Perjantain 3.12. lehden jakelussa on häiriöitä. Näköislehti ja verkkosisällöt ovat toistaiseksi vapaasti luettavissa.
Metsä

Myrkyllisyys ei yleensä suojele sientä syömiseltä – eikä sen ole tarkoituskaan

Itiöemän tarkoitus on sienen levittäminen, eikä se välttämättä pane syödyksi tulemista ollenkaan pahakseen.
Jaana Kankaanpää
Punakärpässienen sisältämä myrkky on iboteenihappo, joka on keskushermostoon vaikuttava hermomyrkky. Myrkytysoireita ovat huimaus, hallusinaatiot, sekavuus, kouristukset ja yliaktiivisuus.

Vaikka toisin voisi luulla, suurin osa sienistä ei ole myrkyllisiä itsesuojelutarkoituksessa.

"Sienien ihmiseen vaikuttavat myrkyt ovat niiden aineenvaihdunnan tuotteita, eivätkä syntyneet siksi, että ne suojaisivat itseään meiltä ihmisiltä", Luonnontieteellisen keskusmuseon suojelusuunnittelija Tea von Bonsdorff kuvaa.

"Monilla sienillä on itiölavaa ja kehittyviä sienen osia suojaavia rakenteita, kuten erilaisia suojuksia. Näistä suojuksista näemme jäänteet esimerkiksi renkaana sienen jalassa tai jalantyvellä tuppena. Myös punakärpässienten lakin ”täplät” ovat jäänteitä koko nuorta kehittyvää itiöemää suojaavasta rakenteesta."

Rouskujen polttava maitiaisneste voi suojata sientä muiltakin syöjiltä kuin ihmisiltä, mutta esimerkiksi sienisääskeä se ei pysäytä. Ihmiset ovat puolestaan oppineet ryöppäämään sienet polttavan maun poistamiseksi.

Sieneksi mielletään usein vain sen itiöemä, vaikka eliönä se on valtavan paljon suurempi ja monimutkaisempi. Itiöemän tarkoitus on sienen levittäminen, eikä se välttämättä pane syödyksi tulemista ollenkaan pahakseen.

"Sienet hyötyvät monista eläimistä, koska eläimet levittävät sienen itiöitä niitä syömällä. Esimerkiksi sienien ja joidenkin hyönteisten välille on myös kehittynyt evoluutiossa sopeumia, joista molemmat hyötyvät", von Bonsdorff kertoo.

Esimerkiksi haisusieni, Phallus impudicus, houkuttelee raatokärpäsiä pahalla hajullaan. Silloin kärpäset tulevat syömään itiömallon, joka taas levittää sientä uusille kasvupaikoille.

"Tropiikissa saman suvun sieni Phallus indusiatus, tuoksuu voimakkaasti imelän hajuveden kaltaiselle. Sitä taas levittävät muun muassa yöaktiiviset perhoset."

Monet sienet ovat sopeutuneet menemään jonkin eläimen ruoansulatuskanavan läpi levitäkseen. Jotkin lajit jopa vaativat sitä.

"Näin ne myös leviävät sopivaan elinympäristöön. Näitä ovat muun muassa eläinten lannalla elävät lahottajasienet, jotka nimenomaan elävät aina lannalla – jopa tietyn eläimen lannalla", von Bonsdorff kertoo.

Tällaisia ovat esimerkiksi hepokaulussieni ja hirvenkaulussieni.

Ihmiset ajattelevat sienen myrkyllisyyttä tai hyvänmakuisuutta omasta näkökulmastaan, mutta me emme ole suinkaan sienten tärkeimmät syöjät.

Esimerkiksi pelätty, ihmiselle tappavan myrkyllinen valkokärpässieni maistuu oravalle hyvin. Se ei ole myrkyllinen myöskään etanoille.

"Eläimillä on erilainen aineenvaihdunta. Porot hotkivat lehmäntatteja – meille ne ovat raakana lieviä myrkytyksiä aiheuttavia. Myös punakärpässieni maistuu poroille", von Bonsdorff kertoo.

Toisaalta myrkyt eivät helposti pysäytä ihmistäkään.

"Myrkkysienet maistuvat ihmisille varmasti hyvältä tai neutraaleilta, sillä muutoin niitä ei olisi koskaan syöty", von Bonsdorff arvioi.

Monet sienimyrkyistä eivät aiheuta akuuttia myrkytystilaa, vaan niiden vaikutukset ilmenevät vasta useiden käyttökertojen ja pitkän ajan kuluessa.

Esimerkiksi pulkkosientä on käytetty Suomessa aikaisemmin ruokasienenä, niin myös muualla Euroopassa ja Venäjällä. Luontoportti-sivuston mukaan sitä pidettiin Neuvostoliitossa jopa kauppasienenä vuoteen 1981 asti.

Pulkkosienen sisältämä myrkky aiheuttaa hemolyysiä sekä häiriöitä maksan ja munuaisten toiminnassa, mikä saattaa johtaa kuolemaan. Myrkky kerääntyy elimistöön pikkuhiljaa ja oireet voimistuvat, kun sientä käytetään jatkuvasti ravintona.

Kuten monien muidenkin sienimyrkkyjen kohdalla, toiset ovat herkempiä pulkkosienen myrkylle. Sientä ei siis pidä syödä ensimmäistäkään kertaa.

Myös korvasienen myrkky kertyy pikkuhiljaa elimistöön, vaikka sienen käsittelisi huolellisesti ohjeiden mukaan. Siksi sienen jatkuvaa käyttöä ei suositella.

Rihmasto leviää suvullisesti ja suvuttomasti

  • Itiö on leviämiseen tai lisääntymiseen erikoistunut solu tai pieni solujoukko.
  • Sienten itiöemät ovat sienen suvullisen leviämisen lisääntymiselimiä. Itiöt kehittyvät itiöemässä ja leviävät sen avulla.
  • Sienten suvullinen lisääntyminen on monimutkaista ja joskus jopa vaarallista. Pariutumistyyppejä eli "sukupuolia" on useimmilla tunnetuilla sienilajeilla monia. Väärän kumppanin kanssa yhdistyminen saattaa johtaa rihmastonosan tuhoutumiseen.
  • Sienet leviävät myös suvuttomasti esimerkiksi rihmaston levitessä ja jakaantuessa eri tavoin. Se kuluttaa vähemmän energiaa kuin suvullinen lisääntyminen.
  • Suvullisessa lisääntymisessä syntyy uusia geeniyhdistelmiä, mikä poistaa vahingollisia geenimuutoksia. Kaikilla sienillä suvullista lisääntymistä ei kuitenkaan ole havaittu.
Rouskut tunnistaa usein niiden maitiaisnesteestä. Moni rousku on kirpeän tai polttavan makuinen, mutta osa sopii ruokakäyttöön ilman ryöppäämistä.
Katso uusin video: Kannattaako pienpuut katkoa kuiduksi vai kasata kaikki energiapinoon?
Lue lisää

Kivipestyt farkut saavat värinsä homeesta – Harmillisella hajottajalla on myös paljon hyötykäyttöjä

"Esimerkiksi männynkuorelle olisi nyt kysyntää" – aktiiviselle metsänomistajalle luonnontuotealalla olisi paljon taloudellisia mahdollisuuksia

Riisitunturin Bioblitzissä löytyi 759 lajia – joukossa myös yksi tieteelle uusi sienilaji

Näin sinustakin voi tulla supersienestäjä