Metsä

Aarre: Anneli Jussila on hankkinut vanhoja metsiä suojeltaviksi jo yli 20 vuotta – ”Alkuun tarkoitus oli suojella Pentin säästöillä vain yksi metsä”

Pentti Linkola ja Anneli Jussila ajattelivat, että suurin valta yhteiskunnassa on rahalla, joten raha voi olla ainoa keino metsien suojelemiseksi.
Hanne Manelius
”Metsien elämänvoima on niin valtava, että se vetää hiljaiseksi”, Anneli Jussila miettii.

Vanha puu löytyy yllättäen.

”Oi, tämä on varmasti yksi suurimpia kuusia, joita olen koskaan nähnyt. Oikea kuningatar!” Anneli Jussila ihailee valtavaa puusenioria. Hän ei ole ennen huomannut sitä Aulangon luonnonsuojelualueella kotikaupungissaan Hämeenlinnassa.

Ja uskokaa pois, ikääntyneitä puita Jussila on elämänsä aikana nähnyt paljon. Yli neljännesvuosisadan hän on etsinyt Suomesta vanhoja metsiä Luonnonperintösäätiölle suojeltaviksi.

Ensin hän teki sitä säätiön yhtenä perustajajäsenenä ja vapaaehtoisena asiainhoitajana, sitten palkattuna toiminnanjohtajana ja nykyään suojelujohtajana.

”Isot puut tekevät minuun aina vaikutuksen. Kunnioitan ja ihailen puuvanhuksia, ne ylläpitävät tätä maailmaa”, Jussila sanoo.

Aulangon kuusen ympäri hänen käsivartensa eivät yletä, eivät lähestulkoonkaan. Puu on siis täysikasvuinen, kuten sen iän olisi määritellyt edesmennyt Pentti Linkola, Jussilan rakastettu ja ystävä.

”Jos kädet yltävät rungon ympäri, puu oli Pentin mielestä taimi.”

Pentti Linkolan, Anneli Jussilan ja biodiversiteettitutkija Otso Ovaskan vuonna 1995 perustama Luonnonsuojelusäätiö, sittemmin Luonnonperintösäätiö, on suojellut tähän mennessä yli 3 500 hehtaaria metsää.

Suurin valta yhteiskunnassa on rahalla, joten raha voi olla ainoa keino metsien suojelemiseksi, ajattelivat Linkola ja Jussila ennen säätiön perustamista.

”Alkuun tarkoitus oli suojella Pentin säästöillä vain yksi metsä. Fiksu pankkivirkailija ehdotti säätiötä”, Jussila muistelee.

Nykyään suojelukohteita etsiessään Anneli Jussila alkaa innostua, jos hän näkee papereista, että metsässä on yli satavuotiaita havupuita tai 80-vuotias koivukuvio tai jos metsänhoitoyhdistys mainitsee tilaraportissa luontoarvoja.

Sitten hän laskee puukuutioita ja kartoittaa tarkemmin sijaintia ja lähimpiä suojelukohteita, joihin alue voisi ehkä joskus yhdistyä.

Jos kaikki näyttää hyvältä, Jussila laskee, mitä metsästä voitaisiin maksaa, ja säätiö tekee tarjouksen.

”Usein kyse on tiukoista tarjouskilpailuista, joita olemme onnistuneet välillä voittamaan. Kaupan jälkeen metsä rauhoitetaan pysyvästi luonnonsuojelulailla.”

Miten ensimmäinen suojelukohde löytyi? Entä miten Jussila ja Linkola tapasivat ja millaista heidän yhteiselonsa oli? Lue koko juttu Aarteen sivuilta!

Katso uusin video: Kannattaako pienpuut katkoa kuiduksi vai kasata kaikki energiapinoon?
Lue lisää

Aarre: Rahastoista on muutamassa vuodessa tullut merkittäviä metsän ostajia – rahastojen mahdollisuutta hyödyntää metsävähennystä rajoitetaan ensi vuoden alusta

Valtio ja kunta perivät, kun muita perillisiä ei ole – kaarinalainen rantatila päätyi pääosin suojelualueeksi, kaupungille jäivät lahot rakennukset, pala peltoa ja asuintalo

Aarre: Korona-aika on kasvattanut valmistalojen kysyntää – puun hinnannousu on kuitenkin jäänyt valmistajien tappioksi

Aarre: Vesiheinän maku muistuttaa herneenversoa – vanha kansa uskoi kasvin puhdistavan verta