Metsä

Yliö: Metsänomistajat joutuvat puukaupassa eriarvoiseen asemaan – yksityismetsiin merkityt "korkean suojeluarvon alueet" ovat riski omaisuuden arvolle

Korkean suojeluarvon alueita koskevia karttoja (HCV-karttoja) käytetään joka päivä metsiä koskevaan päätöksentekoon ja metsän arvon määritykseen, vaikka metsäasiantuntija Annakaisa Heikkosen mielestä näin ei FSC:n pelikirjankaan mukaan pitäisi olla.
Jaana Kankaanpää
"HCV-karttoja käytetään joka päivä metsiä koskevaan päätöksentekoon ja metsän arvon määritykseen, vaikka näin ei FSC:n pelikirjan mukaa pitäisi olla."

Maaseudun Tulevaisuudessa on uutisoitu FSC-sertifiointiin liittyvien HCV-karttojen lahopuutiedon olevan hataralla pohjalla. Tämä on yksi näkö­kulma monimutkaiseen HCV- keskusteluun. HCV-kartat ovat parhaillaan päivitettävänä, ja siten karttojen laadusta ja luotettavuudesta käytävä keskustelu on hyvinkin ajankohtaista ja välttämätöntä. Kartoissa on kuitenkin kyse paljon muustakin kuin lahopuutiedosta ja teollisuuden puunhankinnasta.

FSC-sertifiointi edellyttää, että korkean suojeluarvon kohteita eli HCV-kohteita ei vaaranneta puunhankinnassa. HCV-kartat toimivat täällä hetkellä puunhankinnassa hälytyskelloina, joiden tulisi osoittaa mahdollisia korkean suojeluarvon alueita talousmetsissämme.

Käytössä olevat kartat teollisuus laati keväällä 2019 tilanteessa, jolloin muutamaa kuukautta aiemmin oli valmistunut kansallinen FSC:n kontrolloidun puun hankintaa koskeva riskiarvio. Suomi pärjäsi riskinarvioinnissa varsin hyvin: viidestä kategoriasta neljässä tuli ”puhtaat paperit”, mutta metsätalous saattoi uhata korkean suojeluarvon kohteita.

Metsäteollisuus ry totesi heti tuoreeltaan kesällä 2019 kartta-aineiston olevan selkeä yliarvio todellisista HCV- alueista. Kartat eivät kerro edes FSC kontrolloidun puun hankinnassa suoraan metsän suojeluarvoista, vaan ne toimivat työkaluna tarkistusten kohdentamiseen. Monia eri tunnuksia sisältävän tarkistuskartan muodostaminen on haastavaa siitä huolimatta, että käytössä on maan parasta asiantuntemusta ja huikea määrä ajantasaista metsä- ja luontotietoa.

Puukaupassa ja leimikoiden suunnittelussa HCV-kartoista on poikinut suuri määrä lisätarkastuksia joko metsävara-, kartta- ja ilmakuvatarkasteluna tai maastossa.

Puukaupassa karttojen luotettavuuttakin suurempi haaste on, miten todelliset HCV-alueet maastossa lopulta määritetään ja millaisin pelisäännöin niiden puunhankinnassa ja metsien käsittelyssä toimitaan. Edes todellisten HCV-kohteiden ei pitäisi muodostua FSC-kontrolloidun puun hankinnan kieltoalueiksi. Millaisen hakkuun sitten katsotaan ylläpitävän tai parantavan niitä ominaisuuksia, joihin HCV-kohteen suojelu­arvo perustuu?

Eri ostajien ja auditoijien tulkinnat todellisten HCV-alueiden metsien käsittelystä poikkeavat toisistaan. Tämä saattaa metsänomistajat puukaupassa eriarvoiseen asemaan, ja moni leimikko seisoo selvittelytilassa.

Puun ostajien reaktiot ovat osoittaneet sekä HCV-karttojen tarkistuskohteilla että todellisilla HCV-kohteilla sen, että alueita jopa kartetaan puukaupassa. Osa ostajista on jättänyt leimikkotarjouksia tekemättä HCV-kohteille myös markkinariskiin vedoten.

Käsitteenä HCV oli PEFC -sertifioituihin metsiin uusi. Puukaupan osalta pätee selitys, että HCV-kohteilla tilanne maastossa ratkaisee: täyttyykö laaja-alaisuuden määritelmä, ja löytyykö esimerkiksi lahopuuta ja luonnonmetsän rakenne­piirteitä FSC:n kriteeristön määritelmien mukaan.

HCV-kartat kuuluvat teollisuutemme puun hankintaan, halusipa metsänomistaja tätä tai ei. Ilman kartta-aineistoa voisimme olla tilanteessa, jossa tiukka maastokartoitus tehtäisiin ennakkoon jokaiselle FSC-tuotteisiin päätyvälle leimikolle.

Kysyä sopii, miten hyvin monimuotoisuuden turvaamiseen tähtäävät kartat ja niihin liittyvä toimintamalli on onnistunut turvaamaan metsien käytön taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä, jotka nekin ovat yhtä lailla FSC:n mukaisia tavoitteita. Taloudelliset menetykset ovat tähän saakka langenneet metsänomistajalle, ja toimintamallin hyväksyttävyys on koetuksella.

Vähemmän esillä ollut teema on HCV-karttojen ja -alueiden tuomat haasteet tila-arvioissa, kiinteistökaupassa ja tilan vakuusarvon määrityksessä. HCV-alueet ja tarkistus­kartat on näissä otettava huomioon metsän käsittelyä rajoittavana ja metsän arvoon mahdollisesti vaikuttavana tekijänä. MTK ja metsänhoitoyhdistykset metsäalan toimijoina tuntevat rajoitteen, mutta mikä on tilanne muilla välitysalan toimijoilla tai luotonantajien taholla?

Metsänomistajilla on täysi oikeutus vaatia metsäteollisuudelta mahdollisimman laadukkaita, tarkkoja ja luotettavia HCV-karttoja. Metsänhoitoyhdistykset ja MTK eivät ole FSC:n jäseniä, mutta silti MTK on osallistunut kartoista ja HCV-tulkinnoista käytävään keskusteluun ja tuonut siihen kentän ääntä metsänomistajien näkökulmasta.

HCV-karttojen vaikutus paitsi metsien käsittelyn, myös HCV-alueiden arvon määrityksen ja yksityisen omaisuuden suojan näkökulmasta on jatkossa tuotava metsäalan lisäksi myös monen muun toimialan tietoon. HCV-karttoja käytetään joka päivä metsiä koskevaan päätöksentekoon ja metsän arvon määritykseen, vaikka näin ei FSC:n pelikirjan mukaa pitäisi olla.

Annakaisa Heikkonen

Metsäasiantuntija, kenttäpäällikkö Lappi

MTK Metsälinja

Lue kaikki MT:n mielipidekirjoitukset

Katso uusin video: Kannattaako pienpuut katkoa kuiduksi vai kasata kaikki energiapinoon?
Lue lisää

Puukaupan vauhti hidastumassa verrattuna huippuvuoteen 2018 – noin 700 000 kuution viikot jatkuvat

Teollisuusliitto pyrkii kirjekampanjalla yritysten kanssa sopimuspöytään – uusintakutsuja lähetetty kieltäytyjille

HCV-kartat ovat riski metsäomaisuuden arvolle

Ministeri Leppä metsästrategiasta: "Metsäpolitiikka kuuluu jäsenmaiden kansallisen toimivallan alle"