääntyessä

Katso uusin video: Näin sutjakasti sahapihan tukkikoura muuttuu lumiauraksi
Lue lisää

Rautavaaralla askarreltiin joulukortteja ikäihmisille – kunnan järjestämään korttipajaan osallistuivat niin eskarit kuin eläkeläisetkin

Päijänteen kansallispuiston sydän on pitkä ja kapea Kelventeen saari

Riistakolmiolaskennat on saatu päätökseen – alueellista vaihtelua löytyi paljon

Video: Sotkamolainen Keijo Leppänen sai riekosta itselleen lenkkikaverin