Metsä

Tasapainottelu luonnon köyhtymisen ja hakkuiden lisäämisen välillä voi tulla valtiolle kalliiksi

Keimo-hankkeen selvityksen perusteella luonnonhoitotoimia tulisi keskittää erityisesti suojelualueiden lähialueille.
Sanne Katainen
Pinta-alaperusteinen tuki saattaisi kannustaa metsänomistajaa säilyttämään monimuotoisuutta edistävät metsien rakennepiirteet, selvitys esittää.

Metsien suojelun, talousmetsien luonnonhoidon ja hakkuiden samanaikainen voimakas lisääminen johtaisi talousmetsien nuorentumiseen, tuore selvitys kertoo.

Talousmetsien nuorentuminen tarkoittaisi pitkällä aikavälillä sitä, ettei metsäteollisuuden käyttöön riittäisi tarpeeksi kotimaista puuta. Myös puuston tilavuus pienenisi huomattavasti seuraavan 30 vuoden aikana.

"On selvää, että metsäluonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi tarvitaan sekä metsien suojelun että talousmetsien luonnonhoidon lisäämistä", Luken erikoistutkija Leena Kärkkäinen totesi maanantaina seminaarissa, jossa Keimo-hankkeen selvitystä esiteltiin.

Hankkeessa tehtiin kuusi skenaariolaskelmaa, joiden hakkuukertymät, suojelupinta-ala ja luonnonhoitotoimet poikkesivat toisistaan. Skenaarioiden taustalla oli arvioitu aines- ja energiapuun käytön lisääntyminen sekä EU:n biodiversiteettistrategian suojelutavoitteet.

Tulosten perusteella luonnonsuojelualueiden pinta-alan kaksinkertaistaminen maan etelä- ja keskiosissa, talousmetsien luonnonhoidon voimakas lisääminen ja hakkuukertymän kasvattaminen 80 miljoonaan kuutioon eivät ole yhtä aikaa mahdollisia.

Luonnonhoitotoimien ja suojelualueiden lisääminen tulisi selvityksen perusteella kohdentaa alueille, joilla on parhaat edellytykset luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Se olisi myös kustannustehokas tapa.

Luonnonhoitotoimia tulisi keskittää erityisesti suojelualueiden lähialueille.

"Toisaalta suojelua tulee kohdentaa jo nykyisiltä luontoarvoiltaan merkittäviin vanhapuustoisiin kangas- ja turvemaiden metsiin sekä toisaalta luontoarvoiltaan vielä kehitettäviin nuoren puuston tai luonnonhoidollisen hakkuun kohteille, jotka ovat alueellisesti sijainniltaan suotuisia", ryhmäpäällikkö Kimmo Syrjänen Sykestä kommentoi.

Suojelupinta-alan ja talousmetsien luonnonhoidon lisääminen aiheuttaisivat huomattavia kustannuksia valtiolle.

Suojelupinta-alan kaksinkertaistaminen maan etelä- ja keskiosissa vuoteen 2030 mennessä edellyttäisi Metso-ohjelman rahoituksen yli kymmenkertaistamista vähintään 240 miljoonaan euroon vuodessa.

Jos myös talousmetsien luonnonhoitotoimia lisättäisiin, kasvaisivat vuosittaiset kustannukset arviolta 460–530 miljoonaan euroon. Myös hallintoon tulisi varata lisärahoitusta.

Lähtökohtana laskelmassa oli maanomistajien vapaaehtoisuus ja tulonmenetysten täysimääräinen korvaaminen.

Suojelupinta-alan voimakas lisääminen edellyttäisi selvityksen mukaan myös kohteiden valintakriteerien väljentämistä nykyisestä. Tämä toisi suojelun piiriin luontoarvoiltaan vielä kehittyviä alueita, lisäisi tarjontaa ja vähentäisi kustannuksia.

Monimuotoisuuden turvaamisen kustannukset riippuvat myös puun kysynnästä: Mitä korkeampi puun hinta, sitä kalliimmat ovat maanomistajille suojelusta maksettavat korvaukset.

Kustannuksiin vaikuttaa myös monimuotoisuusvuoto. Vaikka suojelua ja luonnonhoitotoimia lisättäisiin kohdealueella, hakkuita tehtäisiin samaan aikaan enemmän muualla.

Toisaalta metsien hyvästä kasvusta huolehtiminen mahdollistaisi suojelun, luonnonhoidon ja hakkuiden lisäämiseen samanaikaisesti..

Tutkijat painottavat, että skenaariot ovat vain esimerkkejä.

"On hyvä muistaa, että skenaariot ovat vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia ja on epätodennäköistä, että juuri niissä esitetyt pinta-alatavoitteet ja hakkuukertymät koskaan toteutuvat", Luken Kärkkäinen kertoo.

Metso- ja Helmi-ohjelmien tunnettuutta metsänomistajien keskuudessa tulisi ennestään lisätä. Tilakohtainen luonnonhoitosuunnitelma voisi olla myös yksi keino talousmetsien luonnonhoidon lisäämiseen.

Pellervon taloustutkimus PTT:n tutkimusjohtaja Paula Hornen mukaan selvitykseen haastatellut asiantuntijat pitivät luonnonhoidon lisäämistä selvästi suojelualan kasvattamista helpommin toteutettavana tavoitteena.

Luonnonvarakeskuksen (Luke), Metsähallituksen, Pellervon taloustutkimuksen, Suomen riistakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen (Syke) yhteisessä selvityksessä tutkittiin, millaisia taloudellisia ja ekologisia vaikutuksia metsien suojelun sekä talousmetsien luonnonhoidon voimakkaasta lisäämisestä aiheutuisi. Lisäksi selvitettiin, miten suojelutoimet voidaan sovittaa yhteen samanaikaisen puunkysynnän ja hakkuiden kasvun kanssa.

Kustannusvaikuttavat keinot metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi -hanke (Keimo) toteutettiin osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelmaa.

Lue myös:

EU-valiokunnassa tiivis väittely metsien kunnosta – Silvia Modigin mielestä Suomen metsät ovat monimuotoisuuden kannalta "lähes Euroopan huonoimmat"

Lisäraha ja suojeluinto poikivat uusia suojelumetsiä – sekä valtion Metso-ohjelma että yksityinen Luonnonperintösäätiö etenevät vauhdilla

Näin Metso-suojelukohde hinnoitellaan – Hinnat eivät nouse mutta eivät myöskään laske yhtä jyrkästi kuin puumarkkinoilla

Katso uusin video: Vaellan-kevytmoottorikelkan voi purkaa pieniin osiin – ja muuntaa halutessaan mönkijäksi
Lue lisää

Lisää lahopuuta Suomen talousmetsiin

Luonnon köyhtymisen ja koronan yhteys tunnustettiin EU:n ministerikokouksessa – luvassa tehokkaampia keinoja suojella monimuotoisuutta

Ekologinen kompensaatio saatava elvytystoimiin

Luontokadon pysäyttäminen on elämän suojelua