Metsä

Gunnar Koskiselle lintujen veistäminen on henkireikä: ”Suuritöisin on ollut täysikokoinen metso"

Ylöjärveläiskodissa asustaa lähes kahdeksankymmenen puulinnun parvi.
Rami Marjamäki
Gunnar Koskinen viimeistelee lintunsa vesiväreillä.

Ylöjärven Lakialassa sijaitsevassa omakotitalossa lennähtää tulijaa vastaan melkoinen lintuparvi, sillä eri huoneissa komeilee lähes kahdeksankymmentä Gunnar Koskisen, 88, puusta veistämää lintua.

”Kaikkiaan olen tehnyt niitä toistasataa. Osan olen antanut perheelle, sukulaisille ja ystäville”, Koskinen kertoo.

Kipinä lintujen tekoon syntyi Koskisella vuonna 1994 hänen jäätyään eläkkeelle. Gunnarin vaimoa Hilkka Koskista, 85, hymyilyttää hänen muistellessaan tuota aikaa.

”Jäimme lähes samaan aikaan eläkkeelle, ja olin jo hieman huolissani, miten varsinkin Gunnarin aika kuluu.”

”Kun ehdimme ensin tehdä suunnittelemamme Lapin reissun, keksi hän pian sen jälkeen aloittaa veistohommat. Se oli minulle jopa omanlaisensa helpotus, sillä se takasi sovun säilymisen”, Hilkka nauraa.

Merkittävä vaikutin lintujen veiston aloittamiseen oli Gunnarin mukaan se, että hän on aina nauttinut siivekkäiden seuraamisesta.

”Olemme ruokkineet tiiviisti lintuja. Olen samalla seuraillut niitä mielelläni, eli tämä oli tärkeä kimmoke veistohommia ajatellen.”

Gunnarin linnut syntyvät lepästä. Ensimmäisenä miehen käsistä valmistui vuonna 1994 varpushaukka.

”Minulla on lintukirja, josta katson, miltä linnut näyttävät. Jostain syystä varpushaukka miellytti silmääni, ja siitä hommat lähtivät käyntiin.”

Lintujen teko on alusta saakka käsityötä. Ennen veiston aloittamista Koskinen valitsee sopivan kokoisen puun ajatellen syntyvän linnun luonnollista kokoa.

”Veistelen ensin kirveellä alustavan muodon, minkä jälkeen jatkan puukolla. Sen jälkeen odottaa sitten vielä muun muassa hionta.”

Lintujen sulkien teko on oma lukunsa, höyhenpuku syntyy lepän lastuista.

”Käytän sulissa höylättyä leppälastua, jonka leikkaan saksilla sopivan kokoisiksi ja muotoisiksi. Sen jälkeen liimaan lastut kiinni puulinnun vartaloon yksi kerrallaan.”

”Suuritöisin on ollut täysikokoinen metso, jota tein useita kuukausia. Siihen meni lastujakin suliksi yli viisisataa.

Lopullisen silauksen linnut saavat värityksen kautta.

”Maalaan linnut vesiväreillä niiden oikeisiin väreihin, ja lopuksi lakkaan pinnan, eli silloin linnuista on helppo pyyhkiä pölyt.”

”Jaloissa taas käytän rautalankaa ja silminä askartelutarvikkeita, tämäkin on täyttä käsityötä”, Koskinen kertoo.

Läheisin linnuista on Koskiselle pyrstötiainen. Syy asiaan on selkeä.

”Se ilmaantui jokunen vuosi sitten ensimmäistä kertaa talomme ruokintapaikalle. Se oli niin hieno asia, että halusin veistää sellaisen. Pyrstötiainen on myös tänä talvena ollut meillä vieraisilla.”

Lintujen teko merkitsee Koskiselle kokonaisuudessaan paljon.

”Saan veistämisestä paljon sisältöä elämääni. Kun lintu on valmis ja lopputulos onnistunut, antaa se todella hyvän mielen. Lintujen veistäminen onkin ollut minulle omanlaisensa henkireikä.”

Veistäminen on keskeytynyt Koskisella hieman pidemmäksi aikaa vain kerran.

”Poikani menehtyi silloin. Se on ollut elämäni kovin paikka, elämäni meni silloin sekaisin. Muutoin meillä on sukua nyt viidenteen polveen saakka, eli jälkikasvua on syntynyt mukavasti.”

Lintujen veistäminen on Gunnar Koskiselle edelleen tärkeää, vaikka iän tuomat vaivat ovat synnyttäneet omat rajoitteensa.

”Olen silti tämänkin talven aikana tehnyt muutamia lintuaihioita. Suunnitelmissa olisi saada ne viimeistään kesällä valmiiksi.”

Rami Marjamäki
Koskisen kotia koristaa lähes 80 linnun parvi.
Katso uusin video: Vaellan-kevytmoottorikelkan voi purkaa pieniin osiin – ja muuntaa halutessaan mönkijäksi
Lue lisää

Tiedätkö, mikä kunta omistaa eniten metsää? Toisille kunnille metsä on tärkeä tulonlähde, toisille virkistyskäyttö tärkeämpää

Kyyn sahalaitakuvio on superviitta, joka kätkee, varoittaa ja harhauttaa yhtä aikaa

Kaikki metsänomistajan sopimusasiat eivät liity metsätalouteen, mutta niiden yksityiskohdilla on kauaskantoisia vaikutuksia

"Metsäasioita kommentoidaan usein yksipuolisesti, ilman että asioista otetaan selvää" – harmittelee hausjärveläinen Marja Tolonen